Roikun sinussa kuin hirsipuussa

... Kielon kukkia suussa ja vailla huolta!

Eilen, lauantaina oli Seinäjoella Happoradion Eleganttimarssi-kiertueen konsertti jota oltiin kaverin kanssa katsomassa. Siitä asti on soinut päässä erityisesti Hirsipuu, syytä en tiedä. Mutta olipa kiva kerrankin käydä jossain harrastamassa vähän kulttuuriakin, kun tulee niin harvoin lähdettyä mihinkään, jos ja kun kirjastoa ei lasketa.

Tää alempi video ei oo Seinäjoelta, mutta melko samanlainen esitys se oli täälläkin. Miusta erityisen kivaa oli, kun lavalla oli tuommosia jalkalamppuja. Koko keikka itse asiassa alkoi niin, että kaikki esiintyjät sytytti oman lamppunsa yksi kerrallaan.

En saanu keikalta kauheasti mitään kuvia, kun kamerani ei oo mikään paras. Ja sitten toisaalta, halusin ihan vaan keskittyä olennaiseen. Miusta oli itse asiassa tosi ärsyttävää kun paikalla oli sellasia ihmisiä, jotka ei selkeesti osanneet muuttaa kännykkäkameroidensa asetuksia ollenkaan vaan räiskivät salamavaloilla (joillain oli siinä kamerassa vielä äänetkin päällä, öärnggh). Olihan se kyllä vähän häiritsevää. Tai aika paljonkin oikeestaan. Jos kerran on ihan pakko ottaa kuvia, niin eikö niitä voi ottaa mahollisimman huomaamattomasti?

Mutta kaikkiaan oi kuitenkin tosi kiva keikka. Saatiin istua koko keikan ajan koska Eleganttimarssi on konserttisalikiertue, joka tarkotti myös sitä, että soittajina oli myös kolme viulistia ja kosketinsoittaja. Seinäjoella tuo konsertti ei tosin ollut konserttisalissa vaan Rytmikorjaamolla joka on enemmänkin rokkiklubi, siksi tuolitkin oli vähän... No ne ois voinu olla paremmatkin, sanotaan vaikka niin. Mutta vaikka nyt vaikuttaa ehkä siltä että valitan asioista vaan, niin kyllä miulla oikeesti oli tosi kivaa!

Tässä Che Guevara joka oli ehkä tän keikan suosikkibiisini (tääkään video ei oo Seinäjoelta, mutta sillähän ei ole merkitystä, samalta kiertueelta tää kuitenkin on) :

Tää päivä menee varmaan noita keikkavideoita katsellessa ja kuunnellessa. Yksi esseekin pitäis tehdä loppuun mut sehän menee siinä sivussa.

Tässä vielä loppuun vähän humppaa, eli Ihmisenpyörä:

P.S. Jouluun on kuukausi enää!

This is Halloween

Vietin elämäni ensimmäisen halloweenin täällä muutama päivä takaperin. Juhlin sitä itse asiassa jopa kahtena eri iltana, ensin perjantaina ja sitten lauantaina, joten kirin oikein kunnolla kaikkien aiempien vuosien jättämän tyhjän aukon umpeen. Heh. En ole kyllä aiemmin hirveästi halloweenin ideaa edes ymmärtänyt, enkä sitä varmaan ole vieläkään ihan täysin sisäistänyt, mutta ainakin se on joku syy kerääntyä kavereiden kanssa viettämään iltaa ja syödä kaikkea hyvää. Sitä paitsi oli tosi kivaa molempina iltoina. Loppujen lopuksi halloween on kai aika samanlainen kuin joulukin, se on vain semmoinen juhla jolla pyritään tuomaan vähän piristystä pimeyden keskelle.

Valitettavasti miulla ei ole kuvia kuin ensimmäisistä juhlista perjantai-illalta (siitäkin vain tuo yksi), ja sitten noista muffineista jotka tein toista iltaa varten. En olisi kyllä kovin hyviä kuvia lauantai-illalta saanutkaan tuolla miun kamerallani kun oli niin hämärät olosuhteet.

Mutta noihin tekemiini muffineihin (tai kuppikakkuihin?) olen aivan erityisen tyytyväinen. Jos ja kun joku kiinnostui, niin ohjeen niihin löytää Kinuskikissan sivuilta, tarkemmin sanottuna tuolta: http://www.kinuskikissa.fi/lakritsiset-halloween-muffinssit/

Tuli tuo halloween kyllä ihan tarpeeseen kun tarkemmin miettii. Varsinkin viime aikoina kun joutuu menemään kahdeksaksi kouluun ja pääsee vasta joskus neljältä takaisin kotiin, eikä valoa ole juuri ollenkaan. Talvea kohti mennään ja koko ajan on pimeämpää, mutta onneksi on sentään joulu mitä odottaa!

Verta pakkiin

Saan harvoin mitään aikaan, mutta tänään sain, sillä meidän koululla oli tänään verenluovutustempaus jonka tarkoituksena oli alentaa kynnystä luovuttaa. Erään kaverin kanssa tosin pohdittiin, että jos oltaisiin ekaa kertaa luovuttamassa, niin kynnys saattaisi olla jopa korkeampi, koska verenluovutus tapahtui semmoisessa lasiseinäisessä luokkahuoneessa jonne kaikki käytävällä kulkijat näki sisälle. Sitä paitsi tilanne oli huomattavasti sekavampi kuin jossain veripalvelun omissa tiloissa. Olen siis luovuttaut verta kerran aiemminkin enkä siksi tällä kertaa jännittänyt ihan niin paljoa. Jännitin kuitenkin. Vähäsen. Nyt miulla on kuitenkin rautatabletteja ja kipeä kyynärtaive, ja on miulla kai ihan hyvä olokin kun olin kerrankin ihan oikeesti hyödyksi jollekin.

Docventuresilla on muuten sopivasti aiheeseen liittyvä video joka kannattaa katsastaa: http://areena.yle.fi/tv/2381640 Kannattaa mennä luovuttamaan jos vaan voi! Se on hassulla tavalla ihan kivaa. Ainakin jälkeen päin.

Mutta siinäpä se oikeastaan. Syysloma meni nopeasti ja nyt odottelen lähinnä joulua että pääsee taas kotiin. Kiinnostus koultehtäviä kohtaan hupeni entisestään lomalla ja nyt tuntuu erittäin vastenmieliseltä tehdä mitään koulujuttuja, joita muuten riittää ihan mukavasti taas yllättäen. Muutenkaan ei oikein mikään kiinnosta ja aamullakin on vaikea herätä kun ulkona on pimeää. Mutta kyllä tää ehkä vielä iloksi muuttuu. Tai jos ei niin kyllä tää ainakin jossain vaiheessa vähän helpottuu.

Maanantaina menen muuten kahden kaverin kanssa Lapualle opettamaan 3-4-luokkalaisille kirjaston käyttöä, ja se vähän jännittää. Meillä on menossa kirjastopedagogiikan ja mediakasvatuksen kurssi, se siis selittää, miksi pitää semmoista oppituntia mennä pitämään. Mutta kirjoitan ehkä sen jälkeen tänne jotain mukavaa, koska miulla on kuvia Lapuan kirjastosta (käytiin siellä tutustumassa ennen lomaa), ja se on tosi kiva ja hieno kirjasto.

Elämä on oikeestaan aika ihanaa

Jérome Carcopino: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa

Lakritsi-mustikkaraakakakkua (?) ja kaakaota.

Koulu on vasta nyt lähtenyt paremmin käyntiin, ja olen etinyt jo yhden viikonloppureissunkin tehdä. Kävin viime viikonloppuna katsomassa rakkaita kavereita Kokkolassa, siltä reissulta ovatkin kolme ensimmäistä kuvaa. Ensimmäinen kuva on Seinäjoen asemata, toinen yhdestä kivasta kokkolalaisesta luomukahvilasta ja kolmas jostain Kokkolan keskustasta yöllä. Voin nyt siis sanoa käyneeni Keski-Pohjanmaalla, toivottavasti tulee monia uusiakin reissuja sinne.

Pääsin myös tällä viikolla paikallisen sanomalehden Ilkan etusivulle parin kaverini kanssa. Oltiin juuri lähdössä koululta kun jostain nurkan takaa hyppäs meidän eteen toimittaja ja kuvaaja jotka kysy saisko meitä kuvata. Se tosin oli yllätys, että ne laitto ton kuvan ihan etusivulle, ja vielä melko isona. Mutta saanpahan kerrankin kehua olleeni lehden etusivulla! Kirjastolla piti siis käydä kuvaamassa sellainen ihme kun en muualta keksinyt tuota lehteä hakea.

Ja sitten tuolla samaisella kirjastoreissulla sattui eräs mummo ojentamaan miulle tuommoisen kiertokortin! Oikeesti se kyllä sai miut hymyilemään, miten joku onkin keksiny noin kivan idean. Yritin laittaa korttia eräissä liikennevaloissa eteenpäin, mutta se mummo jolle yritin sitä antaa suhtautu kauheen nuivasti. Se sano, ettei se tiedä ketään jolle se vois antaa sen, ja mie tietysti huuli pyöreenä kuuntelin ja ihmettelin.

Onneks tänään oli myös Samo:n avajaiset puistossa, kortti lähti siellä äkkiä kiertämään. Sain pitää tänään myös haalareitani, ja sain jopa ilmasta karkkia ja ilmasen kynän. Sitä paitsi meidän oma kiko/kiti-ryhmä on niin ihana. Kaiken lisäksi sain vielä tänä iltana sähköpostilla kivaa palautetta yhestä miun kesällä tekemästä kurssista. Ja sain siitä vielä kaiken lisäks tosi hyvä numeronkin! Niin, että miulla on menny oikein mukavasti viime aikoina. Itse asiassa oikein oikein mukavasti.

♥

P.S. Aloitin italian opiskelun kansalaisopistolla, ja sekin on ihanaa. Toistaiseksi.

Hirveen kauheen paljon autoja

Tää oli ehkä miun lemppari....

... Mutta tää oli myös aika siisti.

Ja sit siellä oli tämmönenki!

 Nii eli olin taas koulun kautta vapaaehtoisena (orjatyövoimana) Toyota-näyttelyssä sunnuntaina. Olin siellä itse asiassa sitten kymmenen tuntia, ja melkein koko sen ajan vahdin tuossa pomppulinnassa hyppiviä lapsukaisia. Seisoskelua oli siis paljon, mutta sainpahan kerättyä taas työtunteja!

Ja ehdin sentään kierrellä vähän tuota näyttelyäkin läpi, en kyllä niin paljoo kuin oisin halunnu. Ja en ainakaan osannu noihin autoihin sen kummmin syventyä, kuvailin vaan niitä kaikkein silmäänpistävimpiä. Ois tuolla voinu varmaan kierrellä vaikka kuinka kauan.

Kävijöitä oli paljon, päivä oli pitkä ja nyt oon väsyny. Huomenna miun pitää siivota ja pyykätä ja pakkailla ennen kuin pääsen lähtemään sinne kotiin.
Mutta ainakin saan nukkua ihan rauhassa koko aamun, oii miten ihanaa!

Näin muuten viime yönä unta, että olin tehny munakoisosuklaata ja avokadokeksejä. En kyllä tiedä oliko ne hyviä, ei ne ainakaan näyttäny kovin hyviltä.

Hmm.

Ei miul taas muuta.

Vapaaehtoisena ERIAFF-konferenssissa

Ooooo miun elämässä tapahtuukin jotain! Kerrankin miulla on ihan oikeesti asiaa! Tai oisko ehkä parempi, etten lupaile liikoja?

Mutta tosiaan, olin koulun kesäkurssin kautta vapaaehtoistyöntekijänä tuolla ERIAFF-konferenssissa. Tarkemmin sanottuna olin töissä Infopisteessä, ja yllätyksekseni se oli jopa aika kivaa. Paljon tuli kiperiä kysymyksiä, mutta niistäkin selvittiin, ja ihmiset oli yleensä tosi kärsivällisiä ja mukavia ja rentoja. Paljon oli ulkomaalaisiakin, joten englantiakin sai harjoitella ihan mukavasti. Ja silloin kun ihmiset oli luennoilla, oli kivaa juoruta muiden työntekijöiden kanssa.

Hommaan kuului myös erittäin mukavia luontaisetuja, eli lähinnä ruokaa. Tuossa ylempänä kuva tiistai-illan ruuasta, keskiviikkona saatiin herkkuleipiä, marjapiirakkaa ja kahvia. Niin ja tietysti ilmainen lounas. Työporukka oli tosi ihana, ja kaikkiaan tää oli kyllä tosi kiva kokemus. Yhteensä työntunteja kertyi tuolta parilta päivältä 12, ja kun työ oli lähinnä infopisteen takana seisoskelua on jalat nyt aika loppu. Onneksi on pari päivää vapaata ennen seuraavaa tapahtumaa.

Meistä oli jopa juttu paikallisuutisissa, mutta se oli niin lyhyt, että ei sitä kannata edes tähän nyt linkittää. Tuota jannua siihen vaan haastateltiin. Meitä ei siinä näy joten ihan tylsä juttu on.

Lihava fasaani

Onnistuin tänään kuvaamaan fasaanin, ainakin jotenkuten. Oikeasti tuo lintu oli tosi lähellä, mutta jouduin silti rajaamaan kuvaa aika paljon, että erottais kunnolla millanen lintu se onkaan. Toista kuvaa en muuten sitten saanutkaan kun se jo lennähti jonnekin karkuun.

Erikoista miten nuo linnut viihtyy täällä. Joka päivä kuuluu jostain joku fasaanin rääkäisy, ja aika usein niitä kyllä näkeekin. Melkein päivittäin (ja siis monta kertaa päivässä). En oo oikein vieläkään tottunu siihen, mutta onpahan toisaalta joka päivälle jotain ihasteltavaa ja ihmeteltävää.

Mutta oikeestaan miun piti näyttää vähän kuvia vapulta. Ei niitä kovin paljoa ole, ja nekin vähät on aika huonoja kun en väenpaljoudessa kehannut oikein kuvata. Opiskelijoiden vappumenihin en kyllä valitettavasti päässy osallistumaan kun päätettiin yllättäen kavereiden kanssa lähtee käymään Tuurissa, mutta vapputorilla piti käydä. Kaupunki oli ihan tukossa, parkkipaikat täynnä ja risteykstetkään ei oikein vetäny, ainakaan tuolla torin lähettyvillä.

Pikkupojat jahas tyttöjä maalipurkkien kanssa ja oli muutenkin melkoista vilskettä. Sitten taas toisaalta välillä tuntu, ettei pääse mihinkään liikkumaan kun ihmiset maleksii edessä. Normaali markkinameininki siis.:)

Tuparit

Kotipihalta näkyy Lakeuden Risti.

En kehitelly mitään isoja tupareita, mutta muutamalle kaverille olin luvannut pitäväni tupaantulijaiset.
Sen verran näin vaivaa kuitekin, että siivosin koko kämpän ja leivoin suklaamuffineja, jotka sai sitten paljon kehuja! Hih. Salaattia tein myös eikä sitäkään haukuttu, onneksi. Juomista ja pientä hyvää oli luonnollisesti myös tarjolla. Sitten keskusteltiin ja kuunneltiin musiikkia. Elokuvaakin seurattiin ja sen jälkeen lähdettiin vielä käymään kaupassa koko porukka.

Olin muuten erittäin yllättynyt siitä, että sain tuparilahjoja! Maailman hienoimpia semmosia, melkein ainaki. Tulin niin mielettömän iloiseksi kun availin kauniita paketteja, en ollu nimittäin itse asiassa odottanu mitään lahjoja.
Sain nimenomaan kaikkea hyödyllistä: aivan ihania, värikkäitä magneetteja, ihanat vihreet salaatinottimet ja samanvärisen pyyhkeen (jotka tuli myös samanvärisessä vihreessä paketissa), ihana pullonavaaja jossa roikkuu keittiöpyyhkeeni väreihin sopiva raidallinen kala, ja sitten sain vielä teepallon (niitä ei oo ikinä liikaa) vaniljafudgea ja semmosen kätevän tuubipuristimen. Oon niin otettu ja hirmu hirmu onnellinen.

Ilma oli myös ihana (kuten ilmeisesti kaikki muukin tänään) jajaja... Kyllä. Oli vaan aika hauskaa pitää pienet juhlantapaiset. On tämäkin kämppä nyt virallisesti vihitty käyttöön, vaikkakin näin kuukauden myöhässä.

Pohjalaaset suurmarkkinat. Notta tai jottain.

LUNTA tai siis räntää.

F-rakennuksessa asun ma.
Toinen kerros ja oikeanpuoleinen ikkuna on miun ikkuna.

Kouluun kuljen aina tästä.

Rönttäkeli.

Sitten pääsin markkinoille!

Tuosta vasemmalla olevasta kojusta ostin kanelimanteleita.

On miulla asiaakin mutta en jaksa kirjottaa nyt mitään. Kuuntelen Janet Jacksonia ja välttelen läksyjä.
Ciao!

Myös Suomen muihin kolkkiin tutustumista

Junassa Helsinkiin.

 Vähän yli viikko takaperin viikonloppuna matkustin Turkuun kavereita kattomaan, ihan silleen muuten vaan. Vähältä kyllä piti että ehdin Seinäjoella junaan! Lähdin muka ajoissa, mutta sitten jouduin kuitenkin juoksemaan koko matkan kämpiltä asemalle laukkujen kanssa. Meni todella tiukille, sillä oikeestaan saman minuutin sisään kun olin hypänny siihen ensimmäiseen junaan jonka laiturilla näin, ja istuin alas, nii se lähti. Oli kyllä toisaalta aika voittajafiilis kun sitten kaikesta huolimatta olin ehtiny just ja just ajoissa.

Tänä viikonloppuna sitten lähdin jo suosiolla tosi ajoissa siihen Helsinkiin menevään junaan. Olin paikan päällä varmaan puoli tuntia etuajassa. Että joko menee ihan tiukille, tai sitten oon liian ajoissa. On se vaan niin vaikeeta!

Helsingissä oli ensimmäistä kertaa järjestettävä Fanfest 5.-6.10. Siellä oli kaikkee ihan kivaa, mielenkiintosia luentoja esimerkiks, ja tykkäsin tosi paljon kun siellä näytettiin Iron Sky, ja sen jälkeen Timo Vuorensola tuli vastailemaan yleisön kysymyksiin ja kertomaan elokuvan tekemisestä. Se oli jotenki tosi hyvä tyyppi, mielenkiintonen.

Löysin Fanfestin lukuisista myyntipöydistä jopa jotain ostettavaa! En tosin itselleni, mutta pikkuveljelle joululahjan (jos nyt maltan odottaa jouluun asti) Voisin kuvitella, että se tykkää niistä jutuista jotka ostin... Toivottavasti. En uskalla kirjottaa tähän mitä ostin, kun linkkasin tän blogin sille.

Ostin mie kyllä itelleniki jotain pientä. Taidekujalta tosin, eli eri paikasta kun nuo toiset ostokset. Höhöö, selkeetä. Mutta niin, ensinnäkin ostin semmosen mielettömän ihanan Sherlock/Watson kirjanmerkin jonka joku oli omasta piirrustuksestaan tehny omin kätösin. Voi se on ihana, vaikken ihan niin hirveesti siitä kirjanmerkin toisesta puolesta tykkääkään. Sitten ostin pari kivaa korttia (ihan hirveen yllättävää kun miusta on puhe) ja sitten oli pakko ostaa yhdeltä tyypiltä kassi, kun kehuin niin vuolaasti sen töitä. En kehannu enää sen kehumisen jälkeen vaan poistua ostamatta mitään.

Oon aina sanonu, etten tykkää Helsingistä kaupunkina, mutta kyllä se ainaki näin syksyllä on ihan jees. Voisin oikeestaan asua siellä... Ratikat on kivoja ja kauppoja ja ruokapaikkoja on paljon ja arkkitehtuuri on kivaa ja hihi.

Veljeä näin myös viikonloppuna ihan kiitettävästi. Sekin on kiva asia. Nyt vaan odottelen syyslomaa että pääsen kotona käymään. Tällä viikolla sinne jo pääseekin!

Veljen jalat Kaisaniemen puistossa.

Niin paljon tapahtuuuu

Viikko alkoi ryhmäytymisleirillä Ähtärissä koko kulttuuriporukan kanssa. Matkalla kuunneltiin huonoja vitsejä ja perillä leikittiin ja syötiin hyvää ruokaa. Yö oli kylmä ja taivaalla oli tähtiä, ilma oli muutenkin oikein hyvä koko reissun ajan, mutta tähdet jäi parhaiten mieleen. Nuotiolla istuttiin ja laulettiin yhteislauluja ja kuunneltiin ja kerrottiin taas sekä huonoja, että hyviä vitsejä, kummitusjuttuja ja muuta kivaa. Istuin liian pitkään liian vähissä vaatteissa, mutta en malttanut lähteä kun oli niin hyvä tunnelma. Ja toisaalta kammotti niiden kummitusjuttujen jälkeen niin paljon, etten kyllä oikeestaan uskaltanukaan yksi lähteä. Kyllä siellä leirillä oli kaikkiaan aika hauskaa! En alunperin aikonut lähteä ollenkaan, mutta kannatti kuitenkin. Kyllä siellä tutustui ihmisiin vähän paremmin, nyt muistan jo melkein kaikkien nimetkin! Tai siis ainakin meidän koulutusohjelman ihmisten nimet... Haalarimerkinkin sain, jes!

Keskiviikkona oli opiskelijabileet. SAMO:n (Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta) lukuvuoden avajaiset siis. Me kirjasto- ja tietopalvelun opiskelijat tehtiin hieno lippu, (kaikki koulutusohjelmat teki oman) ja sitten marssittiin Lakeuden puistoon jossa vietettiin aikaa niin kauan kunnes alkoi sataa. Ei siitä enempää.  Sen jälken lähdettiin kuuden hengen porukalla muuten kiinalaiseen syömään ja sitten lähdin vielä yhden kaverin kanssa leffaan kun se niin oli seuraa vailla. Elokuva oli ihan viihdyttävä ja siinä oli Vin Diesel, mutta mitään muuta en sitten muista. En edes sen elokuvan nimeä.

Torstaina taisi olla jopa koulua, mutta eipä siitä muuta kerrottavaa, torstai oli tylsä päivä. Muistaakseni. Paitsi että ostin Kick Assin kolmella eurolla!

Tänään ostin itselleni sängyn! Olen nukkunut pari viikkoa narisevalla varasängyllä, (oikeesti, joka kerran kun yöllä käänsi kylkeä niin sänky narisi niin kovaa että siihen heräsi. Hirrrmusen kivaa) että oli jo aikakin hankkia kunnollinen sänky. Jysk on miun kämpältä kahden kilometrin päässä, mutta koska tavallaan kävelin vähän harhaan, niin se matka muuttui vähän pidemmäksi. Oli oikein kiva mustissa housuissa taivaltaa kun aurinko porotti suoraan niskaan. Minuu oli varmaan ilo palvella kun olin hikinen ja haiseva (no en nyt niin hikinen tai haiseva sentään vielä siinä vaiheessa, mutta kuitenkin pikkusen). Ostin runkopatjan lisäksi vielä peitonkin -ihan vaan vierasvaraksi, ja kotiinkuljetuksestakin vielä maksoin. Ja sängyn jaloista. Kallista oli, mutta nyt on kunnollinen sänky! Oi tämä uusi sänky tuntuu ihan luksukselta siihen toiseen verrattuna.

Oon naureskellu viime aikoina monille asioille, lähinnä videoille joihin olen netissä törmännyt. Jos ei ole  esimerkiksi tällaiseen vielä tutustunut niin suosittelen! Tuo on oikeesti niin hauska, että nauroin vedet silmissä tänä aamuna. Samoin Niko Kivelä on aina hulvaton. Nuo oli miulle ihan uusia osa nuista videoista, niin kuin esimerkiksi tämä. Mutta nyt miun jutun pointti alkaa jotenkin kadota jonnekin niin taidan tässä lopettaa. Kirjoittaminen ei oikein suju kun on väsynyt ja haluis nukkumaan muttei malta.

Oon syöny viime aikoina paljon ruisleipää ja sen päällä maapähkinävoita ja banaania. Ja teetä. Hyvää on.

Ei ois varmaan näin väsyneenä pitäny kirjottaa yhtään mitään mutta toisaalta en voinu olla kirjottamattakaan. Niin että... Öööööö. Jee?