Sinisellä tiellä

Miulla ois useitakin eri bloggausaiheita mielessäni, on nimittäin ehtinyt taas tapahtua niin paljon ja ois niin paljon kivoja kirjavinkkejä vinkattavana. Paitsi että vuosi vaihtui, niin vaihtui myös maisema kotoisesta Itä-Suomesta takaisin opiskelukaupunkiini Seinäjoelle viiden kuukauden työharjoittelujakson päätyttyä. Maanantaina nousin kamppeineni ensin Joensuuhun lähtevään linja-autoon, ja Joensuussa taas vaihdoin Vaasan pikavuoron autoon. Matka-aika oli vaihtoineen kaikkineen noin yhdeksän tuntia, mutta olisin voinut päiväni huonomminkin viettää!

Välillä ihan yllätyin kuinka nopeasti aika bussissa kului ja toisaalta tuntui ihan siltä kuin olisi ollut jossakin kapselissa missä aika on ihan pysähdyksissä. Koko matkan Joensuusta Seinäjoelle maisemat pysyivät melko samanlaisina. Vaikka mikäpäs siinä kaunista lumista luontoa katsellessa, etenkin kun itse sai istua sisällä lämpimässä, villasukat jalassa ja musiikkia kuunnellen. Välillä luin kirjaakin, sitten ihan huomaamattani nukahdin, ja kohta havahduin siihen miten ihmeellisen sinistä joka puolella oli. Minua melkein nauratti miten joka paikassa oli sinistä, vaatteet, penkit, jopa lukemani kirja oli sekin sininen! Ihania sinisen eri sävyjä kaikkialla, kovin rauhoittavaa (eipä ihme muuten, että nukahdin). Nyt tätä kirjoittaessani tajusin vielä senkin, että tuo tie mitä pitkin ajettiin oli ihan oikeasti pätkä sinistä tietä. Ihan nimensä veroinen tie siis.

Sokaiseva nykyhetki

Hetkessä on sitten vaikea elää. Ajattelinkohan tuota asiaa muuten ihan sattumalta samaan aikaan kun kuuntelin Hurtsin Illuminatedia, vai vaikuttikohan laulujen sanat jotenkin miun alitajuntaan...

Time waits for no one,
So do you want to waste some time,
Oh, oh tonight?
Don't be afraid of tomorrow,
Just take my hand, I'll make it feel so much better tonight.

Tämmönen pohdinta johtuu nyt siitä, että odotan tällä hetkellä pelkästään ja vain joululomaa. Elän ja hengitän ihan vaan sitä varten, että pääsen hyppäämään tiistaina Joensuuhun lähtevään junaan. Sehän on oikeastaan ihan vaan ymmärrettävää, oonhan mie ollu työharjoittelussa ilman mitään lomia syksystä asti. Mutta kun miulla on samaan aikaan ihan käsittämätön ajatus siitä, että kohta se joulu sitten on ohi! Että kohta se joulu jota niin kovasti nyt odotan on ohi. Ihan naurettavaa. Miksei vaan voi elää tässä hetkessä, kun kirjoitan pitkästä aikaa blogiin kuulumisia ja ihastelen katulampun valosta ohi kiitäviä lumihiutaleita ja ikkunasta heijastuvaa kynttilän liekkiä? Pitäisiköhän ihan harjoitella sitä sellaista hetkessä elämistä? 

Savonlinnan kirjasto on kyllä aika hieno.
Talvisessa maisemassa jopa niin hieno, että oli pakko ottaa töiden jälkeen kuva!

Ihanaa, että pitkästä aikaa sataa lunta! Ihanaa että ulkona on vähän valkoistakin eikä pelkkää mustaa vaan. (Voisin tietysti sanoa tähän jonkin negatiivisen ajatuksen tulevasta lämpöaallosta, mutta ehkä se ei kannata, varsinkin kun just äsken oli puhetta siitä ettei pitäis elää tulevaisuudessa tai menneisyydessä.) Nyt on jouluista ja katulampusta roikkuu pieniä jääpuikkoja ja mie voin kävellä työmatkat kasvot upetettuina paksun kaulahuivin suojiin musiikista ja kaupungin jouluvaloista nauttien.

Viimeaikoina miun korvat on muuten suosinu seuraavia kappaleita:

Bastille ft. Ella Eyre - No Angels

Hurts - Rolling Stone

Screamin' Jay Hawkins: I Put a Spell on You

P.S. Mietin tässä, että jos haluisin panostaa tähän blogiin, voisin kirjoittaa lukemistani kirjoista jotain. Oon nimittäin pitkästä aikaa lukenu melko paljonkin kaikenlaista. Emmi Itärannan Teemestarin kirja oli esimerkiksi tosi hyvä ja miulla ois siitä jopa mahdollisesti jotain sanottavaakin. Kuka tietää, ehkä innostun kirjoittamaan jotain.

"Ja ilman kuuta ja aurinkoa, tämä maailma pimiä on"

Savonlinnaankin satoi vihdoin vähän lunta ja miun piti sen vuoksi kävellä töihin sen sijaan, että oisin menny pyörällä. Oon kuunnellu Rajatonta ja mietiskelly aina vähän tulevaa joulua (Kaipaava on aivan ihana). Työharjoittelu on ihan kohta ohi ja muutto Seinäjoelle odottaa reilun kuukauden päässä. Yritän suhtautua Seinäjoelle muuttoon optimistisesti, Savonlinnassa vietetty aika ehkä antaa voimia ainakin kesään asti. Kesän voinkin viettää sitten jossain muualla kuin Seinäjoella. Mie en ihan tosiaan osaa sanoo miks vihaan Seinäjokee niin paljon.

Joulun odottaminen on kyllä ihanan kutittavaa.... Hah, jännä muuten. Heti kun kirjoitin "kutittava" miun tatuointia alko kutittaa. Nii-in! Miulla on tatuointi, semmonen minkä oon jo pitkän aikaa halunnu. Herrasmieskettu. Se ei tosin oo ihan vielä täysin valmis, viikon päästä sitten. Miun elämässä on nyt paljon uutta ja jännää, aloitin viime viikolla nimittäin potkunyrkkeilyn intensiivikurssinkin. Siellä on ollu yllättävän kivaa, joskin miulla on vieläkin takareidet vähän hapoilla. Mutta astuinpas omalta mukavuusalueeltani ja kehityin taas vähän ihmisenä.

Löysin tänään muuten täydellisen keijumekon! Harmi vaan, ettei tää kuva tee sille oikeutta. Hieno helma ei näy kunnolla ja sohvalla on vähän liikaakin tavaraa. Ehkä siitä kuitenkin idean saa. Tai jos ei saa ideaa niin ainakin näätte miten paljon miun hiukset on kasvanu, hui! Tää mekko on vielä kaiken lisäks jouluisen vihreä, joten sekin saa miun joulutuntosarvet kutisemaan ihanasti. Höhö.

En muuten tiedä miten Adelen uusi levy vaikutti miun alitajuntaan kun ostin tuon mekon... Nyt kun asiaa nimittäin hieman mietin, niin on aika adelemainen mekko.


P.S. Million years ago ♥