Millaiset elokuvat vaikuttavat minuun eniten?

Lyhyt vastaus otsikossa esittämääni kysymykseen on: kuten ehkä kirjojenkin kohdalla, niin tositapahtumiin vahvasti nojautuvat tai oikeita tapahtumia dokumentoivat elokuvat vaikuttavat minuun kaikkein eniten. Kenties siksi, että fiktiivisissä elokuvissa suurten ja dramaattistenkin kohtausten taustalla piilee aina se tosiasia, että kyse on fiktiosta. Totuus on usein etenkin paljon kamalampaa, tunteita herättävämpää ja kuohahduttavaa kuin mikään fiktiivinen tarina voisi olla. Fiktiivisten tarinoiden kohdalla voi aina tuudittautua siihen ajatukseen, että: "onneksi tämä on vain fiktiota, onneksi tuollaista ei oikeasti ole". Tosipohjaisten elokuvien, tai dokumenttielokuvien kohdalla samanlaista levollista oloa ei tule. Tietenkin ihan kaikenlaiset elokuvat heijastelevat tekijöidensä omia arvoja ja mielipiteitä, ja tietenkin terve kriittisyys on aina hyvästä. Joidenkin asioiden kohdalla on kuitenkin kristallinkirkasta mikä on oikein ja mikä väärin. 

Tämä blogipostauksen aihe oli useamman asian summa. Ensinnäkin saan kiittää Sallaa joka ehdotti minulle jo kauan sitten muiden muassa myös tällaista mielenkiintoista postausaihetta eräässä omassa blogikirjoituksessaan. Toinen syy inspiroitumiselleni on siinä, että olen juuri katsonut (jo kauan katsottavat-listallani roikkuneen) vuonna 2014 ensi-iltansa saaneen, Ava DuVernayn ohjaaman ja mm. parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaana olleen Selman. Kuvakaappaukset ylhäällä ovatkin kohtauksia juuri Selmasta. Kenties kolmas syy tälle postaukselle löytyy myös jonkin aikaa sitten katsomastani, vuonna 2015 ensi-iltansa saaneesta, Evgeny Afineevskyn ohjaamasta dokumenttielokuvasta Winter on Fire: Ukraine's Fight for Freedom.

Selma kuvaa vuoden 1965 Selma-Montgomery-marsseja. Selma-Montgomery-marssit olivat rotusorronvastaisia mielenosoitusmarsseja, joissa suurena vaikuttajana ja organisoijana oli Martin Luther King. Marsseja järjestettiin yhteensä kolme kertaa. Winter on Fire puolestaan kuvaa Ukrainan 93 päivää kestäneitä mielenosoituksia vuosina 2013 ja 2014. Molemmissa elokuvissa rauhallisia mielenosoittajia vastaan hyökkää raskaasti aseistettu poliisi. Molemmissa mielenosoituksissa, niin Alabaman Selmassa vuonna 1965 kuin Ukrainan Kiovassa vuonna 2013 ja 2014 pahoinpideltiin ja tapettin rauhallisia mielenosoittajia. Winter on Fire tosin koostuu täysin autenttisesta kuvamateriaalista, joka tekee dokumentista erityisen raan ja raskaan katsottavan.

Nää on semmoisia asioita jotka herättää minussa, kuten varmasti ihan kenessä tahansa normaalisti toimivassa ja tuntevassa ihmisessä ihan kauheita tunnemyrskyjä. Toisaalta se herättää myös tosi hyvin ajattelemaan erinäisiä asioita. Omat ajatukseni liittyivät poliittisten päätösten merkitykseen tällaisten asioiden taustalla. Tai en nyt tiedä pitäisikö sanoa taustalla vai keskiössä. Usein päättäväillä tahoilla istuvat ihmiset vetoavat siihen, että on pakko toimia jollain tietyllä tavalla, ettei ole muita vaihtoehtoja tai etteivät he voi vaikuttaa johonkin tiettyyn asiaan. Kuten Selmassakin lopuksi huomataan, niin aina voi tehdä asioille jotakin. Usein ihmiset vain tekevät päätöksiä kovin itsekkäistä tarkoitusperistä, ja vasta kun jonkin päätöksen tekemisestä on hyötyä heille itselleen, se halutaan tehdä. Ja sen tajuaminen vähän suututtaa ja turhauttaa. Toisaalta mietin myös sen merkitystä, miten tärkeetä ihmisten on ajaa aktiivisesti omia oikeuksiaan. Koska jos ei itse aja omaa asiaan, niin ei sitä kukaan muukaan tee.

Kuin sattumalta satuin eilen kuuntelemaan myöskin uudehkon version Bob Dylanin Masters of Warsista. Palefacen ja Wentus Blues Bandin suomennettu versio Kuoleman kauppiaat musiikkivideoineen sai minut osaltaan virittymään tietynlaiseen mielentilaan tämän blogikirjoituksen kirjoittamiseen (Masters of war kuullaan myös Selmassa, taas hieman eri tavalla versioituna). Tässä pätkä Palefacen suomennetusta versiosta joka mielestäni käy hyvin myös tähän mielenosoitusteemaan:

"Piileskelette kartanoissanne
kun etulinjassa mutaan me hautaudumme"  

P.S. Juuri tänään 7.9.-16 alkaa pitkästä aikaa Docventures. Suosittelen katsomaan dokumenttielokuvia!

Parasta juuri nyt...

1. Yksin oleminen
- Oltuani viimeiset kolme ja puoli kuukautta porukoiden luona en ole juurikaan saanut olla yksin. On ihanaa kun saa rytmittää elämänsä täydellisesti sillä tavalla kuin itse haluaa. Nyt kun kämppäkaverinikaan ei ole vielä tullut on oleilu tosi rentoa.

2. Kynttilät
-Siitäkin huolimatta, että pimeästä on omat haittansa niin on aivan ihanaa poltella iltaisin tuoksukynttilöitä.

3. Alkava syksy
-Onko mitään parempaa kuin huomata, että lehdet on alkaneet värjäytyä kauniisti ja tipahdella puista?

4. Tee.
-Tarkemmin sanottuna Clipperin citrus & echinacea green tea (vihreä tee sitrusmaulla ja echinacea-juurella). Harmillista kyllä, join sen loppuun!

5. Damian Dibbenin romaani Historian vartijat: Myrsky nousee
-Siitä tosin kerron jossain vaiheessa enemmän kirjablogissani.

6. Tällainen rento fiilistelymusiikki:

Tämän hetken TOP10 -kappaleet

Kirjablogiini sain lähteestä X kirja-aiheisen haasteen jonka lähetin eteen päin blogille Y, jolta sain takaisin hieman muunnellun haasteen. Haasteena oli muun muassa tehdä blogipostaus tämän hetken kymmenestä suosikkikappaleesta, ja sehän vain käy! Saanpahan kirjoiteltua jotain tänne toiseenkin blogiini.

Oon linkittäny biisit tuonne tekstin sekaan, eli siitä vaan klikkailemaan niin pääsee heti kuuntelemaan mitä tällä hetkellä tykkään erityisesti kuunnella. Ainakin jos nää linkit vielä toimii senkin jälkeen kun oon ne tänne laittanu. Jos nyt ainakin jonkin aikaa...

1. Ehdoton ykkössuosikkini on Beyoncén uuden Lemonade-albumin (jonka juuri tänään sain postissa!) kuudes raita Daddy Lessons. Tästä biisistä en ainakaan Youtubessa löytänyt kuin live-taltiointeja ja muutamia covereita. Mutta tässä esimerkiksi yksi keikkataltiointi.

2. Toisena suosikkina Seinabo Seyn River. Tuon biisin alku on jo semmonen että se oikein imasee mukaansa. Ah, niin hyvä! Ei muuta sanottavaa.

3.-4. Happoradio - Pohtija (Myös saman bändin Ottaisitko silti minut). Happoradion biisien sanotukset on aivan mahtavia: Puhuivat koulussa ilmastonmuutoksesta, että jos sulaa jäätiköt niin kohta täällä uidaan...

5. Alma- Karma. Tää oli miulla jossain vaiheessa ihan jatkuvassa soitossa. Nyt se on jo vähän jääny vähemmälle. Jotenkin kuvittelin ensin, että tää on joku brittiläinen naislaulaja, mutta ei kun ihan suomalainen! Mielettömän hieno ääni, ei jotenkin uskois, että Suomestakin löytyy noin kansainväliseltä kuulostavia laulajia. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

6.-7.(Nyt alkaa käydä jo vähän hankalaksi) Laitan monta biisiä samaan koska nää on kaikki samalta artistilta: LP- Lost On You ja Muddy Waters. Tätä artistia en ois ikinä löytäny ilman Orange Is the New Blackin uusinta kautta. Sen sarjan soundtrack on kyllä muutenkin tarjonnu miulle monipuolisesti kaikkea mielenkiintoista kuunneltavaa.

8. Paleface- Maan tapa. Tässäkin ne sanat on se juttu:

Suutari pysyköön lestissään, pussyboyt pysyköön loitolla.
Ostin kirpputorilta ihmisen sielun ja myin sen netissä voitolla.
Myin Emiraateille Elvis Presleyn, hiihtohissit ja palatsit.
Myin Elginin marmorit tarjoushintaan, kreikkalaisille salaatit.

9. Kent- La Belle Epogue. Jatketaan samalla teemalla, tässäkin on nimittäin ihan mahtavat sanat. Ja jopa tarpeeks yksinkertaiset, että miunkin surkeella ruotsin kielen taidolla ymmärtää suunnilleen kaiken. Tää on myös semmonen suosikki joka aina toisinaan nousee uudestaan pinnalle ja josta kuitenkin aina jaksaa tykätä tosi paljon. Jag är alla vapen vi exporterat, jag är soldaterna vid byarna, jag är minorna.

10. Notre Dame de Paris-musikaali - Les Cloches. Oikeastaan koko tuo musikaali on kuuntelemisen arvoinen, mutta jostain syystä etenkin tuo biisi on semmonen josta tykkään tosi paljon. En osaa ranskaa, mutta onneks taitava tiedonhankkija löytää netistä myös englanninkieliset sanat. ;)

Siinäpä se sitten oikeastaan jo olikin! Toivottavasti tästä löytyisi semmoista musiikkia mikä myös muita voisi kiinnostaa. Ja vaikka jotain ihan uusiakin tuttavuuksia?

Sokaiseva nykyhetki

Hetkessä on sitten vaikea elää. Ajattelinkohan tuota asiaa muuten ihan sattumalta samaan aikaan kun kuuntelin Hurtsin Illuminatedia, vai vaikuttikohan laulujen sanat jotenkin miun alitajuntaan...

Time waits for no one,
So do you want to waste some time,
Oh, oh tonight?
Don't be afraid of tomorrow,
Just take my hand, I'll make it feel so much better tonight.

Tämmönen pohdinta johtuu nyt siitä, että odotan tällä hetkellä pelkästään ja vain joululomaa. Elän ja hengitän ihan vaan sitä varten, että pääsen hyppäämään tiistaina Joensuuhun lähtevään junaan. Sehän on oikeastaan ihan vaan ymmärrettävää, oonhan mie ollu työharjoittelussa ilman mitään lomia syksystä asti. Mutta kun miulla on samaan aikaan ihan käsittämätön ajatus siitä, että kohta se joulu sitten on ohi! Että kohta se joulu jota niin kovasti nyt odotan on ohi. Ihan naurettavaa. Miksei vaan voi elää tässä hetkessä, kun kirjoitan pitkästä aikaa blogiin kuulumisia ja ihastelen katulampun valosta ohi kiitäviä lumihiutaleita ja ikkunasta heijastuvaa kynttilän liekkiä? Pitäisiköhän ihan harjoitella sitä sellaista hetkessä elämistä? 

Savonlinnan kirjasto on kyllä aika hieno.
Talvisessa maisemassa jopa niin hieno, että oli pakko ottaa töiden jälkeen kuva!

Ihanaa, että pitkästä aikaa sataa lunta! Ihanaa että ulkona on vähän valkoistakin eikä pelkkää mustaa vaan. (Voisin tietysti sanoa tähän jonkin negatiivisen ajatuksen tulevasta lämpöaallosta, mutta ehkä se ei kannata, varsinkin kun just äsken oli puhetta siitä ettei pitäis elää tulevaisuudessa tai menneisyydessä.) Nyt on jouluista ja katulampusta roikkuu pieniä jääpuikkoja ja mie voin kävellä työmatkat kasvot upetettuina paksun kaulahuivin suojiin musiikista ja kaupungin jouluvaloista nauttien.

Viimeaikoina miun korvat on muuten suosinu seuraavia kappaleita:

Bastille ft. Ella Eyre - No Angels

Hurts - Rolling Stone

Screamin' Jay Hawkins: I Put a Spell on You

P.S. Mietin tässä, että jos haluisin panostaa tähän blogiin, voisin kirjoittaa lukemistani kirjoista jotain. Oon nimittäin pitkästä aikaa lukenu melko paljonkin kaikenlaista. Emmi Itärannan Teemestarin kirja oli esimerkiksi tosi hyvä ja miulla ois siitä jopa mahdollisesti jotain sanottavaakin. Kuka tietää, ehkä innostun kirjoittamaan jotain.

"Ja ilman kuuta ja aurinkoa, tämä maailma pimiä on"

Savonlinnaankin satoi vihdoin vähän lunta ja miun piti sen vuoksi kävellä töihin sen sijaan, että oisin menny pyörällä. Oon kuunnellu Rajatonta ja mietiskelly aina vähän tulevaa joulua (Kaipaava on aivan ihana). Työharjoittelu on ihan kohta ohi ja muutto Seinäjoelle odottaa reilun kuukauden päässä. Yritän suhtautua Seinäjoelle muuttoon optimistisesti, Savonlinnassa vietetty aika ehkä antaa voimia ainakin kesään asti. Kesän voinkin viettää sitten jossain muualla kuin Seinäjoella. Mie en ihan tosiaan osaa sanoo miks vihaan Seinäjokee niin paljon.

Joulun odottaminen on kyllä ihanan kutittavaa.... Hah, jännä muuten. Heti kun kirjoitin "kutittava" miun tatuointia alko kutittaa. Nii-in! Miulla on tatuointi, semmonen minkä oon jo pitkän aikaa halunnu. Herrasmieskettu. Se ei tosin oo ihan vielä täysin valmis, viikon päästä sitten. Miun elämässä on nyt paljon uutta ja jännää, aloitin viime viikolla nimittäin potkunyrkkeilyn intensiivikurssinkin. Siellä on ollu yllättävän kivaa, joskin miulla on vieläkin takareidet vähän hapoilla. Mutta astuinpas omalta mukavuusalueeltani ja kehityin taas vähän ihmisenä.

Löysin tänään muuten täydellisen keijumekon! Harmi vaan, ettei tää kuva tee sille oikeutta. Hieno helma ei näy kunnolla ja sohvalla on vähän liikaakin tavaraa. Ehkä siitä kuitenkin idean saa. Tai jos ei saa ideaa niin ainakin näätte miten paljon miun hiukset on kasvanu, hui! Tää mekko on vielä kaiken lisäks jouluisen vihreä, joten sekin saa miun joulutuntosarvet kutisemaan ihanasti. Höhö.

En muuten tiedä miten Adelen uusi levy vaikutti miun alitajuntaan kun ostin tuon mekon... Nyt kun asiaa nimittäin hieman mietin, niin on aika adelemainen mekko.


P.S. Million years ago ♥

Roikun sinussa kuin hirsipuussa

... Kielon kukkia suussa ja vailla huolta!

Eilen, lauantaina oli Seinäjoella Happoradion Eleganttimarssi-kiertueen konsertti jota oltiin kaverin kanssa katsomassa. Siitä asti on soinut päässä erityisesti Hirsipuu, syytä en tiedä. Mutta olipa kiva kerrankin käydä jossain harrastamassa vähän kulttuuriakin, kun tulee niin harvoin lähdettyä mihinkään, jos ja kun kirjastoa ei lasketa.

Tää alempi video ei oo Seinäjoelta, mutta melko samanlainen esitys se oli täälläkin. Miusta erityisen kivaa oli, kun lavalla oli tuommosia jalkalamppuja. Koko keikka itse asiassa alkoi niin, että kaikki esiintyjät sytytti oman lamppunsa yksi kerrallaan.

En saanu keikalta kauheasti mitään kuvia, kun kamerani ei oo mikään paras. Ja sitten toisaalta, halusin ihan vaan keskittyä olennaiseen. Miusta oli itse asiassa tosi ärsyttävää kun paikalla oli sellasia ihmisiä, jotka ei selkeesti osanneet muuttaa kännykkäkameroidensa asetuksia ollenkaan vaan räiskivät salamavaloilla (joillain oli siinä kamerassa vielä äänetkin päällä, öärnggh). Olihan se kyllä vähän häiritsevää. Tai aika paljonkin oikeestaan. Jos kerran on ihan pakko ottaa kuvia, niin eikö niitä voi ottaa mahollisimman huomaamattomasti?

Mutta kaikkiaan oi kuitenkin tosi kiva keikka. Saatiin istua koko keikan ajan koska Eleganttimarssi on konserttisalikiertue, joka tarkotti myös sitä, että soittajina oli myös kolme viulistia ja kosketinsoittaja. Seinäjoella tuo konsertti ei tosin ollut konserttisalissa vaan Rytmikorjaamolla joka on enemmänkin rokkiklubi, siksi tuolitkin oli vähän... No ne ois voinu olla paremmatkin, sanotaan vaikka niin. Mutta vaikka nyt vaikuttaa ehkä siltä että valitan asioista vaan, niin kyllä miulla oikeesti oli tosi kivaa!

Tässä Che Guevara joka oli ehkä tän keikan suosikkibiisini (tääkään video ei oo Seinäjoelta, mutta sillähän ei ole merkitystä, samalta kiertueelta tää kuitenkin on) :

Tää päivä menee varmaan noita keikkavideoita katsellessa ja kuunnellessa. Yksi esseekin pitäis tehdä loppuun mut sehän menee siinä sivussa.

Tässä vielä loppuun vähän humppaa, eli Ihmisenpyörä:

P.S. Jouluun on kuukausi enää!

Ihana pieni kahvihetki

Tänään tipahti postiluukusta käsityölehti jonka kansi oli joulunpunainen. Ajattelin kerrankin keskittyä sen lukemiseen ja siivosin ruokapöydän niin, että siihen mahtuu nyt kunnolla lukemaan ja keitinpä vielä kahviakin. Yleensä en koskaan syö mitään ruokapöydän ääressä vaan se on enemmänkin muuttunut taas yhdeksi sellaiseksi tasoksi jolla voi säilyttää tavaroita. Kahviakaan en juo kovin usein, kai se johtuu vaan siitä että teetä on nopeampi keittää. Mutta nyt sytytin vielä kynttiöitäkin, ja puoliksi vahingossa laitoin Samuli Edelmannia soimaan. Yllätyin miten ihana pieni kahvihetki miulle syntyikään, näitä pitäis ehkä pitää useamminkin. Tuli myös jotenkin kummallisen jouluinen olo vaikka on vasta (tai oikeastaan jo) marraskuun puoliväli.

Sulla on aikaa olla yksin, ehkä tyytyväinenkin
ja taito nähdä asioiden hyvät puoletkin

SYKSY!

En oo varmaan aiemmin maininnu, mutta RAKASTAN syksyä. Rakastan sadetta ja pimeää ja koleaa ja kynttilöitä ja vilttejä ja villasukkia ja sadetakkeja ja pisaroita ikkunassa ja neulomista ja teetä ja.... Siis tee syksyllä viltin alla on ihan erilaista kun kesällä, tiijättekö? Tiijätte.

Mietin tänään kun katoin harmaaseen ukoilmaan, että "Voi miten kaunis ilma, pakko päästä ulos!" Miulle ei oikeestaan ikinä tuu samanlaista oloa sillon kun on lämmin ja aurinko paistaa, sillon ei oo mitään mielenkiintoo lähtee ulos. Mutta hitsi, kun alko sataa oikein kunnolla... Sitten ei vaan enää voinu pysyy sisällä, oli pakko laittaa kumpparit ja uus ihana sadetakki päälle ja rynnätä ulos. Kävinpä siis kaupassa typerä virne naamalla, enkä tiedä kuvittelinko vaan, vai kattoko ihmiset oikeesti vähän ihmeissään perään.

Ostin muuten mustikoita ja kivennäisvettä ja appelsiinimehua. Ja lakuja, jos jotaki kiinnosti. Kiinnosti tietysti.

Oon kuunnellu pari päivää Vesa-Matti Loiria, koska katsoin Vain elämää:n ekan jakson. En laita tähän perään mitään biisiä, koska tää on ilonen bloggaus, mutta jos haluutte kuunnella, niin suosittelen Ei tullutkaan ännettömyys-biisiä. Itken joka kerta kun kuuntelen sen. Jos kiinnostaa (kiinnostaa tietysti): https://www.youtube.com/watch?v=RAot9DZ2mBk

Ihana syyskuinen ilta

Päivällä aloitin pitsihuivin neulomisen.

 Toisin kuin kuvittelin, niin osaan näköjään neuloa pitsiä! Tosin en vielä kovin hyvin, koska tein jotain totaalisesti väärin ja neule alko kaventua toiselta puolelta epäilyttävästi. Olin sitten saanut jonnekin hävitettyä kymmenen tarpeellista silmukkaa, joka kierroksella muutaman, tasaiseen tahtiin. Arvatkaa vaan ilostuinko kun sen tajusin. Kyllä oli tosi kivaa, ilmeisesti tän takia mie neulonkin niin usein.

Tuo isoin kuva näyttää miten pitkälle pääsin, ja koko työn jouduin lopulta purkamaan. Nööf! No mutta... Toisaalta oon ainaki vähän kokeneempi tällä kertaa. Sitä paitsi, tyhmästä päästä kärsii, vai miten se meni? Ja eipä tuolla niin väliä kun miulla on herkkukaakaota ja huippukivaa musiikkia. Värttinää! Ja sitä paitsi vielä, syksy on parasta, joten ei voi olla liian kiukkunen.

P.S. Miulla on pitkä viikonloppu, torstai, perjantai ja maanantai on etäpäiviä. Ainakin läksyjä on aikaa tehdä, ja ehdin nyt vaikka neuloakin enmmän.

Olen lomaillut / Uusi lempimekkoni

Jos totta puhutaan niin tuo kaunis vaatekappale ei ole mekko, vaan tunika, mutta joka tapauksessa! Se on täydellinen ja sain sen nimipäivälahjaksi äidiltä. Hauska idea, koska miun toinen nimi on Mari (siitä piti tulla alunperin miun kutsumanimi mutta jotain tapahtu) ja tää sattuu olemaan Marimekon paita jos joku ei huomannut. Miusta tuntuu, että kiittelen äitiä tuosta tunikasta ihan lakkaamatta, mutta oon vaan tosi tosi onnellinen, että miulla on kerranki joku tyttömäinen ja KIVA vaate jonka voin pukea juhliinkin. Tää on vähän niinku mekko jota voi pitää housujen kanssa.

En ole tosiaa hirveästi kirjoitellut blogiini kun oon lomaillu vanhempien luona Joensuussa. On miulle kyllä kaikenlaista tapahtunu, mutta kirjotan siitä sitten jonkinlaisen koosteen myöhemmin. Huomenna menen vapaaehtoiseksi Ilosaarirockiin ja sen jälkeen miun pitäis tehdä kesäopintojuttuja valmiiksi.

Miun kesäloman "virallinen albumi" on Ed Sheeranin Multiply (X) En vaan millään kyllästy sen kuuntelemiseen.

Nina:

P.S Mie kirjottelen tänne taas joskus, hyvää kesää!

Pitkästä aikaa ihan turha postaus, saa skipata!

Todiste siitä, että oon käyny tänä viikonloppuna jopa ulkona! Muutoin oon istunu sohvalla ja lukenu netistä yhtä fikkiä joka sijottuu 1700-luvun lopun Amerikkaan. Mikään muu minuu ei oikeestaan oo nyt kiinnostanu. Väliin oon siihen tekstiin niin koukussa, etten meinaa malttaa ees nukkua. Oon lukemiseni taustalla kuunnellu Celtic Womania, koska se on semmosta sopivaa taustamusiikkia ja samalla hirveen rentouttavaa ja kivaa. Esim...

Siúil a Rún (Walk my love):

(Oon ihan koukussa tähän biisiin, ja jotenki miulle tulee tätä kuunnellessa kauhea kaipuu Skotlantiin..)

Paljon muuta kerrottavaa miulla ei sattuneista syistä ole. Halusin kuitenkin kirjoittaa tänne jotakin, koska kesäkuu alkoi! Jaaa olen siitä iloinen. Odottelen myös innolla juhannusta, että pääsisi taas käymään kotona.

Miun pitäis ehkä yrittää raahautua tänäänkin ulos. Edes sen verran, että saisin käytyä kirjastosta erään varaamani kirjan. Saisin sitten jotain muutakin lukemista. Heh.

Ainii mutta pahus! Kirjaston aukioloajat muuttu just tänään kesäajan mukaisiksi joten se ei olekaan auki. Pitää keksiä sitten varmaan jotain muuta..

Olipas sekava ja ainakin turha postaus! No mutta näittepä ainaki miun hienon t-paidan. ;)

Mamma mia!

Uskaltauduin eilen kaupungille helteestä huolimatta. Ainoa kiva asia joka minua sielä kohtasi oli tuo nätti puu, muuten minuu vaan vähän kiukutti, kun joka paikassa oli liikaa ihmisiä ja ne liikkuu melkein poikkeuksetta ihan liian hitaasti. Vaatekaupoissa oli ilmeisesti kaikki Seinäjoen mammat ostoksilla samaan aikaan (toisilla oli myös isä mukana työntelemässä rattaita). Väliin ne lässytteli vaunuihin jätetyille kullanmuruille kuinka "mamma vähän kiipeilee täällä! Niiiii.. TUITUI äidin pieni..." BHAARG. Pukukopit oli täynnä, mutta toisaalta enpä ois mitään halunnukaa sovittaa ku kaikki on liian kallista.

Haaa, mutta! Ilta oli taas kiva kun pääsin kämpille viileään. Katsoin Mamma mia!:n ja kuuntelen niitä biisejä vielä tänäänkin ja riehun ympäri kämppää (harmi tosin kun on niin kuuma, ei kehtaa niin kauheesti riehua kuitenkaan). Onneks tv:stä sattui illalla tulemaan tuo elokuva, se saa aina niin paljon paremmalle mielelle. Sitä paitsi oli kiva kattoo pitkästä aikaa leffa jossa on sekä Colin Firth, että Meryl Streep.

Voisin laittaa tähän perään kaikki ne biisit jotka siinä leffassakin on koska kaikki on yhtä hyviä, muttaa...
Eiku hehhe, niin mie teenkin. Laitan tähän koko soundtrackin:

Kohdasta 09:48 alkaa mm. Dancing Queen, ja heti sen perään tulee Our Last Summer, mutta koska kaikki kappaleet on kivoja nii kuunnelkaa vaikka kaikki! ;)

Mie jatkan ainakin kaikkien näiden kappaleiden kuuntelemista ja ympäri kämppää kieppumista.

On niin ihanan vihreetä!

 Olen kuunnellut paljon Scandinavian Music Groupia, koska jotenkin se sopii kesään.

Näin minä vihellän matkallani:

"Ei tunnu missään
Olen matkalla taas."

Olin Ruotsin matkan jälkeen viikon kotona, mutta tulin takaisin Seinäjoelle sunnuntaina. (Otin kesäopintoja kun en saanut kesätöitä.)
Ei ois kyllä huvittanu lähtee kotoo pois! Oli hirmu kiva viikko siellä... Silittelin vaan kissaa ja höpötin äidin kanssa.

Tänä aamuna oli herätessä ensimmäinen ajatus se, ettei miulla oo mitään -siis mitään syytä nousta ylös.
Miulla ei oo kerrassaan yhtään mitään tekemistä nyt kun ensimmäisen kesäkurssin tunnitkin peruttiin tältä viikolta kun opettajalta meni ääni. Nousin sitten kuitenkin ylös kun en jaksanu enää nukkuakaan.
Ja sain mie jopa jotain hyödyllistäkin aikaan tänään, kävin nimittäin äänestämässä. Vaikka siinäpä se sitten oikeestaan olikin.

Muuten oon vaan löllöilly kämpillä ja syöny. Ja kattonu Areenasta My Mad Fat Diaryn toista kautta.

Blörgh.

Rrrakasstan postikortteja!

Kävin tänään Infossa koska tarvitsin postimerkin. Mutta en kehannut ostaa pelkästään yhtä postimerkkiä, joten ajattelin, että näön vuoksi ainakin kattelen muutakin, ja sitten eksyin ihastelemaan kortteja ja sittten hups ostin pari. Ois siellä ollu kyllä vaikka kuinka monta muutaki hienoo korttia mutta hilltisin itseni. Nuo kaks oli kuitenkin ihan pakko ostaa.

Infoon ei pitäis ikinä mennä, siellä on liikaa hienoja kortteja. Toisaalta kortit ei oo kamalan kalliita, mutta kun niitä kerää tarpeeks nii niille tulee aika mukavasti hintaa. Niin ja enhän mie nyt näitä kellekään raaski lähettää, kunhan omaksi ilokseni keräilen. No ei, kyl mie joskus lähetänki noita kortteja. Joskus.... Aika harvoin.

Tiian logiikka on aina vähän jännää. Esimerkiksi: Kun huomenna lähden Tukholmaan, ajattelin palauttaa kaikki lainat kirjastoon, ettei tule maksuja. Ihan loogista ja järkevää. Suunnitelma nyt vaan vähän kärsi siinä, että lainasin kirjastosta pari levyä mukaan kun kävin palauttamassa aiemmat lainat. Hmm... Tuota. No toisaalta onhan se hyvä, että lainasin levyjä enkä kirjoja, joten voin hyvin palauttaa ne jo tänään tai huomenna, mutta joudun tekemään tavallaan yhden turhan reissun kirjastolle kuitenkin. Pfff. Onneks kirjasto ei oo kaukana.

Hah, lainasin muuten mm. Madonnan levyn. Enkä voi vastustaa kiusausta olla laittamatta tähän loppuun teeman mukaista musiikkia:


You know that we are living in a material world, and I am a material girl~

P.S. Hauskaa päästä käymään Tukholmassa, siellä en oo nimittäin ennen ollutkaan!

Voihan flunssa!

Eilen podin flunssaa kotona (katoin dokumentin Billy the Kidistä, luin Linda Olssonin kirjaa ja join teetä), enkä siis mennyt koululle seminaariin. Tänään olin kuitenkin toimelias, sekä vähän terveempikin ehkä, ja raahauduin aamulla kouluun. Siellä istuttiin koneella kolme tuntia askartelemassa html-koodien kanssa ja sitten pääsi vihdoin pois. Miulla menee hermo siihen opettajaan kun se ei kerro koskaan mitään mistään.

Kolun jälkeen kävin kavereiden kanssa vähän kaupoilla, ja ostin kookengästä itselleni keveämmät kengät. (Vain koska tarvitsen!) Ja mietin myös miten oudolta kengät näyttää kirjotettuna. Ja sitä miten hassua on kun yksi kenkä on kenkä mutta pari on kengät. Suomen kieli on jännää.
Mutta oli ehkä elämäni nopein ostopäätös, sovitin kenkiä kerran ja se oli siinä. Kalliit nuo on, ihan kaaaauheen kamalan kalliit, mutta toivottavasti  ne on hyvät myös. Pirteet ne ainakin on!

Koulua on enää kolmisen päivää. Pitäisi jaksaa vielä vähän... Sitten alkaisi loma, tavallaan. Tosin toukokuun puolella ois vielä opintomatka Tukholmaan ja siitä pitäis tehdä myös joku raportti, että saadaan koululta avustus sitä matkaa varten. Koulu muuten avustaakin huimasti! Opiskelijoille ei itselleen jää kustannettavaa muuta kuin majoitus (joka sekin on meillä vain huimat 26 euroa) ja ruuat sekä tietysti metrot, bussit ym. Tietysti miulla on sittten vielä kesäopintoja joita pitäis suorittaa, että saan tuen, että voin maksaa vuokran, että miulla ois vielä ens lukuvuodellekin kämppä.

Kuuntelin tänään Riku-Pekka Kellokosken levyä Yksinäinen Vuori ja fiilistelin.  Se löytyy Spotifysta jos haluaa kuunnella enemmänkin (Suosittelen hyvin kovin todella paljon). Tässä kappale  
Keskikaupungin yö:

P.S:Oikeestaan mie vaan haluisin lukee kauheesti kirjoja ja kattoo dokumentteja ja tv-sarjoja ja nukkua ja upota jonnekin omiin ajatuksiini.

Mutta hei. Miulla on koulua enää vähän jäljellä ennen kesälomaa, ja sitten oon käyny jo ekan vuoden koulua. Ja hyvin arvosanoin vieläpä. ;)

Tänään oli aivan erikoisen ihana ilma

Ja tää ei ollu mitään sarkasmia, oli nimittäin oikesti ihana ilma. Sato vettä ja oli harmaata.
Mietin kirjastolta kotiin kävellessäni, että oon ehkä vähän kummallinen, kun auringonpaiste ei vaan saa miussa aikaan semmosta samanlaista tunnetta kun sadeilma. Vaikka kyllä minuukin tietysti jatkuva sade alkaa jossain vaiheessa nyppiä, myönnetään, mutta tämmönen yksittäinen harmaa päivä tuntuu vaan piristävän!
Vaikka oonhan muutenkin vähän outo kun tykkään myös asua yksin.

Nyt istun sohvalla villasukat jalassa ja kuuntelen tätä:

Tuo kappale sopii tunnelmaltaan erinomaisesti tähän päivään. Jostain syystä se sai miut myös vetistelemään, enkä ihan täysin tiedä, että miks. Kai siinä on jotain semmosta jännää nostalgiaa, vaikka en mikään varsinainen Aku Ankka/ Roope Ankka-fani olekaan. Toisaalta, oon tietysti ollu joskus yläasteella ihan hirmuinen Tuomas-fani, että se saattaa enemmänkin selittää. Nuo laulun sanatkin on ihan mielettömät:

Story of your life
Time of solitude and strife
Freedom of open road
Hope, and many miles to go
Promises to keep
Countless goldfields to reap
To be rich is to seek
To relive a memory

-----
P.S. Viiko vielä täällä, sitten pääsen käymään kotona.

Rakastuin taas erääseen elokuvaan

Vietin rentoa sunnuntaita ja katsoin kirjastosta lainaamani The Music Never Stopped-elokuvan. Koska juonta on vähän vaikee selittää niin lainaan tökerösti kuvauksen takakannesta:

"Parikymmentä vuotta sitten 
vanhempiensa luota ovet paukkuen 
lähtenyt Gabriel löydetään harhailemasta New Yorkin kadulla. 
Sairaalassa hänellä havaitaan 
aivovamma, jonka takia hän ei pysty 
muodostamaan uusia muistoja 
ja kuvittelee olevansa vuodessa 1968."

Gabriel on aluksi ihan omissa maailmoissaan aivokasvaimen vuoksi, mutta herää vähitellen eloon kuullessaan musiikkia nuoruudestaan. Tämä antaa isä Henrylle tilaisuuden lähentää viilenneitä välejään poikansa kanssa.

Elokuva on tehty vuonna 2011 ja sen on ohjannut Jim Kohlberg, joka ei miulle ollut tuttu ohjaaja ollenkaan. Elokuva sijoittuu 80-luvulle, sisältää paljon takaumia 60-luvulle ja perustuu muuten tositapahtumiin. Kuinka paljon, niin sitä en osaa sanoa.

Elokuvassa on tietysti paljon 60-luvun musiikkia: Beatlesia, Bob Dylania, Rolling Stonesia, sekä myös miulle tuntemattomampia kuten Crosbya, Stills and Nashia ja Grateful Deadia joista viimeinen on päähenkilölle Gabrielille (Lou Taylor Pucci) erityisen tärkeä ja oikeastaan koko elokuvan kannalta merkityksellinen. Onhan jo elokuvan nimi The Music Never Stopped kyseisen bändin erään biisin nimi.

Hienoin näyttelijäsuoritus oli miusta J. K. Simmonsilla (Henry), jonka itse muistan lähinnä Junosta ja Spider Manista. Mainitsin aiemmin, että Gabriel olis elokuvan päähenkilö, mutta kun tarkemmin ajattelee niin se vois ihan yhtä hyvin olla myös isä Henry.

Kaikkiaan miulla ei oo tuosta elokuvasta oikein mitään pahaa sanottavaa, se oli tosi sydämellinen ja ihana. Varsinkin jos on kiinnostunu 60-luvusta, hipeistä ja rockista niin suosittelen kyllä tosi isosti tuon leffan kattomista, mie tykkäsin. Oli myös ihana seurata kuinka isän ja pojan suhde vaan lähenee ja lähenee loppua kohden.

Miun on vielä pakko lisätä tähän loppuun biisi joka myös elokuvassa soi, mutta josta tykkään hirveesti muutenkin, eli:

Buffalo Springfield - For What It's Worth:

(Kuvan lähde: www.imdb.com)

Positiivisempia leffakokemuksia

Kävimme tänään kaveriporukalla katsomassa elokuvan Only Lovers Left Alive. Elokuva oli loistava, mutta samaa ei voi taas sanoa salista. Vaikka tämä sali oli huomattavasti paljon paljon parempi, niin yksi pieni vika siinä kuitenkin oli: viereisen salin tehosteet oli niin kovat, että ne jyris meidänkin salissa. Vähän vaikee selittää, mutta elokuvaa häiritsi semmoset järjettömät bassojytinät, tiedättekö? Kuitenkin jäi kivat fiilikset, kun elokuva oli niin mielettömän hieno ja ihana ja mahtava.

Leffa kertoo vampyyripariskunnasta, Adamista (Tom Hiddleston) ja Evestä (Tilda Swinton) jotka ovat olleet vuosisatoja yhdessä. Adam on underground-muusikko ja synkistelevä romantikko joka asuu elokuvan alussa yksin asunnossaan Detroitissa. Adamin apuna häärää "zombi" Ian (Anton Yelchin) Eve taas asuu maapallon toisella puolella Tangerissa, mutta hän lentää Detroitiin rakkaansa luo tämän masentuneisuuden vuoksi. Kuvioihin sotkeutuu jossain välissä myös Even pikkusisko Ava (Mia Wasikowska) joka aiheuttaa päänsärkyä erityisesti Adamille.
Elokuvassa kaikki tapahtuu yöaikaan, joka luo oman ihanan tunnelmansa, samoin matkustelu jota sitäkin on aika paljon.

Tää oli tämmönen hidastempoinen taideleffa jossa on kuitenkin huumoriakin mukana, just sellanen mistä mie tykkään siis. (Ja olihan tässä tietysti miun lempinäyttelijäkin) mutta erityisesti tykkäsin tästä leffasta sen tunnelman takia, miulle tuli sitä kattoessa samanlainen olo kun sillon kun matkustaa ulkomaille tai kun kävelee kaupungilla yöllä, semmonen... Että kaikki on vaan kaunista, arvoituksellista ja ihanaa! Musiikki oli tietenkin piste iin päälle.

(Kuvan lähde: www.horrorpedia.com)

Tänään nukuin pommiin

Kuten otsikossakin lukee, niin nukuin tänään pommiin. Ekaa kertaa piiiitkään aikaan. Tunsin kyllä herätessäni, että jotain on vialla, kun on niin kummallisen levännyt olo. Kuitenkin siinä vielä makoilin silmät kiinni peiton alla odottelemassa puhelimen herätystä, koska olin varma että kyllä se kohta soi. Koska niin siinä yleensä käy: herään just vähän ennen ku kello soi.

Mutta.
Kun sitä herätystä ei sitten alkanut kuulua päätin tarkistaa, että paljonko se kello nyt oikeestaan onkaan. En oo varmaan ikinä hypänny niin nopeesti ja virkeenä ylös kun tänä aamuna kun huomasin, että ekan tunnin pitäis alkaa about kymmenen minuutin päästä! Puin ennätysvauhtia vaatteet päälle, pesin hampaat, täytin vesipullon ja keräsin tärkeimmät tavarat mukaan ja lähdin. Enkä edes myöhästynyt kun vaan ehkä noin 20 minuuttia. Ainut huono oli tietysti se, etten ollu ehtiny syödä mitään ja maha piti pari tuntia ihan järkyttävää meteliä, mutta enpä varmaan ollu ainut jolla oli nälkä.

Ruuasta puheenollen... Tein eilen soijamakaronilaatikkoa, ja yllätyin kovin kun se jopa onnistui. Miulla ei ollu mitään tarkkoja mittoja, koska miun uunivuoka on aika pienenlainen, mutta osasinpa tehdä just sopivan määrän ruokaa.

Tänään sitten kävin koulun jälkeen katselemassa paitoja vaatekaupasta. Ja löysin, kuten näkyy. Välttelen yleensä tekstipaitoja koska ihmiset jostain syystä haluu lukee sen tekstin aina ääneen. Mutta tuossa oli niin kiva kuva, että kelpuutin sen. Eikä ollut kallis kun sai puoleen hintaan. Eli siis maksettavaa jäi sen jälkeen jotain.. Neljä euroa. Suunnilleen.

Noin muuten oleilu on oikein mukavaa, keväistä on ja aurinko paistaa. Oon kuunnellu Apocalypticaa ja lueskellut kirjoja kotimaisen kirjallisuuden kurssille (tällä hetkellä luen Petri Tammisen Elämiä), ja toisinaan oon tehny molempia samaan aikaan. Sitten on tosin pitäny lopettaa molemmat kun on tullu liian äklö olo. Tiedättekö, kun lukee just semmosta perus suomalaista kirjallisuutta jossa kaikki on alkoholisteja ja tekee itsemurhia tai sitten elämä on muuten vaan ankeeta ja kurjaa, ja sit kun vielä kuuntelee tämmöstä musiikkia samaan aikaan:

...Nii eiköhän tuu vähemmästäki semmonen ällö ja kyllänen olo?

Ja kesytän yössä huutavan, hullun kapisen kulkukoiran

Tänään oli niin kaunis ilma, että oli pakko käydä hieman kävelyllä. Kavereiden kanssa löydettiinkin sitten osittain sattumalta Seinäjoen laskettelukeskus Joupiska, joka on muuten varmaan täällä ainoa paikka jossa on lunta. Hauskaa muuten, että keskelle ei mitään on vaan päätetty rakentaa tommonen "vuori" niinku sitä ilmeisesti täällä kutsutaan. Yllättävän lähellä keskustaa tää vuori muuten sijaitsee! Meidän koululta tuonne ei ole kuin ehkä kilometri.

Kaunis ihana päivä oli tänään kyllä, mutta armottoman tuulinen. Hiekkaa lensi silmiin ja vähän joka paikkaan, ja vastatuuleen käveleminen oli aika työlästä.

Oon ihan kamala albuminarkkari. Jumitun aina johonkin tiettyyn levyyn ja kuuntelen sen saman tien varmaan kymmenen kertaa läpi. Enkä onneksi vielä senkään jälkeen kyllä kyllästy. Nyt on menossa Happoradion uusi Elefantti, jonka muuten kovasti haluaisin jo itsellenikin. Rahaa vaan ei oikein olisi siihen laittaa, varsinki kun tiedän, että sen saa jossain vaiheessa halvemmalla. No onneksi sitä voi kuunnella netistäkin.

Haluaisin tähän kovasti laittaa jonkin biisin siltä levyltä, mutta kun oikeestaan pidän ihan jokaisesta sen levyn kappaleesta niin on hirveän vaikea valita!

Tykkään tän levyn sanoituksista, sävellyksestä ja jopa kansikuvasta!
Tää musiikki sopii niin täydellisesti kevääseen ja pyöriskelinkin vaan tänään pienessä kämpässäni iloisena kun aurinko paistoi sisään ja parvekkeen oven välistä kuului ohikulkevien autojen äänet. Ah!
Tykkään keväästä.

Kyllä miun on kuitenkin pakko laittaa vielä ainakin toinen biisi tähän loppuun...

Tule tule tyttöni
hupajava hupsuni
elämäni luu
elämäni valtti
Tule tule tyttöni
ehtoisa eukkoni
matkamiehen tie
matkamiehen maali
tule tule tyttöni
vapiseva vaimoni
tutkimaton puu
tutkimaton metsä
tule tule tyttöni
maailmani mestari
sinä olet hän
sinä olet kyllä