Millaiset elokuvat vaikuttavat minuun eniten?

Lyhyt vastaus otsikossa esittämääni kysymykseen on: kuten ehkä kirjojenkin kohdalla, niin tositapahtumiin vahvasti nojautuvat tai oikeita tapahtumia dokumentoivat elokuvat vaikuttavat minuun kaikkein eniten. Kenties siksi, että fiktiivisissä elokuvissa suurten ja dramaattistenkin kohtausten taustalla piilee aina se tosiasia, että kyse on fiktiosta. Totuus on usein etenkin paljon kamalampaa, tunteita herättävämpää ja kuohahduttavaa kuin mikään fiktiivinen tarina voisi olla. Fiktiivisten tarinoiden kohdalla voi aina tuudittautua siihen ajatukseen, että: "onneksi tämä on vain fiktiota, onneksi tuollaista ei oikeasti ole". Tosipohjaisten elokuvien, tai dokumenttielokuvien kohdalla samanlaista levollista oloa ei tule. Tietenkin ihan kaikenlaiset elokuvat heijastelevat tekijöidensä omia arvoja ja mielipiteitä, ja tietenkin terve kriittisyys on aina hyvästä. Joidenkin asioiden kohdalla on kuitenkin kristallinkirkasta mikä on oikein ja mikä väärin. 

Tämä blogipostauksen aihe oli useamman asian summa. Ensinnäkin saan kiittää Sallaa joka ehdotti minulle jo kauan sitten muiden muassa myös tällaista mielenkiintoista postausaihetta eräässä omassa blogikirjoituksessaan. Toinen syy inspiroitumiselleni on siinä, että olen juuri katsonut (jo kauan katsottavat-listallani roikkuneen) vuonna 2014 ensi-iltansa saaneen, Ava DuVernayn ohjaaman ja mm. parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaana olleen Selman. Kuvakaappaukset ylhäällä ovatkin kohtauksia juuri Selmasta. Kenties kolmas syy tälle postaukselle löytyy myös jonkin aikaa sitten katsomastani, vuonna 2015 ensi-iltansa saaneesta, Evgeny Afineevskyn ohjaamasta dokumenttielokuvasta Winter on Fire: Ukraine's Fight for Freedom.

Selma kuvaa vuoden 1965 Selma-Montgomery-marsseja. Selma-Montgomery-marssit olivat rotusorronvastaisia mielenosoitusmarsseja, joissa suurena vaikuttajana ja organisoijana oli Martin Luther King. Marsseja järjestettiin yhteensä kolme kertaa. Winter on Fire puolestaan kuvaa Ukrainan 93 päivää kestäneitä mielenosoituksia vuosina 2013 ja 2014. Molemmissa elokuvissa rauhallisia mielenosoittajia vastaan hyökkää raskaasti aseistettu poliisi. Molemmissa mielenosoituksissa, niin Alabaman Selmassa vuonna 1965 kuin Ukrainan Kiovassa vuonna 2013 ja 2014 pahoinpideltiin ja tapettin rauhallisia mielenosoittajia. Winter on Fire tosin koostuu täysin autenttisesta kuvamateriaalista, joka tekee dokumentista erityisen raan ja raskaan katsottavan.

Nää on semmoisia asioita jotka herättää minussa, kuten varmasti ihan kenessä tahansa normaalisti toimivassa ja tuntevassa ihmisessä ihan kauheita tunnemyrskyjä. Toisaalta se herättää myös tosi hyvin ajattelemaan erinäisiä asioita. Omat ajatukseni liittyivät poliittisten päätösten merkitykseen tällaisten asioiden taustalla. Tai en nyt tiedä pitäisikö sanoa taustalla vai keskiössä. Usein päättäväillä tahoilla istuvat ihmiset vetoavat siihen, että on pakko toimia jollain tietyllä tavalla, ettei ole muita vaihtoehtoja tai etteivät he voi vaikuttaa johonkin tiettyyn asiaan. Kuten Selmassakin lopuksi huomataan, niin aina voi tehdä asioille jotakin. Usein ihmiset vain tekevät päätöksiä kovin itsekkäistä tarkoitusperistä, ja vasta kun jonkin päätöksen tekemisestä on hyötyä heille itselleen, se halutaan tehdä. Ja sen tajuaminen vähän suututtaa ja turhauttaa. Toisaalta mietin myös sen merkitystä, miten tärkeetä ihmisten on ajaa aktiivisesti omia oikeuksiaan. Koska jos ei itse aja omaa asiaan, niin ei sitä kukaan muukaan tee.

Kuin sattumalta satuin eilen kuuntelemaan myöskin uudehkon version Bob Dylanin Masters of Warsista. Palefacen ja Wentus Blues Bandin suomennettu versio Kuoleman kauppiaat musiikkivideoineen sai minut osaltaan virittymään tietynlaiseen mielentilaan tämän blogikirjoituksen kirjoittamiseen (Masters of war kuullaan myös Selmassa, taas hieman eri tavalla versioituna). Tässä pätkä Palefacen suomennetusta versiosta joka mielestäni käy hyvin myös tähän mielenosoitusteemaan:

"Piileskelette kartanoissanne
kun etulinjassa mutaan me hautaudumme"  

P.S. Juuri tänään 7.9.-16 alkaa pitkästä aikaa Docventures. Suosittelen katsomaan dokumenttielokuvia!

Sokaiseva nykyhetki

Hetkessä on sitten vaikea elää. Ajattelinkohan tuota asiaa muuten ihan sattumalta samaan aikaan kun kuuntelin Hurtsin Illuminatedia, vai vaikuttikohan laulujen sanat jotenkin miun alitajuntaan...

Time waits for no one,
So do you want to waste some time,
Oh, oh tonight?
Don't be afraid of tomorrow,
Just take my hand, I'll make it feel so much better tonight.

Tämmönen pohdinta johtuu nyt siitä, että odotan tällä hetkellä pelkästään ja vain joululomaa. Elän ja hengitän ihan vaan sitä varten, että pääsen hyppäämään tiistaina Joensuuhun lähtevään junaan. Sehän on oikeastaan ihan vaan ymmärrettävää, oonhan mie ollu työharjoittelussa ilman mitään lomia syksystä asti. Mutta kun miulla on samaan aikaan ihan käsittämätön ajatus siitä, että kohta se joulu sitten on ohi! Että kohta se joulu jota niin kovasti nyt odotan on ohi. Ihan naurettavaa. Miksei vaan voi elää tässä hetkessä, kun kirjoitan pitkästä aikaa blogiin kuulumisia ja ihastelen katulampun valosta ohi kiitäviä lumihiutaleita ja ikkunasta heijastuvaa kynttilän liekkiä? Pitäisiköhän ihan harjoitella sitä sellaista hetkessä elämistä? 

Savonlinnan kirjasto on kyllä aika hieno.
Talvisessa maisemassa jopa niin hieno, että oli pakko ottaa töiden jälkeen kuva!

Ihanaa, että pitkästä aikaa sataa lunta! Ihanaa että ulkona on vähän valkoistakin eikä pelkkää mustaa vaan. (Voisin tietysti sanoa tähän jonkin negatiivisen ajatuksen tulevasta lämpöaallosta, mutta ehkä se ei kannata, varsinkin kun just äsken oli puhetta siitä ettei pitäis elää tulevaisuudessa tai menneisyydessä.) Nyt on jouluista ja katulampusta roikkuu pieniä jääpuikkoja ja mie voin kävellä työmatkat kasvot upetettuina paksun kaulahuivin suojiin musiikista ja kaupungin jouluvaloista nauttien.

Viimeaikoina miun korvat on muuten suosinu seuraavia kappaleita:

Bastille ft. Ella Eyre - No Angels

Hurts - Rolling Stone

Screamin' Jay Hawkins: I Put a Spell on You

P.S. Mietin tässä, että jos haluisin panostaa tähän blogiin, voisin kirjoittaa lukemistani kirjoista jotain. Oon nimittäin pitkästä aikaa lukenu melko paljonkin kaikenlaista. Emmi Itärannan Teemestarin kirja oli esimerkiksi tosi hyvä ja miulla ois siitä jopa mahdollisesti jotain sanottavaakin. Kuka tietää, ehkä innostun kirjoittamaan jotain.