Paluu arkeen, lempikaupunkiin ja blogimaailmaan

On taas tapahtunu paljon sen jälkeen kun viimeksi oon kirjoitellu tänne miun pikku blogiin. Oon muuttau Seinäjoelta Savonlinnaan (tosin valitettavasti vain väliaikaisesti), oon työharjottelussa kirjastossa ja oon saanu sen myötä kunnollisen päivärytmin jonka ansiosta oon tavallista pirteempi ja jaksavampi.

Oon ollu harjoittelun alettua tosiaan hirmu reipas ja herään viikonloppuisinkin jo yhdeksän aikoihin. Ehkä osa energisyydestä selittyy myös ihan vaan sillä, että asun lempikaupungissani. Eilen kun kävelin vesisateessa keskustan tuntumassa, niin totesin taas ihastuksissani rakastavani Savonlinnaa ihan hirveesti. Vaikka joudun muuttamaan takas Seinäjoelle vasta tammikuussa, niin minuu harmittaa se toisinaan jo nyt. Enemmän kuitenkin nautin siitä, että saan asua edes viisi kuukautta täällä. Sitä paitsi miulla on ollu tosi hyvä tuuri työharjoittelupaikan suhteen -paitsi, että saan palkkaa koko harjotteluajalta, niin kaikki työkaverit on mukavia ja pääsen tekemään kaikkea tosi monipuolisesti. Kirjastokin on just sopivasti iso, että opin kyllä paljon uutta.

Harjoittelu alkoi tosiaan jo kolmisen viikkoa sitten, ja siitäkin huolimatta, että eka päivä ois voinu mennä ehkä paremminkin, niin oon nyt päässy hyvin kärryille työnteosta. Kirjasto on jotenkin herkullinen paikka olla töissä: koko ajan löytää jotain tosi mielenkiintoista luettavaa tai katsottavaa. Miulla onkin jo melko pitkä lista luettavista kirjoista. Tykkään myös asiakaspalvelutyöstä, ihmiset on yllättävän ilosia aina kun niille löytää just semmosen kirjan mitä ne on ollu ettimässä.

Oon tähän mennessä tutustunu lähinnä aikuistenosastoon ja ollu sen asiakaspalvelupisteessä, tehny tiedonhakuja ja muuta. Oon kasannu jo paria näyttelyä ja tutustunu kaukopalveluun ja ensi viikolla pääsen lasten- ja nuortenosastolle.

Lempivuodenaikani syksy lähestyy ja olen siitäkin innoissani!
Tähän loppuun laitan elokuun 25. päivä ottamiani kuvia Sulosaaresta, joka on melkein miun takapihalla:

Elämä on oikeestaan aika ihanaa

Jérome Carcopino: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa

Lakritsi-mustikkaraakakakkua (?) ja kaakaota.

Koulu on vasta nyt lähtenyt paremmin käyntiin, ja olen etinyt jo yhden viikonloppureissunkin tehdä. Kävin viime viikonloppuna katsomassa rakkaita kavereita Kokkolassa, siltä reissulta ovatkin kolme ensimmäistä kuvaa. Ensimmäinen kuva on Seinäjoen asemata, toinen yhdestä kivasta kokkolalaisesta luomukahvilasta ja kolmas jostain Kokkolan keskustasta yöllä. Voin nyt siis sanoa käyneeni Keski-Pohjanmaalla, toivottavasti tulee monia uusiakin reissuja sinne.

Pääsin myös tällä viikolla paikallisen sanomalehden Ilkan etusivulle parin kaverini kanssa. Oltiin juuri lähdössä koululta kun jostain nurkan takaa hyppäs meidän eteen toimittaja ja kuvaaja jotka kysy saisko meitä kuvata. Se tosin oli yllätys, että ne laitto ton kuvan ihan etusivulle, ja vielä melko isona. Mutta saanpahan kerrankin kehua olleeni lehden etusivulla! Kirjastolla piti siis käydä kuvaamassa sellainen ihme kun en muualta keksinyt tuota lehteä hakea.

Ja sitten tuolla samaisella kirjastoreissulla sattui eräs mummo ojentamaan miulle tuommoisen kiertokortin! Oikeesti se kyllä sai miut hymyilemään, miten joku onkin keksiny noin kivan idean. Yritin laittaa korttia eräissä liikennevaloissa eteenpäin, mutta se mummo jolle yritin sitä antaa suhtautu kauheen nuivasti. Se sano, ettei se tiedä ketään jolle se vois antaa sen, ja mie tietysti huuli pyöreenä kuuntelin ja ihmettelin.

Onneks tänään oli myös Samo:n avajaiset puistossa, kortti lähti siellä äkkiä kiertämään. Sain pitää tänään myös haalareitani, ja sain jopa ilmasta karkkia ja ilmasen kynän. Sitä paitsi meidän oma kiko/kiti-ryhmä on niin ihana. Kaiken lisäksi sain vielä tänä iltana sähköpostilla kivaa palautetta yhestä miun kesällä tekemästä kurssista. Ja sain siitä vielä kaiken lisäks tosi hyvä numeronkin! Niin, että miulla on menny oikein mukavasti viime aikoina. Itse asiassa oikein oikein mukavasti.

♥

P.S. Aloitin italian opiskelun kansalaisopistolla, ja sekin on ihanaa. Toistaiseksi.

Taidan tarvita kurinpalautuksen

Miun rahankäyttö nimittäin tuntuu taas karanneen vähän hallinnasta. Mutta toisaalta, kyllähän se kurinpalautus tuleekin kun koulu alkaa huomenna, ei sitten oo aikaa kierrellä kaupoissa ostamassa turhaa tavaraa, vai miten? Oikeestaanhan en ees osta turhaa tavaraa, siksi yliviivasin koko sanan tuossa aiemmin. Mie nimittäin ihan oikeesti tarviin tommoset kynttilänjalat. Ja pitää kenkiä olla useempi ku yks pari!

...

Tein Anttilaan jo kaksi eri reissua, ekalla kerralla ostin kynttilänjalkoja ja vastustin kiusausta ostaa kengät. Kestin pari tuntia ihan hyvin, mutta sitten kenkähimo kasvoi vastustamattomaksi. Niin, että nyt miulla on uudet kengät. Ja voooi miten ne on IHANAT. Ahh. En kadu yhtään.

Kävin eilenkin kaupassa, nuo housut on itse asiassa, öhm... Myöskin uudet.

Mutta älkää hämääntykö, kaikki nuo miun ostokset oli oikeestaan aika kohtuuhintasia. Kaikki on joko alennuksesta ostettuja, tai muuten vaan halpoja.

Tällaista tällä kertaa. Alan taas päivittää tätä blogia samanlaisella Scheißella ku edellisenäkin vuonna. Niiin, että onnea vaan ja hyvää alkavaa syksyä kaikille niille jotka tätä lukee!

Olen lomaillut / Uusi lempimekkoni

Jos totta puhutaan niin tuo kaunis vaatekappale ei ole mekko, vaan tunika, mutta joka tapauksessa! Se on täydellinen ja sain sen nimipäivälahjaksi äidiltä. Hauska idea, koska miun toinen nimi on Mari (siitä piti tulla alunperin miun kutsumanimi mutta jotain tapahtu) ja tää sattuu olemaan Marimekon paita jos joku ei huomannut. Miusta tuntuu, että kiittelen äitiä tuosta tunikasta ihan lakkaamatta, mutta oon vaan tosi tosi onnellinen, että miulla on kerranki joku tyttömäinen ja KIVA vaate jonka voin pukea juhliinkin. Tää on vähän niinku mekko jota voi pitää housujen kanssa.

En ole tosiaa hirveästi kirjoitellut blogiini kun oon lomaillu vanhempien luona Joensuussa. On miulle kyllä kaikenlaista tapahtunu, mutta kirjotan siitä sitten jonkinlaisen koosteen myöhemmin. Huomenna menen vapaaehtoiseksi Ilosaarirockiin ja sen jälkeen miun pitäis tehdä kesäopintojuttuja valmiiksi.

Miun kesäloman "virallinen albumi" on Ed Sheeranin Multiply (X) En vaan millään kyllästy sen kuuntelemiseen.

Nina:

P.S Mie kirjottelen tänne taas joskus, hyvää kesää!

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Ostin Seinäjoen Infosta pokkarin viidellä eurolla tammikuun 30. päivä, ja nyt melkein neljä kuukautta myöhemmin sain sen luettua loppuun. Tuo on ollut semmoinen mukava, lämpöisiä tunteita herättävä kirja jota ei miusta pidäkään lukea kovin nopeasti. On ollu myös jännä huomata miten erilaista on ollu lukea samaa kirjaa talvella ja nyt kesällä! Jossain blogissa joku oli sitä mieltä, että tuo kirja on just nimenomaan erinomainen kesäkirja, ja sanoisin kyllä ihan samaa (mutta tätä on toisaalta myös ihana lukea talvella ja kuvitella kesäisiä makuja ja maisemia). Jos etsitte jotain semmosta kirjaa mistä tulee lämmin ja mukava olo niin tää on kyllä just semmonen. Minä tykkäsin kovasti.

Jostain syystä mie oon erityisen ihastunu ruotsalaisten kirjailijoiden kirjoihin, (vaikka tää kyseinen kirja onkin alunperin kirjotettu englaniksi, koska kirjailija Linda Olsson kirjotti tän Aucklandin yliopiston romaanikirjoituskurssilla, mutta Olsson on kuitenkin syntyjään ruotsalainen) niissä on jotenkin ihan omanlaisensa tunnelma. Tai ainakin niissä on ollu mitä mie oon lukenu. Tai sitten mie vaan kuvittelen. No ei ku on niissä. Tässä nimenomaisessa kirjassa oli jotenkin samanlainen tunnelma kuin Inge Löökin mummo-korteissa.

Kolme päivää katosi jättäen jälkeensä yksinomaan joukon houreisia kuumehahmoja. Vanhan naisen mentyä Veronika kapusi heti takaisin sänkyyn ja nukkui seuraavaan aamuun asti. Kun hän heräsi, käpristyneet letut ja sininen termospullo keittiön pöydällä olivat ainoa näkyvä todiste naisen vierailusta. Naapuri olli arvoituksellinen ilmestys, joka nivoutui sulavasti hänen uniinsa. Hän ei tiennyt mitään naisesta, joka oli ilmestynyt hänen kynnykselleen. Mutta kun hän katsoi ikkunasta ulos, talo pellon laidalla ei näyttänyt enää asumattomalta. 

Kirja kertoo siis kahden naisen, 30-vuotiaan Veronikan ja vanhan Astridin ystäystymisestä. Tapahtumat sijoittuvat hiljaiseen ruotsalaiskylään, jonne maailmanmatkaaja Veronika on vetäytynyt kirjoittamaan seuraavaa kirjaansa. Veronikan vuokraamaa mökkiä vastapäätä on Astridin talo, ja Astrid onkin Veronikan ainoa naapuri -vaikka talo ensialkuun vaikuttaakin tyhjältä ja asumattomalta.
Naiset kuitenkin tutustuvat toisiinsa, ja mitä pidemmälle kirja etenee sitä syvemmäksi naisten ystävyys kehittyy. Lopulta Veronika päätyykin kirjottamaan ihan erilaisen kirjan kuin hänellä ensin oli mielessään.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (alkuteos Let me sing you gentle songs), ilmestynyt vuonna 2005. Suomalainen kustantaja: Gummerus.