Parasta juuri nyt...

1. Yksin oleminen
- Oltuani viimeiset kolme ja puoli kuukautta porukoiden luona en ole juurikaan saanut olla yksin. On ihanaa kun saa rytmittää elämänsä täydellisesti sillä tavalla kuin itse haluaa. Nyt kun kämppäkaverinikaan ei ole vielä tullut on oleilu tosi rentoa.

2. Kynttilät
-Siitäkin huolimatta, että pimeästä on omat haittansa niin on aivan ihanaa poltella iltaisin tuoksukynttilöitä.

3. Alkava syksy
-Onko mitään parempaa kuin huomata, että lehdet on alkaneet värjäytyä kauniisti ja tipahdella puista?

4. Tee.
-Tarkemmin sanottuna Clipperin citrus & echinacea green tea (vihreä tee sitrusmaulla ja echinacea-juurella). Harmillista kyllä, join sen loppuun!

5. Damian Dibbenin romaani Historian vartijat: Myrsky nousee
-Siitä tosin kerron jossain vaiheessa enemmän kirjablogissani.

6. Tällainen rento fiilistelymusiikki:

Valopilkkuja pimeässä

Miulla on harvoin huonoja päiviä. Eilen oli yks semmonen. Yritin kyllä ajatella positiivisesti siitäkin huolimatta ja järkeilin, että myös huonoja päiviä on elämässä pakko olla aina toisinaan.Miulla on sitä paitsi ollu niin paljon hyviä päiviä putkeen, että oli ehkä toisaalta helpompi käsitellä tuon yhen huonomman päivän tuntemukset. Miulla oli joka tapauksessa vieä tänä tänäänkin, heti herättyäni vähän kurja olo. Jostain syystä aloin katella kännykästä ottamiani kuvia ja jotenkin koin siinä semmoisen helpotuksen tunteen. Oon ottanu viime aikoina tosi paljon semmosia kuvia joista tulee puhtaasti vaan hyvä mieli, koska ne on otettu semmosella hetkellä kun oon ollu jotekin erityisen onnellinen. Laitanpa ne kuvat nyt teille tähän, koska vaikka se onkin klisee niin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Eli tässä kuvia joiden ottamishetkellä oon ollu pakahtumaisilla onnen tunteeseen. Joukossa on myös yksi video, sekä kaverin ottamia kuvia (kolme viimeistä):

 

Oon ollu pimeästä huolimatta kauheen reipas ja jaksavainen. Eilenkin neuloin, leivoin, kirjoitin, piirsin ja luin. Toissailtana kävin jopa kävelemässä töiden jälkeen. Näidenhän pitäis olla ihan normaaleja harrastuksia, eikä siinä pitäis olla mitään erikoista, että jaksaa tehä noita asioita. Kuitenkin kun ajattelen marraskuuta vuosi sitten, niin jaksaminen oli vähän toisenlaista. Mutta toisaalta, eihän se pimeä masennusta aiheuta vaan ympäristö. Oon ollu tänä syksynä ehkä poikkeuksellisen onnellinen.

Hirveen kiva nostalgialauantai

Tähän tekstiin tulee enimmäkseen kuvia, sillä niitä otettiin kaverin kanssa lauantaina paljon. Oli aurinkoinen ja lämmin ilma ja vietettiin melkein koko päivä toistemme seurassa. Kierrettiin ensin Olavinlinnan lähellä ja sen sisäpihoilla myös. Olin linnassa ekaa kertaa sillä tavalla, että pääs oikeesti liikkumaan melko vapaasti vähän joka paikassa. Ilta meni taas niin, että syötiin lettuja ja katselletiin kaikkee mukavaa kuten Gilmoren tyttöjä ja Disneyn Oliver ja kumppanit.

Oliver ja kumppanit sai meidät molemmat niin kovan nostalgia-aallon valtaan, että loppuaika menikin kuunnellessa vanhojen lastenohjelmien alkutunnareita: Nalle Puh, Tikun ja Takun pelastuspartio, Pinky and the Brain, Ankronikka... Niitähän on vaikka kuinka. Nostalgiafiilistä tuli tosiaan myös siitä että lähdettiin kahdestaan kuvailemaan Olavinlinnan läheisyyteen. Tehtiin lukiossa aika paljon tommosia kuvausreissuja kahdestaan. Räpsittiin kuvia lähinnä toisistamme, joten saatte miustakin kerrankin jotain muita kuin selfie-kuvia.

Lähdettiin kävelemään torilta linnalle päin ja pysähdyttiin jonkin matkan päässä istumaan. Miun ilme kenties kertoo kuinka paljon tykkäsin istua tuolla tavalla laiturilla. Koko ajan pelotti että tipun veteen. Tai että tiputan sinne puhelimet tai aurinkolasit tai jotain muuta. En kauheesti tykkää vedestä. Ainakaan jos se on syvää ja mustaa. Tuosta lähdettiin jonkin ajan päästä kävelemään linnalle päin. Nähtiin muuten paljon sorsia:

Oon käyny Olavinlinnassa muutamia kertoja aiemminkin, mutta nyt pääsin tosiaan ekaa kertaa kulkemaan siellä melko vapaasti. Siellä oli jonkun verran muitakin ihmisiä, enimmäkseen turisteja. Mukavan hiljaista siellä oli kuitenkin, silleen, että saatiin ihan omassa rauhassa kuljeskella ja keskustella.

 Olin kesän jälkeen vähän lukossa, silleen henkisesti. En tiiä osaanko selittää kovin hyvin, mutta miulla oli joku rajotin päällä. Nyt huomasin että osaan pitkästä aikaa pitää aidosti hauskaa ja asettaa itteni ehkä enemmän naurunalaiseksi. Vaikee selittää, mutta olin tavallaan vapautunu niin, että tuntu taas hyvältä hassutella.

Kyllä Savonlinna on vaan paras paikka. En tosiaan tiedä miten miun pää kestää vielä ensi vuoden Seinäjoella. No joo... Pitää tietysti ottaa päivä kerrallaan ja elää hetkessä. Nyt on huippua ja sehän on ainoo asia millä on merkitystä. 

This is Halloween

Vietin elämäni ensimmäisen halloweenin täällä muutama päivä takaperin. Juhlin sitä itse asiassa jopa kahtena eri iltana, ensin perjantaina ja sitten lauantaina, joten kirin oikein kunnolla kaikkien aiempien vuosien jättämän tyhjän aukon umpeen. Heh. En ole kyllä aiemmin hirveästi halloweenin ideaa edes ymmärtänyt, enkä sitä varmaan ole vieläkään ihan täysin sisäistänyt, mutta ainakin se on joku syy kerääntyä kavereiden kanssa viettämään iltaa ja syödä kaikkea hyvää. Sitä paitsi oli tosi kivaa molempina iltoina. Loppujen lopuksi halloween on kai aika samanlainen kuin joulukin, se on vain semmoinen juhla jolla pyritään tuomaan vähän piristystä pimeyden keskelle.

Valitettavasti miulla ei ole kuvia kuin ensimmäisistä juhlista perjantai-illalta (siitäkin vain tuo yksi), ja sitten noista muffineista jotka tein toista iltaa varten. En olisi kyllä kovin hyviä kuvia lauantai-illalta saanutkaan tuolla miun kamerallani kun oli niin hämärät olosuhteet.

Mutta noihin tekemiini muffineihin (tai kuppikakkuihin?) olen aivan erityisen tyytyväinen. Jos ja kun joku kiinnostui, niin ohjeen niihin löytää Kinuskikissan sivuilta, tarkemmin sanottuna tuolta: http://www.kinuskikissa.fi/lakritsiset-halloween-muffinssit/

Tuli tuo halloween kyllä ihan tarpeeseen kun tarkemmin miettii. Varsinkin viime aikoina kun joutuu menemään kahdeksaksi kouluun ja pääsee vasta joskus neljältä takaisin kotiin, eikä valoa ole juuri ollenkaan. Talvea kohti mennään ja koko ajan on pimeämpää, mutta onneksi on sentään joulu mitä odottaa!

SYKSY!

En oo varmaan aiemmin maininnu, mutta RAKASTAN syksyä. Rakastan sadetta ja pimeää ja koleaa ja kynttilöitä ja vilttejä ja villasukkia ja sadetakkeja ja pisaroita ikkunassa ja neulomista ja teetä ja.... Siis tee syksyllä viltin alla on ihan erilaista kun kesällä, tiijättekö? Tiijätte.

Mietin tänään kun katoin harmaaseen ukoilmaan, että "Voi miten kaunis ilma, pakko päästä ulos!" Miulle ei oikeestaan ikinä tuu samanlaista oloa sillon kun on lämmin ja aurinko paistaa, sillon ei oo mitään mielenkiintoo lähtee ulos. Mutta hitsi, kun alko sataa oikein kunnolla... Sitten ei vaan enää voinu pysyy sisällä, oli pakko laittaa kumpparit ja uus ihana sadetakki päälle ja rynnätä ulos. Kävinpä siis kaupassa typerä virne naamalla, enkä tiedä kuvittelinko vaan, vai kattoko ihmiset oikeesti vähän ihmeissään perään.

Ostin muuten mustikoita ja kivennäisvettä ja appelsiinimehua. Ja lakuja, jos jotaki kiinnosti. Kiinnosti tietysti.

Oon kuunnellu pari päivää Vesa-Matti Loiria, koska katsoin Vain elämää:n ekan jakson. En laita tähän perään mitään biisiä, koska tää on ilonen bloggaus, mutta jos haluutte kuunnella, niin suosittelen Ei tullutkaan ännettömyys-biisiä. Itken joka kerta kun kuuntelen sen. Jos kiinnostaa (kiinnostaa tietysti): https://www.youtube.com/watch?v=RAot9DZ2mBk

Ihana syyskuinen ilta

Päivällä aloitin pitsihuivin neulomisen.

 Toisin kuin kuvittelin, niin osaan näköjään neuloa pitsiä! Tosin en vielä kovin hyvin, koska tein jotain totaalisesti väärin ja neule alko kaventua toiselta puolelta epäilyttävästi. Olin sitten saanut jonnekin hävitettyä kymmenen tarpeellista silmukkaa, joka kierroksella muutaman, tasaiseen tahtiin. Arvatkaa vaan ilostuinko kun sen tajusin. Kyllä oli tosi kivaa, ilmeisesti tän takia mie neulonkin niin usein.

Tuo isoin kuva näyttää miten pitkälle pääsin, ja koko työn jouduin lopulta purkamaan. Nööf! No mutta... Toisaalta oon ainaki vähän kokeneempi tällä kertaa. Sitä paitsi, tyhmästä päästä kärsii, vai miten se meni? Ja eipä tuolla niin väliä kun miulla on herkkukaakaota ja huippukivaa musiikkia. Värttinää! Ja sitä paitsi vielä, syksy on parasta, joten ei voi olla liian kiukkunen.

P.S. Miulla on pitkä viikonloppu, torstai, perjantai ja maanantai on etäpäiviä. Ainakin läksyjä on aikaa tehdä, ja ehdin nyt vaikka neuloakin enmmän.