Parasta juuri nyt...

1. Yksin oleminen
- Oltuani viimeiset kolme ja puoli kuukautta porukoiden luona en ole juurikaan saanut olla yksin. On ihanaa kun saa rytmittää elämänsä täydellisesti sillä tavalla kuin itse haluaa. Nyt kun kämppäkaverinikaan ei ole vielä tullut on oleilu tosi rentoa.

2. Kynttilät
-Siitäkin huolimatta, että pimeästä on omat haittansa niin on aivan ihanaa poltella iltaisin tuoksukynttilöitä.

3. Alkava syksy
-Onko mitään parempaa kuin huomata, että lehdet on alkaneet värjäytyä kauniisti ja tipahdella puista?

4. Tee.
-Tarkemmin sanottuna Clipperin citrus & echinacea green tea (vihreä tee sitrusmaulla ja echinacea-juurella). Harmillista kyllä, join sen loppuun!

5. Damian Dibbenin romaani Historian vartijat: Myrsky nousee
-Siitä tosin kerron jossain vaiheessa enemmän kirjablogissani.

6. Tällainen rento fiilistelymusiikki:

Hirveen kiva nostalgialauantai

Tähän tekstiin tulee enimmäkseen kuvia, sillä niitä otettiin kaverin kanssa lauantaina paljon. Oli aurinkoinen ja lämmin ilma ja vietettiin melkein koko päivä toistemme seurassa. Kierrettiin ensin Olavinlinnan lähellä ja sen sisäpihoilla myös. Olin linnassa ekaa kertaa sillä tavalla, että pääs oikeesti liikkumaan melko vapaasti vähän joka paikassa. Ilta meni taas niin, että syötiin lettuja ja katselletiin kaikkee mukavaa kuten Gilmoren tyttöjä ja Disneyn Oliver ja kumppanit.

Oliver ja kumppanit sai meidät molemmat niin kovan nostalgia-aallon valtaan, että loppuaika menikin kuunnellessa vanhojen lastenohjelmien alkutunnareita: Nalle Puh, Tikun ja Takun pelastuspartio, Pinky and the Brain, Ankronikka... Niitähän on vaikka kuinka. Nostalgiafiilistä tuli tosiaan myös siitä että lähdettiin kahdestaan kuvailemaan Olavinlinnan läheisyyteen. Tehtiin lukiossa aika paljon tommosia kuvausreissuja kahdestaan. Räpsittiin kuvia lähinnä toisistamme, joten saatte miustakin kerrankin jotain muita kuin selfie-kuvia.

Lähdettiin kävelemään torilta linnalle päin ja pysähdyttiin jonkin matkan päässä istumaan. Miun ilme kenties kertoo kuinka paljon tykkäsin istua tuolla tavalla laiturilla. Koko ajan pelotti että tipun veteen. Tai että tiputan sinne puhelimet tai aurinkolasit tai jotain muuta. En kauheesti tykkää vedestä. Ainakaan jos se on syvää ja mustaa. Tuosta lähdettiin jonkin ajan päästä kävelemään linnalle päin. Nähtiin muuten paljon sorsia:

Oon käyny Olavinlinnassa muutamia kertoja aiemminkin, mutta nyt pääsin tosiaan ekaa kertaa kulkemaan siellä melko vapaasti. Siellä oli jonkun verran muitakin ihmisiä, enimmäkseen turisteja. Mukavan hiljaista siellä oli kuitenkin, silleen, että saatiin ihan omassa rauhassa kuljeskella ja keskustella.

 Olin kesän jälkeen vähän lukossa, silleen henkisesti. En tiiä osaanko selittää kovin hyvin, mutta miulla oli joku rajotin päällä. Nyt huomasin että osaan pitkästä aikaa pitää aidosti hauskaa ja asettaa itteni ehkä enemmän naurunalaiseksi. Vaikee selittää, mutta olin tavallaan vapautunu niin, että tuntu taas hyvältä hassutella.

Kyllä Savonlinna on vaan paras paikka. En tosiaan tiedä miten miun pää kestää vielä ensi vuoden Seinäjoella. No joo... Pitää tietysti ottaa päivä kerrallaan ja elää hetkessä. Nyt on huippua ja sehän on ainoo asia millä on merkitystä. 

SYKSY!

En oo varmaan aiemmin maininnu, mutta RAKASTAN syksyä. Rakastan sadetta ja pimeää ja koleaa ja kynttilöitä ja vilttejä ja villasukkia ja sadetakkeja ja pisaroita ikkunassa ja neulomista ja teetä ja.... Siis tee syksyllä viltin alla on ihan erilaista kun kesällä, tiijättekö? Tiijätte.

Mietin tänään kun katoin harmaaseen ukoilmaan, että "Voi miten kaunis ilma, pakko päästä ulos!" Miulle ei oikeestaan ikinä tuu samanlaista oloa sillon kun on lämmin ja aurinko paistaa, sillon ei oo mitään mielenkiintoo lähtee ulos. Mutta hitsi, kun alko sataa oikein kunnolla... Sitten ei vaan enää voinu pysyy sisällä, oli pakko laittaa kumpparit ja uus ihana sadetakki päälle ja rynnätä ulos. Kävinpä siis kaupassa typerä virne naamalla, enkä tiedä kuvittelinko vaan, vai kattoko ihmiset oikeesti vähän ihmeissään perään.

Ostin muuten mustikoita ja kivennäisvettä ja appelsiinimehua. Ja lakuja, jos jotaki kiinnosti. Kiinnosti tietysti.

Oon kuunnellu pari päivää Vesa-Matti Loiria, koska katsoin Vain elämää:n ekan jakson. En laita tähän perään mitään biisiä, koska tää on ilonen bloggaus, mutta jos haluutte kuunnella, niin suosittelen Ei tullutkaan ännettömyys-biisiä. Itken joka kerta kun kuuntelen sen. Jos kiinnostaa (kiinnostaa tietysti): https://www.youtube.com/watch?v=RAot9DZ2mBk

Kävin metsässä

Seinäjoella ei tarviikaan kävellä kauas keskustasta niin on jo ihan metsässä, hehheh. Kävin kaverin kanssa kävelemässä luontopolkua pitkin koulun päätteeksi, ja loppujen lopuksi tuli sitten käveltyä kaikkiaan 10 kilometriä. Oli kivaa vaihtelua kyllä päästä välillä pois keskustasta. Ja sitten toisaalta taas oli kivaa palata keskustaankin. (Haettiin lopuksi pitsat ja suunnattiin kumpikin kämpillemme suihkuun.) Ilmakin oli juuri sopiva tuommoiseen kevyeen kävelyyn, oli pilvistä ja tuuli mukavasti! Ehkä palaan tuonne reippailemaan toistekin. Ja nyt kun reitin on kerran kävellyt läpi niin toinen kerta on jo huomattavasti mukavampi.

Vaikka paljon enemmän minua kiinnostaisi tällä hetkellä kokeilla ratsastamista. En ole ratsastanut koskaan kunnolla, mutta kokeillut olen sentään joskus... Ehkä kymmenen vanhana? Miulle tulee tämmösiä mielihaluja aina toisinaan, ratsastamisen kanssa aika useinkin, enkä ihan tarkkaan tiedä ees että mistä ne aina putkahtaa. Nyt en malta mennä nukkumaankaan kun ajattelen vaan sitä miten kiva olisi käydä ratsastustunneilla. Toisaalta minuu ei oikein kiinnostais, kun talli on ehkä noin neljän kilometrin päässä miun kämpästä, eikä miulla oo pyörää. Tuntien jälkeen ei välttämättä huvittais enää kävellä takaisin sitä neljää kilometriä.

Ja sitä paitsi ratsastaminen on rikkaiden harrastus.

Ja sitten toisaalta mie haluisin jonkun sinne seuraksi. Mutta kyllä oisin kauheen kiinnostunut nyt! (En mie kyllä niistä hepoista oo niin innostunu, mutta ratsastaminen sinänsä vois olla aika siistiä.)

Kuka ilmottautuu?

Ruotsiin ja takaisin!

Ensimmäinen päivä: Lähtö Seinäjoelta, saapuminen Turun terminaaliin ja lähtö kohti Tukholmaa. Yö laivalla.

Toinen päivä: Tukholmaan saapuminen, ensimmäiset matkakohteet (Tukholman kaupunginkirjasto, Internationella bibliotek, Kulturhuset ja Medeltidsmuseet).

Stockholm stadsbibliotek.

Päästiin käymään kirjaston vanhassa neuvotteluhuoneessa,
 jossa on "kesäillan tunnelma".

Nyt ollaan lastenosastolla!

Päästiin myös kirjaston kellariin katsomaan kirjojenlajittelurobottia.

Internationella bibliotekin eteinen.

Matkamuistokojussa Kulturhusetin edessä myytiin söpöjä magneetteja.

Kuvaa Kulturhusetin nuortenosastolta. (Kulturhusetissa oli kaikkea muutakin hirmu hienoa ja kivaa!)

Sitten matkattiin Medeltidsmuseettia kohti

Medeltidsmuseetin edestä avautui tällainen näkymä.

Kolmas päivä: Vierailu Luma bibliotekissä, Fotografiskassa (josta minulla ei ole kuvia) ja Gamla stanissa sekä paluu takaisin Suomeen.

Etsimme parin kaverin kanssa kahvilaa jossa syödä aamupalaa,
 ja tällaisen patsaan ohi käveltiin. Oltiin jossain Sergelin torin lähellä.

Kahvila  löytyi, ja se olikin oikein kiva, tykkäsin erityisesti seinämaalauksista.

Tunnelbanassa kohti Luman kirjastoa.

Luman kirjasto on panostanut erityisesti lapsiin. Vessaankin on lapsille ihanoma ovi (ja pytty)!

Fotografiskan jälkeen piti suunnistaa vanhaankaupunkiin syömään,
vaikka jalat olikin seisoskelusta kipeät.

Lankapallokauppa eli valaisinliike erästä sarjakuvaliikettä vastapäätä.

Sitten suunnistettiinkin jo laivalle päin!

Neljäs matkapäivä: Paluu Suomeen ja Turun kaupunginkirjasto.

Jälleen kuvia lastenosastolta. My Little Pony-näyttely.

Lastenosastolla oli paljon kivoja kurkistusluukkuja, ja Muumit olivat Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden
kunniaksi monessa paikassa esillä. Tove Jansson-fanina en voi valittaa. ;)

Turun kaupunginkirjaston jälkeen suuntasin muista tovereistani poiketen juna-asemalle, ja sieltä Pasilan kautta kotiin Joensuuhun. Tukholma oli niin hieno kokemus, että varmasti suuntaan sinne vielä joskus uudestaan! 

Niin tai noh, heti kun on taas rahaa...