Sinisellä tiellä

Miulla ois useitakin eri bloggausaiheita mielessäni, on nimittäin ehtinyt taas tapahtua niin paljon ja ois niin paljon kivoja kirjavinkkejä vinkattavana. Paitsi että vuosi vaihtui, niin vaihtui myös maisema kotoisesta Itä-Suomesta takaisin opiskelukaupunkiini Seinäjoelle viiden kuukauden työharjoittelujakson päätyttyä. Maanantaina nousin kamppeineni ensin Joensuuhun lähtevään linja-autoon, ja Joensuussa taas vaihdoin Vaasan pikavuoron autoon. Matka-aika oli vaihtoineen kaikkineen noin yhdeksän tuntia, mutta olisin voinut päiväni huonomminkin viettää!

Välillä ihan yllätyin kuinka nopeasti aika bussissa kului ja toisaalta tuntui ihan siltä kuin olisi ollut jossakin kapselissa missä aika on ihan pysähdyksissä. Koko matkan Joensuusta Seinäjoelle maisemat pysyivät melko samanlaisina. Vaikka mikäpäs siinä kaunista lumista luontoa katsellessa, etenkin kun itse sai istua sisällä lämpimässä, villasukat jalassa ja musiikkia kuunnellen. Välillä luin kirjaakin, sitten ihan huomaamattani nukahdin, ja kohta havahduin siihen miten ihmeellisen sinistä joka puolella oli. Minua melkein nauratti miten joka paikassa oli sinistä, vaatteet, penkit, jopa lukemani kirja oli sekin sininen! Ihania sinisen eri sävyjä kaikkialla, kovin rauhoittavaa (eipä ihme muuten, että nukahdin). Nyt tätä kirjoittaessani tajusin vielä senkin, että tuo tie mitä pitkin ajettiin oli ihan oikeasti pätkä sinistä tietä. Ihan nimensä veroinen tie siis.

Koulussa taas

Kas niin! Joululoma on takana, samoin kuin ensimmäinen kouluviikko ja viikonloppukin pian. Olenkin pitänyt pitkän tauon blogiin kirjoittelussa, siksikin kyllä, ettei ole ollut mitään opiskeluun tai Seinäjokeen liittyvää kerrottavaa. Olin kotona peräti kuukauden yhteen menoon, ja loman loputtua oli toisaalta vähän sellainen olo, että hyvä päästä pois, ja toisaalta taas olisin voinut vielä jäädäkin.

Kuitenkin pääsen kenties jo piankin takaisin Itä-Suomeen, sillä kolmannen vuoden syksy alkaa työharjoittelulla, ja minulla sellainen saattaa olla jo haavissa. En ihan varmuudella uskalla mennä sanomaan vielä mitään, muuta kuin ehkä sen, että Savonlinnan kaupunginkirjasto ei ainakaan täysin tyrmännyt ajatusta työharjoittelijasta. Katsotaan nyt kuitenkin haastattelun jälkeen tarkemmin. Jos kaikki kuitenkin menee niin kuin olen suunnitellut, niin ainakin loppuvuosi kuluu kotoisassa Savonlinnassa. Itä-Suomeen pääsen toivottavasti jo kesäksi sillä eihän Seinäjoen asuntoa ole oikein syytä pitää tyhjänä yli puolta vuotta. Muutto onkin sellainen ongelma, että sitä tulee useinkin mietittyä ja pohdittua, minulla kun on kämppä täynnä isoja kalusteita. Sitä paitsi työharjoittelun jälkeen on koulua vielä vuosi (?) koulua jäljellä, joten tarvitsisin kämpän myös siksi aikaa. No kai ne asiat toisaalta järjestyy aikanaan, vaikkei se aina siltä tunnukaan kun olen tämmönen hössöttäjä ja hermoilija. Ehkä mietin näitä asioita myöhemmin.

Kouluun oli joka tapauksessa kiva palata, ja oma rauha omassa kämpässä on mukava asia sekin. Toisaalta vaarana saattaa olla viikonloppumuumioituminen, jonka osasin tosin melko hyvin välttää näin ensimmäisenä viikonloppuna. Sunnuntai vain meni vähän heikommin, ja olin jumissa sohvalla jossa katselin kaikki Komisario Palmut (ne kun olivat kaikki Youtubessa). Lauantaina sentään pakottauduin kauppaan, vaikkei sinne mitään asiaa ollutkaan. Ja silloin kun ei ole kauppaan mitään asiaa niin tulee yleensä ostettua myös jotain semmoista mitä ei välttämättä tarvitse, tällä kertaa se oli tämmöinen:

Kuvasta ei sitä näe, mutta kyseessähän on siis yöpaituli. Oranssi hintalappu ja ihanan värikäs kuva saivat minut vakuttuneeksi siitä, että tämä on hyvä ostos. Ja enpä kyllä vielä ainakaan ole katunut.

Mutta koska huomenna on taas koulua, ja minun pitäisi hankkia jonkinlainen unirytmi, niin lopetan tämän kirjoittamisen tähän ja toivotan kaikille värikästä vuotta 2015!

This is Halloween

Vietin elämäni ensimmäisen halloweenin täällä muutama päivä takaperin. Juhlin sitä itse asiassa jopa kahtena eri iltana, ensin perjantaina ja sitten lauantaina, joten kirin oikein kunnolla kaikkien aiempien vuosien jättämän tyhjän aukon umpeen. Heh. En ole kyllä aiemmin hirveästi halloweenin ideaa edes ymmärtänyt, enkä sitä varmaan ole vieläkään ihan täysin sisäistänyt, mutta ainakin se on joku syy kerääntyä kavereiden kanssa viettämään iltaa ja syödä kaikkea hyvää. Sitä paitsi oli tosi kivaa molempina iltoina. Loppujen lopuksi halloween on kai aika samanlainen kuin joulukin, se on vain semmoinen juhla jolla pyritään tuomaan vähän piristystä pimeyden keskelle.

Valitettavasti miulla ei ole kuvia kuin ensimmäisistä juhlista perjantai-illalta (siitäkin vain tuo yksi), ja sitten noista muffineista jotka tein toista iltaa varten. En olisi kyllä kovin hyviä kuvia lauantai-illalta saanutkaan tuolla miun kamerallani kun oli niin hämärät olosuhteet.

Mutta noihin tekemiini muffineihin (tai kuppikakkuihin?) olen aivan erityisen tyytyväinen. Jos ja kun joku kiinnostui, niin ohjeen niihin löytää Kinuskikissan sivuilta, tarkemmin sanottuna tuolta: http://www.kinuskikissa.fi/lakritsiset-halloween-muffinssit/

Tuli tuo halloween kyllä ihan tarpeeseen kun tarkemmin miettii. Varsinkin viime aikoina kun joutuu menemään kahdeksaksi kouluun ja pääsee vasta joskus neljältä takaisin kotiin, eikä valoa ole juuri ollenkaan. Talvea kohti mennään ja koko ajan on pimeämpää, mutta onneksi on sentään joulu mitä odottaa!

SYKSY!

En oo varmaan aiemmin maininnu, mutta RAKASTAN syksyä. Rakastan sadetta ja pimeää ja koleaa ja kynttilöitä ja vilttejä ja villasukkia ja sadetakkeja ja pisaroita ikkunassa ja neulomista ja teetä ja.... Siis tee syksyllä viltin alla on ihan erilaista kun kesällä, tiijättekö? Tiijätte.

Mietin tänään kun katoin harmaaseen ukoilmaan, että "Voi miten kaunis ilma, pakko päästä ulos!" Miulle ei oikeestaan ikinä tuu samanlaista oloa sillon kun on lämmin ja aurinko paistaa, sillon ei oo mitään mielenkiintoo lähtee ulos. Mutta hitsi, kun alko sataa oikein kunnolla... Sitten ei vaan enää voinu pysyy sisällä, oli pakko laittaa kumpparit ja uus ihana sadetakki päälle ja rynnätä ulos. Kävinpä siis kaupassa typerä virne naamalla, enkä tiedä kuvittelinko vaan, vai kattoko ihmiset oikeesti vähän ihmeissään perään.

Ostin muuten mustikoita ja kivennäisvettä ja appelsiinimehua. Ja lakuja, jos jotaki kiinnosti. Kiinnosti tietysti.

Oon kuunnellu pari päivää Vesa-Matti Loiria, koska katsoin Vain elämää:n ekan jakson. En laita tähän perään mitään biisiä, koska tää on ilonen bloggaus, mutta jos haluutte kuunnella, niin suosittelen Ei tullutkaan ännettömyys-biisiä. Itken joka kerta kun kuuntelen sen. Jos kiinnostaa (kiinnostaa tietysti): https://www.youtube.com/watch?v=RAot9DZ2mBk

Pitkästä aikaa ihan turha postaus, saa skipata!

Todiste siitä, että oon käyny tänä viikonloppuna jopa ulkona! Muutoin oon istunu sohvalla ja lukenu netistä yhtä fikkiä joka sijottuu 1700-luvun lopun Amerikkaan. Mikään muu minuu ei oikeestaan oo nyt kiinnostanu. Väliin oon siihen tekstiin niin koukussa, etten meinaa malttaa ees nukkua. Oon lukemiseni taustalla kuunnellu Celtic Womania, koska se on semmosta sopivaa taustamusiikkia ja samalla hirveen rentouttavaa ja kivaa. Esim...

Siúil a Rún (Walk my love):

(Oon ihan koukussa tähän biisiin, ja jotenki miulle tulee tätä kuunnellessa kauhea kaipuu Skotlantiin..)

Paljon muuta kerrottavaa miulla ei sattuneista syistä ole. Halusin kuitenkin kirjoittaa tänne jotakin, koska kesäkuu alkoi! Jaaa olen siitä iloinen. Odottelen myös innolla juhannusta, että pääsisi taas käymään kotona.

Miun pitäis ehkä yrittää raahautua tänäänkin ulos. Edes sen verran, että saisin käytyä kirjastosta erään varaamani kirjan. Saisin sitten jotain muutakin lukemista. Heh.

Ainii mutta pahus! Kirjaston aukioloajat muuttu just tänään kesäajan mukaisiksi joten se ei olekaan auki. Pitää keksiä sitten varmaan jotain muuta..

Olipas sekava ja ainakin turha postaus! No mutta näittepä ainaki miun hienon t-paidan. ;)

Mamma mia!

Uskaltauduin eilen kaupungille helteestä huolimatta. Ainoa kiva asia joka minua sielä kohtasi oli tuo nätti puu, muuten minuu vaan vähän kiukutti, kun joka paikassa oli liikaa ihmisiä ja ne liikkuu melkein poikkeuksetta ihan liian hitaasti. Vaatekaupoissa oli ilmeisesti kaikki Seinäjoen mammat ostoksilla samaan aikaan (toisilla oli myös isä mukana työntelemässä rattaita). Väliin ne lässytteli vaunuihin jätetyille kullanmuruille kuinka "mamma vähän kiipeilee täällä! Niiiii.. TUITUI äidin pieni..." BHAARG. Pukukopit oli täynnä, mutta toisaalta enpä ois mitään halunnukaa sovittaa ku kaikki on liian kallista.

Haaa, mutta! Ilta oli taas kiva kun pääsin kämpille viileään. Katsoin Mamma mia!:n ja kuuntelen niitä biisejä vielä tänäänkin ja riehun ympäri kämppää (harmi tosin kun on niin kuuma, ei kehtaa niin kauheesti riehua kuitenkaan). Onneks tv:stä sattui illalla tulemaan tuo elokuva, se saa aina niin paljon paremmalle mielelle. Sitä paitsi oli kiva kattoo pitkästä aikaa leffa jossa on sekä Colin Firth, että Meryl Streep.

Voisin laittaa tähän perään kaikki ne biisit jotka siinä leffassakin on koska kaikki on yhtä hyviä, muttaa...
Eiku hehhe, niin mie teenkin. Laitan tähän koko soundtrackin:

Kohdasta 09:48 alkaa mm. Dancing Queen, ja heti sen perään tulee Our Last Summer, mutta koska kaikki kappaleet on kivoja nii kuunnelkaa vaikka kaikki! ;)

Mie jatkan ainakin kaikkien näiden kappaleiden kuuntelemista ja ympäri kämppää kieppumista.

On niin ihanan vihreetä!

 Olen kuunnellut paljon Scandinavian Music Groupia, koska jotenkin se sopii kesään.

Näin minä vihellän matkallani:

"Ei tunnu missään
Olen matkalla taas."

Olin Ruotsin matkan jälkeen viikon kotona, mutta tulin takaisin Seinäjoelle sunnuntaina. (Otin kesäopintoja kun en saanut kesätöitä.)
Ei ois kyllä huvittanu lähtee kotoo pois! Oli hirmu kiva viikko siellä... Silittelin vaan kissaa ja höpötin äidin kanssa.

Tänä aamuna oli herätessä ensimmäinen ajatus se, ettei miulla oo mitään -siis mitään syytä nousta ylös.
Miulla ei oo kerrassaan yhtään mitään tekemistä nyt kun ensimmäisen kesäkurssin tunnitkin peruttiin tältä viikolta kun opettajalta meni ääni. Nousin sitten kuitenkin ylös kun en jaksanu enää nukkuakaan.
Ja sain mie jopa jotain hyödyllistäkin aikaan tänään, kävin nimittäin äänestämässä. Vaikka siinäpä se sitten oikeestaan olikin.

Muuten oon vaan löllöilly kämpillä ja syöny. Ja kattonu Areenasta My Mad Fat Diaryn toista kautta.

Blörgh.

Tänään oli aivan erikoisen ihana ilma

Ja tää ei ollu mitään sarkasmia, oli nimittäin oikesti ihana ilma. Sato vettä ja oli harmaata.
Mietin kirjastolta kotiin kävellessäni, että oon ehkä vähän kummallinen, kun auringonpaiste ei vaan saa miussa aikaan semmosta samanlaista tunnetta kun sadeilma. Vaikka kyllä minuukin tietysti jatkuva sade alkaa jossain vaiheessa nyppiä, myönnetään, mutta tämmönen yksittäinen harmaa päivä tuntuu vaan piristävän!
Vaikka oonhan muutenkin vähän outo kun tykkään myös asua yksin.

Nyt istun sohvalla villasukat jalassa ja kuuntelen tätä:

Tuo kappale sopii tunnelmaltaan erinomaisesti tähän päivään. Jostain syystä se sai miut myös vetistelemään, enkä ihan täysin tiedä, että miks. Kai siinä on jotain semmosta jännää nostalgiaa, vaikka en mikään varsinainen Aku Ankka/ Roope Ankka-fani olekaan. Toisaalta, oon tietysti ollu joskus yläasteella ihan hirmuinen Tuomas-fani, että se saattaa enemmänkin selittää. Nuo laulun sanatkin on ihan mielettömät:

Story of your life
Time of solitude and strife
Freedom of open road
Hope, and many miles to go
Promises to keep
Countless goldfields to reap
To be rich is to seek
To relive a memory

-----
P.S. Viiko vielä täällä, sitten pääsen käymään kotona.

Oui, värikästä!

Sain kotoa tällasen hienon pöydän ja tuoleja.

Kirjakori.

...Ja sen sisältö.

Bonjour!

 Tänään on värikäs, ihana, kaunis päivä! (Vaikka lunta sataakin, tai räntää, tai vettä, tai mitä onkaan.) Kouluun paluu alkoi kokeella, joka meni muuten hyvin, uskallan väittää! Huutomerkkejä käytän taas paljon. Anteeksi. Väsynyt olen kyllä myös melkoisesti. Isä kävi kylässä kun se ystävällisesti toi miulle Joensuusta pöydän, enkä saanut nukuttua kun se vähän kuorsas. Isä, ei pöytä. Tai ehkä en siks vaa saanu unta kun en ollukaan täällä yksin. Ensin en meinannu saada ollenkaan unta, ja sitten heräilin tunnin välein, tai siltä se ainakin tuntu. Noo ens yö menee jo ehkä paremmin!

Saatoinhan mie sitä koettakin vaan hermoilla. Kuka tietää!

Tässä erinomaisesti päiväni tunnelmaan sopivaa musiikkia:

Ranskaa en ymmärrä tai osaa mutta se ei haittaa! Tää kuulostaa ihanalta.
Värikkäältä!
VÄRI on hieno asia.

Pyydän muuten vähän anteeks, miun piti ottaa miun järkkäri Seinäjoelle  mutta en ottanukaan. Oisitte saanu ehkä hienompia kuvia jos oisin jaksanu ottaa sen mukaan. Kivaa ja värikästä päivää kaikille kuitenkin! Miulla ainaki oli pitkästä aikaa ihana päivä. (Lomaa ei lasketa, koska loma on tietysti ihana, mutta siis pitkästä aikaa on Seinäjoella ihanaa ja kivaa ja värikästä ja stressitöntä.)

Ihana arki

Joululoma oli oikein ihana! Vieläkin on tosi rentoutunut olo, ja sain kotoa mukaan kaikkea mukavaa, kuten tiikerisukat jotka aloitin joskus vuosi sitten. Sain tosin vaan toisen sukan valmiiksi, mutta äiti ystävällisesti neuloi miulle sitten toisen sukan! Mie sotkin toisen sukan lopussa jotenkin ja nuo oranssit pisteet meni vähän vääriin kohtiin, mutta tunnistaapahan nyt ainakin, että mikä sukka on miun tekemä.

Sain pipon myös! Kauhean paljon tykkään piposta.

Sain mukaan myös ihan omat bambupuikot ja pehmoista lankaa, niin että jos vaikka stressin helpottamiseksi (sitten kun sellainen iskee) neuloisin pehmeän kaulaliinan. Oi niin ja sitten sain myös inkivääriteetä! Ja vaikka mitä muuta mukavaa mutta siinä kai ne tärkeimmät.

Pari päivää olen vaan kuunnellut Emeli Sandéa, erityisesti Read all about it:iä. Ja eilen kuuntelin Aladdinin A Whole new world:ia. Moonta kertaa. Kyllä. Semmosta.

Miulla on muuten ollu tosi lempee alotus kevätlukukaudelle. Onneksi. Eilen oli kaksi tuntia koulua kahestatoista kahteen ja tänään on kokonaan vapaata, huomenna on yhdeksästä kahteen, mutta perjantai on taas vapaa! Ainakin tämän vapaapäivän käytän kattomalla Areenasta Neiti Marplen jaksoja. Ja Hercule Poirotteja. Hihi.

Viikonloppu Helsingissä

Tuntui kovinkin aikaiselta lauantai-aamuna asemalla kun oli pimeää ja kylmää,
mutta oikeasti kello oli kuitenkin jo varmaan ainakin kaheksan.

Helsingissä oli mm. iso peili!

Jännä joulukoriste Itäkeskuksessa. Siellä oli kyllä enemmänkin jänniä joulukoristeita. Osa aika kamalia.

Rakastan Helsingin jouluvaloja! Ja raitiovaunuja. (Mikko otti kuvan.)

Uusi kuva sunnuntai-aamulta.
Vähän tarkempi tällä kertaa. ;)

Tuosta käveltiin ja juotiin pipari-lattea jota ostettiin Suomen ainoasta Starbucksista. Nam.

Auringonlasku oli mielettömän kaunis.

Mikkoki leikki turistia.

Sitten vielä ihan matkan loppumetreiltä jouluisia puita.

Istuessani junassa takaisin Seinäjoelle päin laitoin iPodin sekoitukselle ja sieltä sattui tulemaan The Police:n Synchronicity 1, ja täytyy kyllä sanoa, että se sopi jotenkin tunnelmaan tosi hyvin, oli tosi tapahtumarikas ja vilkas viikonloppu.

Oli paras viikonloppu pitkään aikaan. Seura nyt ainakin oli ihan parasta.

(Vieläkin on vaan tosi jeejee-olo.)

Kovin on jo jouluista

Luulin tosi pitkään, että Seinäjoella ei oo mitään kivaa kahvilaa, mutta olinkin onneksi väärässä! Pikku Paussi on tosi söpö, lämpöinen pieni kahvila, jossa vois jonkun hyvän kaverin kanssa viettää paljonkin aikaa.

Oli tosi kuvauksellinen ilma, siinä kolmen aikoihin taivas oli semmonen haalean vaaleanpunavioletti, ja oli vielä kuitenkin aika valoisaa, niin että kuvaaminen onnistu tuolla miunki puhelimella ihan hyvin. En tiedä onko tuolla aukiolla (jossa nuita jouluvaloja on) jotain nimeä, mutta siinä on joka tapauksessa semmone jouluvalojen keskittymä. Jännä sillee. Heh.
Kotimatkalla kävelin tuommosen Suutarin ohi, ja oon jo monesti miettiny sen ohi kävellessä että ois kyllä ihan hauska ottaa siitä kuva, se on jotenkin hirmu herkullinen ja houkutteleva.
Viimesen kuvan taas otin siks, että taivas oli niin kivan värinen, mutta se ei tainnu tallentua tuohon kuvaan kuitenkaan.

Mutta tää viikko enää ja alkaa joulukuu! Pääsee availemaan joulukalenterin luukkuja...

Fancy fox

Mietin tänään, että oispa kivaa ottaa tatuointi. Ja sitten rupesin miettimään, että millasen ottaisin jos ois varaa (ihan vaan spekuloin ja leikin ajatuksella). Mietin ensin, että merirosvolaiva ois hirmu siisti, mutta sen pitäis olla iso koska siinä on niin paljon yksityiskohtia enkä haluis että se ois vaan semmonen suttunen läikkä, sitä paitsi iso tatuointi maksaakin enemmän. Eli merirosvolaiva on valitettavasti poissa pelistä.

Mutta koska mietin tätä tatuointi-asiaa aina tasaisin väliajoin, niin aloin muistella, mitä ideoita miulla on aiemmin ollu. Miun tykkäämiset vaihtelee tunnetusti aika tiuhaan, ja haluisin tietenkin sellasen tatuoinnin josta tykkään ihan pysyvästi. Sit miulle tuli taas mieleen kettu hienot vaatteet päällä. Miulla on joku ihme juttu kettuihin vaatteet päällä. Ja just nimenomaan ketut 1800-luvun (loppupuolen) vaatteet päällä. Voi johtua kyllä siitäki, että miusta sen ajan piirrokset näyttää jo valmiiks jotenki semmosilta... No kattokaa vaikka tätä kuvaa: http://damselsinregress.files.wordpress.com/2010/02/mens_fashion_1856.jpg asenot on esimerkiks jotenkin hirveen "kettumaiset" jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Foxy vois olla vielä kuvaavampi sana tähän.

Ensin pistin yhden kaverin piirtämään miulle tosta aiheesta, ja nyt sitten innostuin itsekin kokeilemaan, ihan vaan hahmotellakseni sitä millasia elementtejä siinä tatuoinnissa pitäis olla. Silinteri on esimerkiks must, samoin kävelykeppi ja vihreäsävyinen takki.

Mutta nii älkää nyt kukaan säikähtäkö tai mitään semmosta, tuskin mie näillä säästöillä mitää tatuointia lähden ottamaan. Halusin vaan esitellä miun loistavan idean.