Sinisellä tiellä

Miulla ois useitakin eri bloggausaiheita mielessäni, on nimittäin ehtinyt taas tapahtua niin paljon ja ois niin paljon kivoja kirjavinkkejä vinkattavana. Paitsi että vuosi vaihtui, niin vaihtui myös maisema kotoisesta Itä-Suomesta takaisin opiskelukaupunkiini Seinäjoelle viiden kuukauden työharjoittelujakson päätyttyä. Maanantaina nousin kamppeineni ensin Joensuuhun lähtevään linja-autoon, ja Joensuussa taas vaihdoin Vaasan pikavuoron autoon. Matka-aika oli vaihtoineen kaikkineen noin yhdeksän tuntia, mutta olisin voinut päiväni huonomminkin viettää!

Välillä ihan yllätyin kuinka nopeasti aika bussissa kului ja toisaalta tuntui ihan siltä kuin olisi ollut jossakin kapselissa missä aika on ihan pysähdyksissä. Koko matkan Joensuusta Seinäjoelle maisemat pysyivät melko samanlaisina. Vaikka mikäpäs siinä kaunista lumista luontoa katsellessa, etenkin kun itse sai istua sisällä lämpimässä, villasukat jalassa ja musiikkia kuunnellen. Välillä luin kirjaakin, sitten ihan huomaamattani nukahdin, ja kohta havahduin siihen miten ihmeellisen sinistä joka puolella oli. Minua melkein nauratti miten joka paikassa oli sinistä, vaatteet, penkit, jopa lukemani kirja oli sekin sininen! Ihania sinisen eri sävyjä kaikkialla, kovin rauhoittavaa (eipä ihme muuten, että nukahdin). Nyt tätä kirjoittaessani tajusin vielä senkin, että tuo tie mitä pitkin ajettiin oli ihan oikeasti pätkä sinistä tietä. Ihan nimensä veroinen tie siis.

"Ja ilman kuuta ja aurinkoa, tämä maailma pimiä on"

Savonlinnaankin satoi vihdoin vähän lunta ja miun piti sen vuoksi kävellä töihin sen sijaan, että oisin menny pyörällä. Oon kuunnellu Rajatonta ja mietiskelly aina vähän tulevaa joulua (Kaipaava on aivan ihana). Työharjoittelu on ihan kohta ohi ja muutto Seinäjoelle odottaa reilun kuukauden päässä. Yritän suhtautua Seinäjoelle muuttoon optimistisesti, Savonlinnassa vietetty aika ehkä antaa voimia ainakin kesään asti. Kesän voinkin viettää sitten jossain muualla kuin Seinäjoella. Mie en ihan tosiaan osaa sanoo miks vihaan Seinäjokee niin paljon.

Joulun odottaminen on kyllä ihanan kutittavaa.... Hah, jännä muuten. Heti kun kirjoitin "kutittava" miun tatuointia alko kutittaa. Nii-in! Miulla on tatuointi, semmonen minkä oon jo pitkän aikaa halunnu. Herrasmieskettu. Se ei tosin oo ihan vielä täysin valmis, viikon päästä sitten. Miun elämässä on nyt paljon uutta ja jännää, aloitin viime viikolla nimittäin potkunyrkkeilyn intensiivikurssinkin. Siellä on ollu yllättävän kivaa, joskin miulla on vieläkin takareidet vähän hapoilla. Mutta astuinpas omalta mukavuusalueeltani ja kehityin taas vähän ihmisenä.

Löysin tänään muuten täydellisen keijumekon! Harmi vaan, ettei tää kuva tee sille oikeutta. Hieno helma ei näy kunnolla ja sohvalla on vähän liikaakin tavaraa. Ehkä siitä kuitenkin idean saa. Tai jos ei saa ideaa niin ainakin näätte miten paljon miun hiukset on kasvanu, hui! Tää mekko on vielä kaiken lisäks jouluisen vihreä, joten sekin saa miun joulutuntosarvet kutisemaan ihanasti. Höhö.

En muuten tiedä miten Adelen uusi levy vaikutti miun alitajuntaan kun ostin tuon mekon... Nyt kun asiaa nimittäin hieman mietin, niin on aika adelemainen mekko.


P.S. Million years ago ♥

Hirveen kiva nostalgialauantai

Tähän tekstiin tulee enimmäkseen kuvia, sillä niitä otettiin kaverin kanssa lauantaina paljon. Oli aurinkoinen ja lämmin ilma ja vietettiin melkein koko päivä toistemme seurassa. Kierrettiin ensin Olavinlinnan lähellä ja sen sisäpihoilla myös. Olin linnassa ekaa kertaa sillä tavalla, että pääs oikeesti liikkumaan melko vapaasti vähän joka paikassa. Ilta meni taas niin, että syötiin lettuja ja katselletiin kaikkee mukavaa kuten Gilmoren tyttöjä ja Disneyn Oliver ja kumppanit.

Oliver ja kumppanit sai meidät molemmat niin kovan nostalgia-aallon valtaan, että loppuaika menikin kuunnellessa vanhojen lastenohjelmien alkutunnareita: Nalle Puh, Tikun ja Takun pelastuspartio, Pinky and the Brain, Ankronikka... Niitähän on vaikka kuinka. Nostalgiafiilistä tuli tosiaan myös siitä että lähdettiin kahdestaan kuvailemaan Olavinlinnan läheisyyteen. Tehtiin lukiossa aika paljon tommosia kuvausreissuja kahdestaan. Räpsittiin kuvia lähinnä toisistamme, joten saatte miustakin kerrankin jotain muita kuin selfie-kuvia.

Lähdettiin kävelemään torilta linnalle päin ja pysähdyttiin jonkin matkan päässä istumaan. Miun ilme kenties kertoo kuinka paljon tykkäsin istua tuolla tavalla laiturilla. Koko ajan pelotti että tipun veteen. Tai että tiputan sinne puhelimet tai aurinkolasit tai jotain muuta. En kauheesti tykkää vedestä. Ainakaan jos se on syvää ja mustaa. Tuosta lähdettiin jonkin ajan päästä kävelemään linnalle päin. Nähtiin muuten paljon sorsia:

Oon käyny Olavinlinnassa muutamia kertoja aiemminkin, mutta nyt pääsin tosiaan ekaa kertaa kulkemaan siellä melko vapaasti. Siellä oli jonkun verran muitakin ihmisiä, enimmäkseen turisteja. Mukavan hiljaista siellä oli kuitenkin, silleen, että saatiin ihan omassa rauhassa kuljeskella ja keskustella.

 Olin kesän jälkeen vähän lukossa, silleen henkisesti. En tiiä osaanko selittää kovin hyvin, mutta miulla oli joku rajotin päällä. Nyt huomasin että osaan pitkästä aikaa pitää aidosti hauskaa ja asettaa itteni ehkä enemmän naurunalaiseksi. Vaikee selittää, mutta olin tavallaan vapautunu niin, että tuntu taas hyvältä hassutella.

Kyllä Savonlinna on vaan paras paikka. En tosiaan tiedä miten miun pää kestää vielä ensi vuoden Seinäjoella. No joo... Pitää tietysti ottaa päivä kerrallaan ja elää hetkessä. Nyt on huippua ja sehän on ainoo asia millä on merkitystä. 

Ois miulla tietysti paljon muutakin asiaa

Töissä on oikein kivaa mutta jotenkin sitä loppuviikkoa kohti aina väsyy. Oon onnellinen, että miulla on nyt viikonloppu vapaata. Eikä kirjasto edes ole sunnuntaisin auki, mutta jossain vaiheessa miun kyllä pitää varmaan mennä lauantaina töihin.

Tällä viikolla miulla oli muuten ensimmäiset iltavuorot. Ne alkaa noin 12:30 ja loppuu vähän seitsemän jälkeen. Miun unirytmi on kuitenkin jo niin tottunu aamuvuoroihin, että herään joka tapauksessa aamuisin viimeistään kahdeksalta (myös viikonloppuisin). Eikä aamulla mitään järkevää jaksa tai ehdi tehdä niin tuntuu että aika menee vähän hukkaan. Ehkä oonkin ollu just niiden iltavuorojen takia tän viikon niin uupunu. On se vaan yllättävän rankkaa kun yhtenä iltana pitää olla seitsemään töissä ja seuraavana aamuna mennä taas kaheksaks. En valita, mutta oon vaan tehny semmosen huomion. Tykkään tuosta työstä edelleen ja pääsen tekemään tosi monipuolisesti vähän kaikkee.

Tänään pääsin nauttimaan myös harjoittelupalkan mukanaan tuomista iloista. En oikein oo ikinä osannu käyttää rahaa kovin huolettomasti, ja ehkä mie oon ollukin ihan hirveen pihi. Mutta toisaalta sille on ihan hyvä syy, kun en oo saanu paljoo muuta kuin tukia. Nyt kun saa palkkaa niin osaa ottaa huomattavasti rennommin, tänään käytin esimerkiks vaatteisiin paljon enemmän rahaa kun olin alunperin ajatellu. Ostin myös Suomalaisesta kolme korttia miun kokoelmiin. En voinu olla ostamatta kun ne oli niiiiin söpöjä. Tässäpä ne onkin:

Ja piti miun ottaa myös muutama mukataiteellinen ja mukahauska selfie uusista ihanista paidoista (jotka on muuten oikein mukavia ja pehmoisia päällä):

Sen lisäksi, että oon ottanu tänään vähän liikaakin selfieitä, oon myös lukenu Peter Pomerantsevin kirjaa Uuden Venäjän surrealistinen sydän -mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista. Kirjastosta löytää tosiaan kaikkee kivaa ja mielenkiintosta!

Hassuja hiuskokeiluja

Enneeeen...

... Jälkeeeeen.

 Löysin helppojen kiharoiden ohjeen netistä jo aikoja sitten, mutta tänään kun kävin kerrankin viikonloppua vasten suihkussa päätin uskaltaa uskaltaa. Kun ei tämmöstä voi kokeilla jos on seuraavana päivänä vaikka koulua, kun eihän sitä voi tietää mikä lopputulos on.

Ja lopputuloshan vois olla jopa ihan hauska... Jos jaksais kiertää noi hiukset kunnolla sen hiuspannan (tai sukkahousujen) ympärille eikä tehdä niin kuin minä ja kierittää ne vaan jotenkin ja suunnilleen sinne päin. Takaa ei hiukset kihartunu ihan kuten oli suunniteltu mutta ei se mitään. Onneks on viikonloppu eikä oo varsinaisesti pakko mennä minnekään.

Mutta oli tää aika veikee ohje, kannattaa kokeilla jos vaan omaa riittävän pitkät hiukset! Eli hieman kosteet hiukset vaan kieputetaan pääpannan ympärille ja annetaan niiden olla silleen jonkin aikaa, yön yli -tai kuten tässä tapauksessa, kuusi tuntia.

P. S.Kyllä, miulla on aina näissä kuvissa sama paita päällä, johtuu siitä, että se on miun rakas paras rento kotiasu.

Kummallisia hyvän olon aaltoja

En tiedä johtuuko kummallinen onnellisuuden tunne siitä, että opiskelun raadollisuus ei ole vielä täysin iskenyt päin naamaa, vai siitä, että olen ainakin jonkin verran (tai aika paljonkin?) vähentänyt sokerin syömistä tämän kuun aikana, senhän pitäis kai vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti siihen miltä tuntuu. Oli syy sitten mikä tahansa, niin huomasin eilen illalla olevani jotenkin aivan erityisen postitiivinen, mikä oli outoa kun ajattelee sitä, että viime vuosi oli enimmäkseen täynnä masentuneisuuskohtauksia. Kyllä miulla oli myös vastaavasti erityisen iloisiakin hetkiä, mutta ilmeisesti niitä ei ole kovin pitkään aikaan ollut koska eilinen onnellisuuspuuska tuntui miusta suoraan sanoen melkein vieraalta ja ainakin oudolta. Tiivistetysti voisi sanoa, että tuntui lähinnä siltä, että oonkin itse asiassa aika mahtava (heh) ja elämä menee muutenki aika kivasti tällä hetkellä ja tulevaisuuskin näyttää ihan hauskalta.

Seinäjoella asuminen on toisinaan ahdistanut, vaikka olenkin ollut tyytyväisempi siitä lähtien kun sain yksiön. Viime päivinä kaupungilla kävellessäni olen ihmetellyt myös sitä miten paljon kotoisammalta tää kaupunki tuntuu, eikä sekään ehkä enää niin haittaa, että Seinäjoki on niin ruma paikka. Erityisesti tänään kun aurinko paistoi ja oli pakkasta, ja varoin kaatumasta epätasaisella kävelykadulla kun kävelin kirjastolta kotiin, miulle tuli semmonen jännä ja mukava tuntemus. Vähän semmonen, että kyllä mie nyt kuitenkin oon ehkä siellä missä miun pitääkin olla tällä hetkellä. Lisäksi innostun koko ajan enemmän siitä ajatuksesta, että miusta tulee isona kirjastonhoitaja.

Tästä tuli melko imelä kirjoitus, anteeks siitä. Toivotaan nyt kuitenkin, että tää hyvä fiilis kestäis ainakin jonkin aikaa vielä. Sitä paitsi, eihän tästä kirjotuksesta mitään muuta voinu tulla kuin imelä kun tää olotilakin on tämmöinen!

Roikun sinussa kuin hirsipuussa

... Kielon kukkia suussa ja vailla huolta!

Eilen, lauantaina oli Seinäjoella Happoradion Eleganttimarssi-kiertueen konsertti jota oltiin kaverin kanssa katsomassa. Siitä asti on soinut päässä erityisesti Hirsipuu, syytä en tiedä. Mutta olipa kiva kerrankin käydä jossain harrastamassa vähän kulttuuriakin, kun tulee niin harvoin lähdettyä mihinkään, jos ja kun kirjastoa ei lasketa.

Tää alempi video ei oo Seinäjoelta, mutta melko samanlainen esitys se oli täälläkin. Miusta erityisen kivaa oli, kun lavalla oli tuommosia jalkalamppuja. Koko keikka itse asiassa alkoi niin, että kaikki esiintyjät sytytti oman lamppunsa yksi kerrallaan.

En saanu keikalta kauheasti mitään kuvia, kun kamerani ei oo mikään paras. Ja sitten toisaalta, halusin ihan vaan keskittyä olennaiseen. Miusta oli itse asiassa tosi ärsyttävää kun paikalla oli sellasia ihmisiä, jotka ei selkeesti osanneet muuttaa kännykkäkameroidensa asetuksia ollenkaan vaan räiskivät salamavaloilla (joillain oli siinä kamerassa vielä äänetkin päällä, öärnggh). Olihan se kyllä vähän häiritsevää. Tai aika paljonkin oikeestaan. Jos kerran on ihan pakko ottaa kuvia, niin eikö niitä voi ottaa mahollisimman huomaamattomasti?

Mutta kaikkiaan oi kuitenkin tosi kiva keikka. Saatiin istua koko keikan ajan koska Eleganttimarssi on konserttisalikiertue, joka tarkotti myös sitä, että soittajina oli myös kolme viulistia ja kosketinsoittaja. Seinäjoella tuo konsertti ei tosin ollut konserttisalissa vaan Rytmikorjaamolla joka on enemmänkin rokkiklubi, siksi tuolitkin oli vähän... No ne ois voinu olla paremmatkin, sanotaan vaikka niin. Mutta vaikka nyt vaikuttaa ehkä siltä että valitan asioista vaan, niin kyllä miulla oikeesti oli tosi kivaa!

Tässä Che Guevara joka oli ehkä tän keikan suosikkibiisini (tääkään video ei oo Seinäjoelta, mutta sillähän ei ole merkitystä, samalta kiertueelta tää kuitenkin on) :

Tää päivä menee varmaan noita keikkavideoita katsellessa ja kuunnellessa. Yksi esseekin pitäis tehdä loppuun mut sehän menee siinä sivussa.

Tässä vielä loppuun vähän humppaa, eli Ihmisenpyörä:

P.S. Jouluun on kuukausi enää!

Ihana pieni kahvihetki

Tänään tipahti postiluukusta käsityölehti jonka kansi oli joulunpunainen. Ajattelin kerrankin keskittyä sen lukemiseen ja siivosin ruokapöydän niin, että siihen mahtuu nyt kunnolla lukemaan ja keitinpä vielä kahviakin. Yleensä en koskaan syö mitään ruokapöydän ääressä vaan se on enemmänkin muuttunut taas yhdeksi sellaiseksi tasoksi jolla voi säilyttää tavaroita. Kahviakaan en juo kovin usein, kai se johtuu vaan siitä että teetä on nopeampi keittää. Mutta nyt sytytin vielä kynttiöitäkin, ja puoliksi vahingossa laitoin Samuli Edelmannia soimaan. Yllätyin miten ihana pieni kahvihetki miulle syntyikään, näitä pitäis ehkä pitää useamminkin. Tuli myös jotenkin kummallisen jouluinen olo vaikka on vasta (tai oikeastaan jo) marraskuun puoliväli.

Sulla on aikaa olla yksin, ehkä tyytyväinenkin
ja taito nähdä asioiden hyvät puoletkin

SYKSY!

En oo varmaan aiemmin maininnu, mutta RAKASTAN syksyä. Rakastan sadetta ja pimeää ja koleaa ja kynttilöitä ja vilttejä ja villasukkia ja sadetakkeja ja pisaroita ikkunassa ja neulomista ja teetä ja.... Siis tee syksyllä viltin alla on ihan erilaista kun kesällä, tiijättekö? Tiijätte.

Mietin tänään kun katoin harmaaseen ukoilmaan, että "Voi miten kaunis ilma, pakko päästä ulos!" Miulle ei oikeestaan ikinä tuu samanlaista oloa sillon kun on lämmin ja aurinko paistaa, sillon ei oo mitään mielenkiintoo lähtee ulos. Mutta hitsi, kun alko sataa oikein kunnolla... Sitten ei vaan enää voinu pysyy sisällä, oli pakko laittaa kumpparit ja uus ihana sadetakki päälle ja rynnätä ulos. Kävinpä siis kaupassa typerä virne naamalla, enkä tiedä kuvittelinko vaan, vai kattoko ihmiset oikeesti vähän ihmeissään perään.

Ostin muuten mustikoita ja kivennäisvettä ja appelsiinimehua. Ja lakuja, jos jotaki kiinnosti. Kiinnosti tietysti.

Oon kuunnellu pari päivää Vesa-Matti Loiria, koska katsoin Vain elämää:n ekan jakson. En laita tähän perään mitään biisiä, koska tää on ilonen bloggaus, mutta jos haluutte kuunnella, niin suosittelen Ei tullutkaan ännettömyys-biisiä. Itken joka kerta kun kuuntelen sen. Jos kiinnostaa (kiinnostaa tietysti): https://www.youtube.com/watch?v=RAot9DZ2mBk

Taidan tarvita kurinpalautuksen

Miun rahankäyttö nimittäin tuntuu taas karanneen vähän hallinnasta. Mutta toisaalta, kyllähän se kurinpalautus tuleekin kun koulu alkaa huomenna, ei sitten oo aikaa kierrellä kaupoissa ostamassa turhaa tavaraa, vai miten? Oikeestaanhan en ees osta turhaa tavaraa, siksi yliviivasin koko sanan tuossa aiemmin. Mie nimittäin ihan oikeesti tarviin tommoset kynttilänjalat. Ja pitää kenkiä olla useempi ku yks pari!

...

Tein Anttilaan jo kaksi eri reissua, ekalla kerralla ostin kynttilänjalkoja ja vastustin kiusausta ostaa kengät. Kestin pari tuntia ihan hyvin, mutta sitten kenkähimo kasvoi vastustamattomaksi. Niin, että nyt miulla on uudet kengät. Ja voooi miten ne on IHANAT. Ahh. En kadu yhtään.

Kävin eilenkin kaupassa, nuo housut on itse asiassa, öhm... Myöskin uudet.

Mutta älkää hämääntykö, kaikki nuo miun ostokset oli oikeestaan aika kohtuuhintasia. Kaikki on joko alennuksesta ostettuja, tai muuten vaan halpoja.

Tällaista tällä kertaa. Alan taas päivittää tätä blogia samanlaisella Scheißella ku edellisenäkin vuonna. Niiin, että onnea vaan ja hyvää alkavaa syksyä kaikille niille jotka tätä lukee!

Olen lomaillut / Uusi lempimekkoni

Jos totta puhutaan niin tuo kaunis vaatekappale ei ole mekko, vaan tunika, mutta joka tapauksessa! Se on täydellinen ja sain sen nimipäivälahjaksi äidiltä. Hauska idea, koska miun toinen nimi on Mari (siitä piti tulla alunperin miun kutsumanimi mutta jotain tapahtu) ja tää sattuu olemaan Marimekon paita jos joku ei huomannut. Miusta tuntuu, että kiittelen äitiä tuosta tunikasta ihan lakkaamatta, mutta oon vaan tosi tosi onnellinen, että miulla on kerranki joku tyttömäinen ja KIVA vaate jonka voin pukea juhliinkin. Tää on vähän niinku mekko jota voi pitää housujen kanssa.

En ole tosiaa hirveästi kirjoitellut blogiini kun oon lomaillu vanhempien luona Joensuussa. On miulle kyllä kaikenlaista tapahtunu, mutta kirjotan siitä sitten jonkinlaisen koosteen myöhemmin. Huomenna menen vapaaehtoiseksi Ilosaarirockiin ja sen jälkeen miun pitäis tehdä kesäopintojuttuja valmiiksi.

Miun kesäloman "virallinen albumi" on Ed Sheeranin Multiply (X) En vaan millään kyllästy sen kuuntelemiseen.

Nina:

P.S Mie kirjottelen tänne taas joskus, hyvää kesää!

Vapaaehtoisena ERIAFF-konferenssissa

Ooooo miun elämässä tapahtuukin jotain! Kerrankin miulla on ihan oikeesti asiaa! Tai oisko ehkä parempi, etten lupaile liikoja?

Mutta tosiaan, olin koulun kesäkurssin kautta vapaaehtoistyöntekijänä tuolla ERIAFF-konferenssissa. Tarkemmin sanottuna olin töissä Infopisteessä, ja yllätyksekseni se oli jopa aika kivaa. Paljon tuli kiperiä kysymyksiä, mutta niistäkin selvittiin, ja ihmiset oli yleensä tosi kärsivällisiä ja mukavia ja rentoja. Paljon oli ulkomaalaisiakin, joten englantiakin sai harjoitella ihan mukavasti. Ja silloin kun ihmiset oli luennoilla, oli kivaa juoruta muiden työntekijöiden kanssa.

Hommaan kuului myös erittäin mukavia luontaisetuja, eli lähinnä ruokaa. Tuossa ylempänä kuva tiistai-illan ruuasta, keskiviikkona saatiin herkkuleipiä, marjapiirakkaa ja kahvia. Niin ja tietysti ilmainen lounas. Työporukka oli tosi ihana, ja kaikkiaan tää oli kyllä tosi kiva kokemus. Yhteensä työntunteja kertyi tuolta parilta päivältä 12, ja kun työ oli lähinnä infopisteen takana seisoskelua on jalat nyt aika loppu. Onneksi on pari päivää vapaata ennen seuraavaa tapahtumaa.

Meistä oli jopa juttu paikallisuutisissa, mutta se oli niin lyhyt, että ei sitä kannata edes tähän nyt linkittää. Tuota jannua siihen vaan haastateltiin. Meitä ei siinä näy joten ihan tylsä juttu on.

Pitsapäivä

Tykkään kun ilmat viileni taas, pääsin paistamaan pitsaa! On se vaan niin paljon parempaa kun tekee pohjasta asti itse. Mmm...

Tämän viikon osalta oppitunnit on ohi, seuraavaksi miulla on neljä päivää vapaata. Kyllä tää kesällä opiskelu on niin rankkaa. ;) Tänään jouduin kyllä heräämään kahdeksaksi kouluun, ja sen ansiosta olin iltapäivällä niin väsyny, että piti ottaa "pienet" ettonet. Toisin sanoen nukuin kolmisen tuntia, ja ellen ois pakottanu itteeni ylös oisin varmaan nukkunu enemmänkin ja sehän taas ois tarkottanu sitä, etten ois saanu yöllä unta.

Mietin kyllä tänään, että tää kesäopiskelu sopii miulle (laiska kun olen), rahaahan tästä touhusta ei kauheasti saa, mutta vuokran saa ainakin maksettua. Satuinkin tänään kuuntelemaan Hectorin biisin mulla ei oo rahaa ja nauroin sille miten osuva se onkaan:

Eikä mulla ole rahaa!
Eikä mulla ole rahaa!
Eikä mulla ole rahaa!
Muttei rahalla voi sitä paitsi rakkautta ostaakaan.

No ei. On miulla vielä onneks säästöjä. Mutta sikäli ne kesätyöt vois olla kiva, että sais vähän käyttörahaa.

Eteläpohjalaiset on hauskoja+kävin kampaajalla

Bongasin kevään ensimmäisen leskenlehden!

Pohjalainen jopo. Tai pohjalaane.

Meidän koulun aulaa ja Duudsonit.

 "Moon komia". Pohjalaiset ainaki tuo itteään esille. Vähän joka paikassa. Ja ehkä melkein koko ajan. Mutta miusta se on toisaalta ihan hauskaa! Tänään huomasin esimerkiks ensimmäistä kertaa sen, että Kampusrannassa, eli meidän koulun vieressä on kukkaistutuksia (jotka tosin tällä hetkellä on vielä ruskeita ja kuivia) jotka on tehty ton pohjalaissalmiakin muotoon. Kesällä ne on vielä varmaan punaisiakin.

Kävin tänään kampaajalla, kun hiukset alkoi liikaa ahdistaa. Ekaa kertaa ikinä olin oikeesti tyytyväinen lopputulokseen. En sitten tiedä, että johtuuko se siitä, ettei kampaaja miun hiuksia niin hirveesti leikelly, tai tehny niille paljoo muutakaan.. Ohensi se vähän että on kevyempi kesällä, ja sitten se teki semmosta pientä kerroksittaisuutta niihin. Mutta tykkään kyllä! Yritin ottaa kuvia tästä tukasta, en tiedä miten hyvän kuvan näistä nyt saa. Enkä tiedä sitäkään, miltä nää hiukset näyttää sitten ilman vahaa ja lakkaa mutta kumminkii.

Sivulta.

Edestä. (Muumilakanat!)

Ylhäältä.

Join tänään liikaa kahvia, koska piti yrittää lukee markkinointia ja väsytti. Tärisin aika pitkään ja sain ihmeellisia naurukohtauksia ihan tyhjästä. (Join siis kaksi kupillista, mutta ilmeisesti sekin oli jo liikaa.)
Puhun vieläkin vähän sekavia.