sunnuntai 21. syyskuuta 2014

SYKSY!

En oo varmaan aiemmin maininnu, mutta RAKASTAN syksyä. Rakastan sadetta ja pimeää ja koleaa ja kynttilöitä ja vilttejä ja villasukkia ja sadetakkeja ja pisaroita ikkunassa ja neulomista ja teetä ja.... Siis tee syksyllä viltin alla on ihan erilaista kun kesällä, tiijättekö? Tiijätte.

Mietin tänään kun katoin harmaaseen ukoilmaan, että "Voi miten kaunis ilma, pakko päästä ulos!" Miulle ei oikeestaan ikinä tuu samanlaista oloa sillon kun on lämmin ja aurinko paistaa, sillon ei oo mitään mielenkiintoo lähtee ulos. Mutta hitsi, kun alko sataa oikein kunnolla... Sitten ei vaan enää voinu pysyy sisällä, oli pakko laittaa kumpparit ja uus ihana sadetakki päälle ja rynnätä ulos. Kävinpä siis kaupassa typerä virne naamalla, enkä tiedä kuvittelinko vaan, vai kattoko ihmiset oikeesti vähän ihmeissään perään.

Ostin muuten mustikoita ja kivennäisvettä ja appelsiinimehua. Ja lakuja, jos jotaki kiinnosti. Kiinnosti tietysti.

Oon kuunnellu pari päivää Vesa-Matti Loiria, koska katsoin Vain elämää:n ekan jakson. En laita tähän perään mitään biisiä, koska tää on ilonen bloggaus, mutta jos haluutte kuunnella, niin suosittelen Ei tullutkaan ännettömyys-biisiä. Itken joka kerta kun kuuntelen sen. Jos kiinnostaa (kiinnostaa tietysti): https://www.youtube.com/watch?v=RAot9DZ2mBk

torstai 18. syyskuuta 2014

Ihana syyskuinen ilta

Päivällä aloitin pitsihuivin neulomisen.

 Toisin kuin kuvittelin, niin osaan näköjään neuloa pitsiä! Tosin en vielä kovin hyvin, koska tein jotain totaalisesti väärin ja neule alko kaventua toiselta puolelta epäilyttävästi. Olin sitten saanut jonnekin hävitettyä kymmenen tarpeellista silmukkaa, joka kierroksella muutaman, tasaiseen tahtiin. Arvatkaa vaan ilostuinko kun sen tajusin. Kyllä oli tosi kivaa, ilmeisesti tän takia mie neulonkin niin usein.

Tuo isoin kuva näyttää miten pitkälle pääsin, ja koko työn jouduin lopulta purkamaan. Nööf! No mutta... Toisaalta oon ainaki vähän kokeneempi tällä kertaa. Sitä paitsi, tyhmästä päästä kärsii, vai miten se meni? Ja eipä tuolla niin väliä kun miulla on herkkukaakaota ja huippukivaa musiikkia. Värttinää! Ja sitä paitsi vielä, syksy on parasta, joten ei voi olla liian kiukkunen.




P.S. Miulla on pitkä viikonloppu, torstai, perjantai ja maanantai on etäpäiviä. Ainakin läksyjä on aikaa tehdä, ja ehdin nyt vaikka neuloakin enmmän.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Elämä on oikeestaan aika ihanaa

Jérome Carcopino: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa
Lakritsi-mustikkaraakakakkua (?) ja kaakaota.

Koulu on vasta nyt lähtenyt paremmin käyntiin, ja olen etinyt jo yhden viikonloppureissunkin tehdä. Kävin viime viikonloppuna katsomassa rakkaita kavereita Kokkolassa, siltä reissulta ovatkin kolme ensimmäistä kuvaa. Ensimmäinen kuva on Seinäjoen asemata, toinen yhdestä kivasta kokkolalaisesta luomukahvilasta ja kolmas jostain Kokkolan keskustasta yöllä. Voin nyt siis sanoa käyneeni Keski-Pohjanmaalla, toivottavasti tulee monia uusiakin reissuja sinne.

Pääsin myös tällä viikolla paikallisen sanomalehden Ilkan etusivulle parin kaverini kanssa. Oltiin juuri lähdössä koululta kun jostain nurkan takaa hyppäs meidän eteen toimittaja ja kuvaaja jotka kysy saisko meitä kuvata. Se tosin oli yllätys, että ne laitto ton kuvan ihan etusivulle, ja vielä melko isona. Mutta saanpahan kerrankin kehua olleeni lehden etusivulla! Kirjastolla piti siis käydä kuvaamassa sellainen ihme kun en muualta keksinyt tuota lehteä hakea.

Ja sitten tuolla samaisella kirjastoreissulla sattui eräs mummo ojentamaan miulle tuommoisen kiertokortin! Oikeesti se kyllä sai miut hymyilemään, miten joku onkin keksiny noin kivan idean. Yritin laittaa korttia eräissä liikennevaloissa eteenpäin, mutta se mummo jolle yritin sitä antaa suhtautu kauheen nuivasti. Se sano, ettei se tiedä ketään jolle se vois antaa sen, ja mie tietysti huuli pyöreenä kuuntelin ja ihmettelin.

Onneks tänään oli myös Samo:n avajaiset puistossa, kortti lähti siellä äkkiä kiertämään. Sain pitää tänään myös haalareitani, ja sain jopa ilmasta karkkia ja ilmasen kynän. Sitä paitsi meidän oma kiko/kiti-ryhmä on niin ihana. Kaiken lisäksi sain vielä tänä iltana sähköpostilla kivaa palautetta yhestä miun kesällä tekemästä kurssista. Ja sain siitä vielä kaiken lisäks tosi hyvä numeronkin! Niin, että miulla on menny oikein mukavasti viime aikoina. Itse asiassa oikein oikein mukavasti.



P.S. Aloitin italian opiskelun kansalaisopistolla, ja sekin on ihanaa. Toistaiseksi.