keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Millaiset elokuvat vaikuttavat minuun eniten?

Lyhyt vastaus otsikossa esittämääni kysymykseen on: kuten ehkä kirjojenkin kohdalla, niin tositapahtumiin vahvasti nojautuvat tai oikeita tapahtumia dokumentoivat elokuvat vaikuttavat minuun kaikkein eniten. Kenties siksi, että fiktiivisissä elokuvissa suurten ja dramaattistenkin kohtausten taustalla piilee aina se tosiasia, että kyse on fiktiosta. Totuus on usein etenkin paljon kamalampaa, tunteita herättävämpää ja kuohahduttavaa kuin mikään fiktiivinen tarina voisi olla. Fiktiivisten tarinoiden kohdalla voi aina tuudittautua siihen ajatukseen, että: "onneksi tämä on vain fiktiota, onneksi tuollaista ei oikeasti ole". Tosipohjaisten elokuvien, tai dokumenttielokuvien kohdalla samanlaista levollista oloa ei tule. Tietenkin ihan kaikenlaiset elokuvat heijastelevat tekijöidensä omia arvoja ja mielipiteitä, ja tietenkin terve kriittisyys on aina hyvästä. Joidenkin asioiden kohdalla on kuitenkin kristallinkirkasta mikä on oikein ja mikä väärin. 

Tämä blogipostauksen aihe oli useamman asian summa. Ensinnäkin saan kiittää Sallaa joka ehdotti minulle jo kauan sitten muiden muassa myös tällaista mielenkiintoista postausaihetta eräässä omassa blogikirjoituksessaan. Toinen syy inspiroitumiselleni on siinä, että olen juuri katsonut (jo kauan katsottavat-listallani roikkuneen) vuonna 2014 ensi-iltansa saaneen, Ava DuVernayn ohjaaman ja mm. parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaana olleen Selman. Kuvakaappaukset ylhäällä ovatkin kohtauksia juuri Selmasta. Kenties kolmas syy tälle postaukselle löytyy myös jonkin aikaa sitten katsomastani, vuonna 2015 ensi-iltansa saaneesta, Evgeny Afineevskyn ohjaamasta dokumenttielokuvasta Winter on Fire: Ukraine's Fight for Freedom.

Selma kuvaa vuoden 1965 Selma-Montgomery-marsseja. Selma-Montgomery-marssit olivat rotusorronvastaisia mielenosoitusmarsseja, joissa suurena vaikuttajana ja organisoijana oli Martin Luther King. Marsseja järjestettiin yhteensä kolme kertaa. Winter on Fire puolestaan kuvaa Ukrainan 93 päivää kestäneitä mielenosoituksia vuosina 2013 ja 2014. Molemmissa elokuvissa rauhallisia mielenosoittajia vastaan hyökkää raskaasti aseistettu poliisi. Molemmissa mielenosoituksissa, niin Alabaman Selmassa vuonna 1965 kuin Ukrainan Kiovassa vuonna 2013 ja 2014 pahoinpideltiin ja tapettin rauhallisia mielenosoittajia. Winter on Fire tosin koostuu täysin autenttisesta kuvamateriaalista, joka tekee dokumentista erityisen raan ja raskaan katsottavan.

Nää on semmoisia asioita jotka herättää minussa, kuten varmasti ihan kenessä tahansa normaalisti toimivassa ja tuntevassa ihmisessä ihan kauheita tunnemyrskyjä. Toisaalta se herättää myös tosi hyvin ajattelemaan erinäisiä asioita. Omat ajatukseni liittyivät poliittisten päätösten merkitykseen tällaisten asioiden taustalla. Tai en nyt tiedä pitäisikö sanoa taustalla vai keskiössä. Usein päättäväillä tahoilla istuvat ihmiset vetoavat siihen, että on pakko toimia jollain tietyllä tavalla, ettei ole muita vaihtoehtoja tai etteivät he voi vaikuttaa johonkin tiettyyn asiaan. Kuten Selmassakin lopuksi huomataan, niin aina voi tehdä asioille jotakin. Usein ihmiset vain tekevät päätöksiä kovin itsekkäistä tarkoitusperistä, ja vasta kun jonkin päätöksen tekemisestä on hyötyä heille itselleen, se halutaan tehdä. Ja sen tajuaminen vähän suututtaa ja turhauttaa. Toisaalta mietin myös sen merkitystä, miten tärkeetä ihmisten on ajaa aktiivisesti omia oikeuksiaan. Koska jos ei itse aja omaa asiaan, niin ei sitä kukaan muukaan tee.

Kuin sattumalta satuin eilen kuuntelemaan myöskin uudehkon version Bob Dylanin Masters of Warsista. Palefacen ja Wentus Blues Bandin suomennettu versio Kuoleman kauppiaat musiikkivideoineen sai minut osaltaan virittymään tietynlaiseen mielentilaan tämän blogikirjoituksen kirjoittamiseen (Masters of war kuullaan myös Selmassa, taas hieman eri tavalla versioituna). Tässä pätkä Palefacen suomennetusta versiosta joka mielestäni käy hyvin myös tähän mielenosoitusteemaan:

"Piileskelette kartanoissanne
kun etulinjassa mutaan me hautaudumme"  


P.S. Juuri tänään 7.9.-16 alkaa pitkästä aikaa Docventures. Suosittelen katsomaan dokumenttielokuvia!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Parasta juuri nyt...


1. Yksin oleminen
- Oltuani viimeiset kolme ja puoli kuukautta porukoiden luona en ole juurikaan saanut olla yksin. On ihanaa kun saa rytmittää elämänsä täydellisesti sillä tavalla kuin itse haluaa. Nyt kun kämppäkaverinikaan ei ole vielä tullut on oleilu tosi rentoa.

2. Kynttilät
-Siitäkin huolimatta, että pimeästä on omat haittansa niin on aivan ihanaa poltella iltaisin tuoksukynttilöitä.

3. Alkava syksy
-Onko mitään parempaa kuin huomata, että lehdet on alkaneet värjäytyä kauniisti ja tipahdella puista?

4. Tee.
-Tarkemmin sanottuna Clipperin citrus & echinacea green tea (vihreä tee sitrusmaulla ja echinacea-juurella). Harmillista kyllä, join sen loppuun!

5. Damian Dibbenin romaani Historian vartijat: Myrsky nousee
-Siitä tosin kerron jossain vaiheessa enemmän kirjablogissani.

6. Tällainen rento fiilistelymusiikki:





keskiviikko 10. elokuuta 2016

Tämän hetken TOP10 -kappaleet

Kirjablogiini sain lähteestä X kirja-aiheisen haasteen jonka lähetin eteen päin blogille Y, jolta sain takaisin hieman muunnellun haasteen. Haasteena oli muun muassa tehdä blogipostaus tämän hetken kymmenestä suosikkikappaleesta, ja sehän vain käy! Saanpahan kirjoiteltua jotain tänne toiseenkin blogiini.

Oon linkittäny biisit tuonne tekstin sekaan, eli siitä vaan klikkailemaan niin pääsee heti kuuntelemaan mitä tällä hetkellä tykkään erityisesti kuunnella. Ainakin jos nää linkit vielä toimii senkin jälkeen kun oon ne tänne laittanu. Jos nyt ainakin jonkin aikaa...

1. Ehdoton ykkössuosikkini on Beyoncén uuden Lemonade-albumin (jonka juuri tänään sain postissa!) kuudes raita Daddy Lessons. Tästä biisistä en ainakaan Youtubessa löytänyt kuin live-taltiointeja ja muutamia covereita. Mutta tässä esimerkiksi yksi keikkataltiointi.

2. Toisena suosikkina Seinabo Seyn River. Tuon biisin alku on jo semmonen että se oikein imasee mukaansa. Ah, niin hyvä! Ei muuta sanottavaa.

3.-4. Happoradio - Pohtija (Myös saman bändin Ottaisitko silti minut). Happoradion biisien sanotukset on aivan mahtavia: Puhuivat koulussa ilmastonmuutoksesta, että jos sulaa jäätiköt niin kohta täällä uidaan...

5. Alma- Karma. Tää oli miulla jossain vaiheessa ihan jatkuvassa soitossa. Nyt se on jo vähän jääny vähemmälle. Jotenkin kuvittelin ensin, että tää on joku brittiläinen naislaulaja, mutta ei kun ihan suomalainen! Mielettömän hieno ääni, ei jotenkin uskois, että Suomestakin löytyy noin kansainväliseltä kuulostavia laulajia. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

6.-7.(Nyt alkaa käydä jo vähän hankalaksi) Laitan monta biisiä samaan koska nää on kaikki samalta artistilta: LP- Lost On You ja Muddy Waters. Tätä artistia en ois ikinä löytäny ilman Orange Is the New Blackin uusinta kautta. Sen sarjan soundtrack on kyllä muutenkin tarjonnu miulle monipuolisesti kaikkea mielenkiintoista kuunneltavaa.

8. Paleface- Maan tapa. Tässäkin ne sanat on se juttu:

Suutari pysyköön lestissään, pussyboyt pysyköön loitolla.
Ostin kirpputorilta ihmisen sielun ja myin sen netissä voitolla.
Myin Emiraateille Elvis Presleyn, hiihtohissit ja palatsit.
Myin Elginin marmorit tarjoushintaan, kreikkalaisille salaatit.


9. Kent- La Belle Epogue. Jatketaan samalla teemalla, tässäkin on nimittäin ihan mahtavat sanat. Ja jopa tarpeeks yksinkertaiset, että miunkin surkeella ruotsin kielen taidolla ymmärtää suunnilleen kaiken. Tää on myös semmonen suosikki joka aina toisinaan nousee uudestaan pinnalle ja josta kuitenkin aina jaksaa tykätä tosi paljon. Jag är alla vapen vi exporterat, jag är soldaterna vid byarna, jag är minorna.

10. Notre Dame de Paris-musikaali - Les Cloches. Oikeastaan koko tuo musikaali on kuuntelemisen arvoinen, mutta jostain syystä etenkin tuo biisi on semmonen josta tykkään tosi paljon. En osaa ranskaa, mutta onneks taitava tiedonhankkija löytää netistä myös englanninkieliset sanat. ;)

Siinäpä se sitten oikeastaan jo olikin! Toivottavasti tästä löytyisi semmoista musiikkia mikä myös muita voisi kiinnostaa. Ja vaikka jotain ihan uusiakin tuttavuuksia?

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Taas uusi

Eilen (kun minun olisi pitänyt tehdä opinnäytetyön haastattelujen litterointia) keksin perustaa uuden blogin. Olin jo jonkin aikaa pohtinut, että voisin aloittaa oman blogin lukemilleni kirjoille ja eilen sen sitten tein. Jos kirjavinkit yms. kiinnostavat laajemmin, niin täältä pääsee niitä lukemaan!

Siellä kerron aiheesta vähän enemmänkin. 
Heippaa!