Tuparit

Kotipihalta näkyy Lakeuden Risti.

En kehitelly mitään isoja tupareita, mutta muutamalle kaverille olin luvannut pitäväni tupaantulijaiset.
Sen verran näin vaivaa kuitekin, että siivosin koko kämpän ja leivoin suklaamuffineja, jotka sai sitten paljon kehuja! Hih. Salaattia tein myös eikä sitäkään haukuttu, onneksi. Juomista ja pientä hyvää oli luonnollisesti myös tarjolla. Sitten keskusteltiin ja kuunneltiin musiikkia. Elokuvaakin seurattiin ja sen jälkeen lähdettiin vielä käymään kaupassa koko porukka.

Olin muuten erittäin yllättynyt siitä, että sain tuparilahjoja! Maailman hienoimpia semmosia, melkein ainaki. Tulin niin mielettömän iloiseksi kun availin kauniita paketteja, en ollu nimittäin itse asiassa odottanu mitään lahjoja.
Sain nimenomaan kaikkea hyödyllistä: aivan ihania, värikkäitä magneetteja, ihanat vihreet salaatinottimet ja samanvärisen pyyhkeen (jotka tuli myös samanvärisessä vihreessä paketissa), ihana pullonavaaja jossa roikkuu keittiöpyyhkeeni väreihin sopiva raidallinen kala, ja sitten sain vielä teepallon (niitä ei oo ikinä liikaa) vaniljafudgea ja semmosen kätevän tuubipuristimen. Oon niin otettu ja hirmu hirmu onnellinen.

Ilma oli myös ihana (kuten ilmeisesti kaikki muukin tänään) jajaja... Kyllä. Oli vaan aika hauskaa pitää pienet juhlantapaiset. On tämäkin kämppä nyt virallisesti vihitty käyttöön, vaikkakin näin kuukauden myöhässä.

Kyylään junia ja tein kääretortun

Onnistunut kääretorttupohja

Onnistunut kääretorttu. Ja täytettä, ja mustikoita.
Ja lautanen. Ja lusikka.

Tämä ystävänpäivä meni kavereiden, syömisen ja elokuvien parissa. Leivoin ihan itse kääretortun, tuli melko hyvää! Leipominen on hirmu rentouttavaa kun saa tehdä rauhassa omassa keittiössään.

Kuvasin tässä pari päivää sitten parvekkeeltani ohi kulkevan junan. Havainnollistaakseni vaan kuinka lähellä junarataa oikeestaan asunkaan. Tykkään kyllä niin paljon siitä, että tästä kulkee paljon junia! Sitä ei oikeestaan ees aina huomaa, ja sehän on toisaalta hyvä vaan. Junia ei oikeestaan kuule, ne vaan tuntee silleen jännästi. Kaikkein parasta on muuten se, kun myöhään illalla kulkee matkustajajuna. Tuun siitä jostain syystä aina hyvälle mielelle.

Miun pitäis lakata blogitekstien kirjottaminen keskiyön jälkeen... Nää on aina niin sisältörikkaita ja kieliopillisesti täydellisiä. Hyvää eilistä ystävänpäivää muuten!

On niin helppoo olla onnellinen

Oma oma keittiö. Oma keittiö. Ooooooma keittiö. Hihi.

Oman keittiön oma hedelmävati.

Isomasun oloasu.

Oli ihanaa saada ihana nimipäiväkortti!

 Tein lettuja.

Ja tässä nyt se lupaamani kuva.

Sohvani siinä siis! Tää on muuten oikein mukava istua. Tuossa toisessa nurkassa nytkin majailen ja kuuntelen Olavi Uusivirtaa. Sain tän sohvan tänne jo samana päivänä ku muutin, kun sattumalta eräällä tän talon asukkaalla oli sohva myynnissä ja se halus siitä ilmeisesti nopeesti eroon. Ei tarvinnu muuta ku rahdata se hissiin ja tulla pari kerrosta alemmas, nii että hyvä kun onnistu tääkin näin helposti!

Paljon se painoi kyllä... Tosin se nyt onkin vuodesohva. Onneks oli apuna se mukava ihminen joka miulle ton möi, ja eräs kaverini joka sattui epäonnekseen olemaan miun luona kylässä kun se myyjä soitti siitä, että sohvan saa tulla hakemaan.

Tykkään. Kaikesta. Ainakin vielä toistaseks. Kerron jos tilanne muuttuu.

"Lokki tietää kaiken mutta pitää nokkansa kii"

Viime päiviä kuvina

Pakkaaminen on vähän vaikeeta kun pitäis jotenki pärjätä ilman astioita ja kuitenki syödä.
Saattaa se näyttää ihan vähän ällöltä näin läheltä, mutta ooi kun oli hyvää!

Olin ilonen uuden kämppäni vessassa.

Tätä vessaa ei jää ikävä!

Viimeisiä muuttolaatikoita + tuoli.

Viime päivät on tosiaan menny ihan mieleöntä vauhtia. Niin paljon on tapahtunu! Onneks nyt on edessä pitkä viikonloppu niin voin vähän palautua tästä muuttorumbasta.
Näiden kuvien lisäks miun kai pitäis ottaa kuvia enemmän tästä uudesta kämpästä. Mutta aikansa kaikella, huomenna sitten kun on valoisampaa ja saa parempia kuvia. Sitten voin kertoo enemmän myös eräästä sohvasta joka löysi tiensä tänne miun iloksi.

Runoseminaari

Tarviisin varmaan kunnollisen pokkarin.
Sillä vois saada ainakin vähän parempia kuvia
ku tuolla miun kännykällä.

Tänään oli runoseminaari joka kesti neljä tuntia. Siellä piti tehdä muistiinpanoja, mutta jostain syystä piirsin enemmän ku kirjotin. Enkä oikeestaan muista koko seminaarista näin jälkeenpäin mitään muuta kun sen kun yks runoilija (Olli-Pekka Tennilä, itse asiassa) lausu sen ite kirjottamia runoja meille ääneen. Voi hitsi, sitä ois voinu kuunnella vaikka kuinka kauan!

Muuten seminaari menikin sitten fantasioiden matkasta jonnekin päin Britanniaa. (Eilen katsoin taas Brave:n, ja hirveästi haluaisin Skotlantiin.) Toisaalta haluisin Lontooseen myös. Ja toisaalta Wales kiinnostais kans...

Sain muuten yksiön! Ihan täysin oman kämpän. Hihi! Se on hirmu kiva ja tilava ja muutan jo ensi kuun alussa.

Oon aika innoissani.

Näin eilen kotilon!

Ja kävelin yli kahdeksan kilometriä. Mutta se kotilo oli tässä se hieno juttu. Se mateli kevyen liikenteen väylää pitkin ja mie pelkäsin että joku ajaa sen päältä, niin siirsin sen sitten vähän syrjempään. Se näytti vähän siltä ku ei ois oikein arvostanu mutta ei se mitään, toivottavasti se pääs turvallisesti perille. Tajusin siinä sitten myös, että miullahan on kamera puhelimessa. Kotilosta en ottanu kuvaa kun muistin sen vasta vähän myöhemmin, mutta voin siis ottaa jotain kuvia tänne blogiin, niin ei oo ihan niin aneeminen.  Hii! Kävin toisessa kaupunginosassa jonka nimi on Pohja. Halusin sieltä käydä ostamassa pari Oriflamen tuotetta, kun netin kautta tilaaminen ois tullu liian kalliiks. Niin oon nyt käyny Pohjassaki, hehheh. Seinäjoen Pohjassa. Öhhöh.

Sain ne pyykit takaisin! Uskomatonta kyllä, joku vaihtari oli ollu hakemassa sen kämppiksen pyykkejä, ja ottau sitten miunki pyykit kun ei selkeestikään tienny mitkä niitä sen kämppiksen pyykkejä oli. Jotenkin ihan käsittämätöntä, mutta sainpahan ne ainakin takaisin! (Vaikka ei ollukaan kauheen kiva herätä siihen että asuntotoimistolta joku soittaa just semmosena aamuna kun oisin voinu nukkuu ihan miten pitkään vaan oisin halunnu.) Haluisin myös ajatella, että jotain hyötyy oli myös siitä miun tekemästä katoamisilmoituksesta jonka vein pyykkituvalle. Siinä selitin ensin suomeks ja sitten englanniks, että joku oli vieny miun pyykit ja että kaipaan niitä takaisin. Vein sen ilmotuksen siis vasta seuraavana päivänä sinne pyykkituvalle kun ne miun pyykit oli viety, mutta kaks päivää jouduin kaikkiaan odottamaan että sain ne pyyhkeet takasin. Miusta aika jännää.

Mutta joo, nyt kun tajusin, että miulla on kamera, niin täytän loput tästä tilasta kuvilla miun kämpästä ja muusta kivasta mitä oon tähän asti kuvaillut:

Vaatejonon kokoamista Lakeuden puistossa viime viikolla opisklijabileissä.
Huomatkaa Lakeuden risti oikealla. ;)

Hieman oppikirjoja, tää päällimmäinen on se kaikkein kivin jonka oon jo melkein lukenutkin.

Tässä tää miun sotkunen kämppä, vieläkin on osa muuttotavaroista purkamatta...

Kortteja on seinillä aika paljon.
Tykkään erityisesti tuosta sienikortista joka on kehyksissä!

Muumeja pitää tietysti olla...