Lapuan kirjasto

 Päätin toteuttaa uhkaukseni siitä, että tekisin bloggauksen Lapuan kirjastosta. Tai enemmänkin sen lastenosastosta, missä me parin kaverin kanssa pidettiin paikallisille 3-4-luokkalaisille opetustuokio siitä millä perusteella kirjat hyllyistä löytyy. Juu, se oikeastaan oli sen opetustilanteen tarkoitus jos vähän pelkistää. Oli kyllä melko jännä tilanne, pakko sanoa (onneksi se on nyt takana päin)! Mutta on kyllä aina tosi kiva käydä lähipaikkakuntien kirjastoissa tutustumassa, olenkin käynyt jo Peräseinäjoella ja Lapualla, keskiviikkona on Vaasan vuoro kun mennään ruotsin kurssiin liittyen tutustumaan vähän kirjastoihin. 

Lapualla on kyllä hieno kulttuurikeskus Vanha Paukku jonka tiloissa tuo kirjastokin on. Vanha Paukku on siis vanha (patruuna)tehdas kuten joku jo saattoi yllä olevista kuvistakin ehkä päätellä. Kirjaston lisäksi kulttuurikeskuksessa sijaitsee ainakin elokuvateatteri, teatteri, taidemuseo ja kansalaisopisto. Jotenkin tosi hienoa, varsinkin kun olin vähän olettanut, että Lapua on vain pieni paikka missä on juuri ja juuri se kirjasto, eikä sitten paljon mitään muuta. Mutta jos jotakuta kiinnostaa lukea enemmänkin vanhan tehtaan historiasta niin mm. täältä löytyy: http://www.vanhapaukku.fi/historia

Miusta ainakin on tosi siistiä, että Lapualla on osattu hyödyntää noita vanhan tehtaan tiloja niin tehokkaasti ja hienosti. Kannattaa joskus muuten käydä tuolla Lapuan kirjastossa jos vaan mahdollista, se on kyllä jotenkin tosi persoonallinen ja kodikas paikka.

Verta pakkiin

Saan harvoin mitään aikaan, mutta tänään sain, sillä meidän koululla oli tänään verenluovutustempaus jonka tarkoituksena oli alentaa kynnystä luovuttaa. Erään kaverin kanssa tosin pohdittiin, että jos oltaisiin ekaa kertaa luovuttamassa, niin kynnys saattaisi olla jopa korkeampi, koska verenluovutus tapahtui semmoisessa lasiseinäisessä luokkahuoneessa jonne kaikki käytävällä kulkijat näki sisälle. Sitä paitsi tilanne oli huomattavasti sekavampi kuin jossain veripalvelun omissa tiloissa. Olen siis luovuttaut verta kerran aiemminkin enkä siksi tällä kertaa jännittänyt ihan niin paljoa. Jännitin kuitenkin. Vähäsen. Nyt miulla on kuitenkin rautatabletteja ja kipeä kyynärtaive, ja on miulla kai ihan hyvä olokin kun olin kerrankin ihan oikeesti hyödyksi jollekin.

Docventuresilla on muuten sopivasti aiheeseen liittyvä video joka kannattaa katsastaa: http://areena.yle.fi/tv/2381640 Kannattaa mennä luovuttamaan jos vaan voi! Se on hassulla tavalla ihan kivaa. Ainakin jälkeen päin.

Mutta siinäpä se oikeastaan. Syysloma meni nopeasti ja nyt odottelen lähinnä joulua että pääsee taas kotiin. Kiinnostus koultehtäviä kohtaan hupeni entisestään lomalla ja nyt tuntuu erittäin vastenmieliseltä tehdä mitään koulujuttuja, joita muuten riittää ihan mukavasti taas yllättäen. Muutenkaan ei oikein mikään kiinnosta ja aamullakin on vaikea herätä kun ulkona on pimeää. Mutta kyllä tää ehkä vielä iloksi muuttuu. Tai jos ei niin kyllä tää ainakin jossain vaiheessa vähän helpottuu.

Maanantaina menen muuten kahden kaverin kanssa Lapualle opettamaan 3-4-luokkalaisille kirjaston käyttöä, ja se vähän jännittää. Meillä on menossa kirjastopedagogiikan ja mediakasvatuksen kurssi, se siis selittää, miksi pitää semmoista oppituntia mennä pitämään. Mutta kirjoitan ehkä sen jälkeen tänne jotain mukavaa, koska miulla on kuvia Lapuan kirjastosta (käytiin siellä tutustumassa ennen lomaa), ja se on tosi kiva ja hieno kirjasto.

On kivaa olla kädellinen

Välillä on ihan kiva huomata mitä kaikkea käsillä voi tehdä, sorminäppäryyttä tarvii monessa muussakin asiassa ku nenän kaivamisessa. Lisäksi on kiva huomata, että saa vapaa-ajalla aikaan muutakin kuin pyykkikasoja tai tiskivuoria.

Ranskanletti ei vielä suju ihan kuten haluaisin, eikä neule oo hirveesti edistyny, ja sitä paitsi siinäkin sattui joku virhe muutama kierros sitten. Piirustuskin on vähän kesken. Mut neuleesta ei helposti sitä virhettä huomaa, opin letittämään paremmin ehkä joskus ja tykkään tuosta piirustuksestani joka tapauksessa. Ja kliseisesti voisin todeta vielä, että matka on se tärkein eikä perille pääsy. Vaikka ois miusta kyllä toisaalta ihan kivaa jos miulla ois jo ihan valmis pitsihuivi.

Koulujutut on alkaneet vähän kasaantua. Jännä.

Mut hei tarviihan ihminen harrastuksia!

Se oli ehkä tän bloggauksen pointti siis,
että tehkää jotain kivaa.