Ketuttaa

 Meillä on tällä hetkellä meneillään lasten- ja nuortenkirjastotyön kurssi johon kuuluu oikeiden kirjavinkkausten ja satutuntien pitäminen pienille ihmisille. Satutunnin aiheeksi päätettiin kahden kaverin kanssa ketut, koska miksi ei! Tänään vietettiinkin miun residenssissä neljä tuntia lueskellen kirjoja ääneen ja piirrellen satutuntimainosta/-julistetta. Piirtämishommat kyllä ulkoistettiin melko lailla miulle, miksi lie, kaveri piirsi tosin hiiren ja väritti ketun. Oon itsekriittinen, mutta ehkä tuosta tuli lopulta ihan kelvollinen. En oo parhaimmillani sillon kun pitäis piirtää jotain selkeetä isolle paperille.

Satutunneille vois periaatteessa pukeutuakin, ja ostin ihan siitä inspiroituneena silmänrajauskynän, jolla oli tietysti pakko heti alkaa leikkiä. Kettu tarvitsisi tietysti korvatkin mutta ne ehtii tehdä sitten joskus. Tuo keskimmäinen kuva on Vähä-Kettulan veijarit-kirjasta jossa oli aivan ihania kuvia. Ei ajateltu kyllä tuosta nimenomaisesta kirjasta lukea mitään tarinoita, mutta tykkäsin kuitenkin selailla sitä ja ihastella piirroksia.  Eläimet ihmisten vaatteissa on kyllä niin veikeitä. Varsinkin ketut.

En kyllä osaa sanoa mikä ketuissa erityisesti niin kiehtoo... Jotain tosi jännää niissä kuitenkin on!

Olen töhertelijä

 Miulla on ehkä hieman huono tapa töherrellä tunneilla. En oikeastaan osaa olla vaan ja kuunnella, aina pitää olla kynä ja paperia -ja jos ei ole paperia, niin sitten kahvikuppikin käy. Vois sanoa, että miulla on mekein pakonomainen tarve piirtää jotain koko ajan. Toisaaltahan tää ei kai oo pelkästään huono asia, sillä muistan kuulleeni tai lukeneeni jostain, että töhertely oppitunneilla auttaa keskittymään. Tai niin no, auttaa ehkä keskittymään kyllä, mutta millaisiin asioihin? Väittäisin kuitenkin näin oman kokemukseni pohjalta, että useammin ihan niihin omiin kuvitelmiin ja ajatuksiin ennemmin kuin siihen mitä siellä luennolla oikeasti puhutaan (melko useinkin saatan alkaa kehitellä piirtämilleni hahmoille taustatarinoita). Tätä vahvistais myös se havainto, että aina silloin kun tunneilla käsitellään jotain oikeasti mielenkiintoista asiaa, niin miun jatkuva piirtäminen keskeytyy ja alan ihan erilaisella mielenkiinnolla seurata sitä mistä siellä luennolla puhutaan.

Mutta sekin on jännä huomata, että en muutoin piirrä kuin siellä tunneilla. Ehkä se johtuu siitä, että tunneilla siihen piirtämiseen ei kuitenkaan paneudu niin paljon kuin vaikka kotona. Ja sillon kun ei ole liiallisia paineita piirtää jotain hienoa, niin siinä yleensä onnistuu aina jotenkin paremmin. Muutoin en enää juuri harrastakaan piirtämistä kuin päivyrin sivuille tai monisteiden kulmiin.

Jaa miksi halusin tästä asiasta kirjoittaa? Kai mie halusin näyttää, että oon tosi ahkera opiskelija ja miulla on tosi usein tosi mielenkiintosia luentoja... Sitä paitsi nää piirustukset on oikeestaan aika hauskoja ja niitä on kuitenkin aina tosi kiva näyttää muillekin.

Koulussa taas

Kas niin! Joululoma on takana, samoin kuin ensimmäinen kouluviikko ja viikonloppukin pian. Olenkin pitänyt pitkän tauon blogiin kirjoittelussa, siksikin kyllä, ettei ole ollut mitään opiskeluun tai Seinäjokeen liittyvää kerrottavaa. Olin kotona peräti kuukauden yhteen menoon, ja loman loputtua oli toisaalta vähän sellainen olo, että hyvä päästä pois, ja toisaalta taas olisin voinut vielä jäädäkin.

Kuitenkin pääsen kenties jo piankin takaisin Itä-Suomeen, sillä kolmannen vuoden syksy alkaa työharjoittelulla, ja minulla sellainen saattaa olla jo haavissa. En ihan varmuudella uskalla mennä sanomaan vielä mitään, muuta kuin ehkä sen, että Savonlinnan kaupunginkirjasto ei ainakaan täysin tyrmännyt ajatusta työharjoittelijasta. Katsotaan nyt kuitenkin haastattelun jälkeen tarkemmin. Jos kaikki kuitenkin menee niin kuin olen suunnitellut, niin ainakin loppuvuosi kuluu kotoisassa Savonlinnassa. Itä-Suomeen pääsen toivottavasti jo kesäksi sillä eihän Seinäjoen asuntoa ole oikein syytä pitää tyhjänä yli puolta vuotta. Muutto onkin sellainen ongelma, että sitä tulee useinkin mietittyä ja pohdittua, minulla kun on kämppä täynnä isoja kalusteita. Sitä paitsi työharjoittelun jälkeen on koulua vielä vuosi (?) koulua jäljellä, joten tarvitsisin kämpän myös siksi aikaa. No kai ne asiat toisaalta järjestyy aikanaan, vaikkei se aina siltä tunnukaan kun olen tämmönen hössöttäjä ja hermoilija. Ehkä mietin näitä asioita myöhemmin.

Kouluun oli joka tapauksessa kiva palata, ja oma rauha omassa kämpässä on mukava asia sekin. Toisaalta vaarana saattaa olla viikonloppumuumioituminen, jonka osasin tosin melko hyvin välttää näin ensimmäisenä viikonloppuna. Sunnuntai vain meni vähän heikommin, ja olin jumissa sohvalla jossa katselin kaikki Komisario Palmut (ne kun olivat kaikki Youtubessa). Lauantaina sentään pakottauduin kauppaan, vaikkei sinne mitään asiaa ollutkaan. Ja silloin kun ei ole kauppaan mitään asiaa niin tulee yleensä ostettua myös jotain semmoista mitä ei välttämättä tarvitse, tällä kertaa se oli tämmöinen:

Kuvasta ei sitä näe, mutta kyseessähän on siis yöpaituli. Oranssi hintalappu ja ihanan värikäs kuva saivat minut vakuttuneeksi siitä, että tämä on hyvä ostos. Ja enpä kyllä vielä ainakaan ole katunut.

Mutta koska huomenna on taas koulua, ja minun pitäisi hankkia jonkinlainen unirytmi, niin lopetan tämän kirjoittamisen tähän ja toivotan kaikille värikästä vuotta 2015!

Lapuan kirjasto

 Päätin toteuttaa uhkaukseni siitä, että tekisin bloggauksen Lapuan kirjastosta. Tai enemmänkin sen lastenosastosta, missä me parin kaverin kanssa pidettiin paikallisille 3-4-luokkalaisille opetustuokio siitä millä perusteella kirjat hyllyistä löytyy. Juu, se oikeastaan oli sen opetustilanteen tarkoitus jos vähän pelkistää. Oli kyllä melko jännä tilanne, pakko sanoa (onneksi se on nyt takana päin)! Mutta on kyllä aina tosi kiva käydä lähipaikkakuntien kirjastoissa tutustumassa, olenkin käynyt jo Peräseinäjoella ja Lapualla, keskiviikkona on Vaasan vuoro kun mennään ruotsin kurssiin liittyen tutustumaan vähän kirjastoihin. 

Lapualla on kyllä hieno kulttuurikeskus Vanha Paukku jonka tiloissa tuo kirjastokin on. Vanha Paukku on siis vanha (patruuna)tehdas kuten joku jo saattoi yllä olevista kuvistakin ehkä päätellä. Kirjaston lisäksi kulttuurikeskuksessa sijaitsee ainakin elokuvateatteri, teatteri, taidemuseo ja kansalaisopisto. Jotenkin tosi hienoa, varsinkin kun olin vähän olettanut, että Lapua on vain pieni paikka missä on juuri ja juuri se kirjasto, eikä sitten paljon mitään muuta. Mutta jos jotakuta kiinnostaa lukea enemmänkin vanhan tehtaan historiasta niin mm. täältä löytyy: http://www.vanhapaukku.fi/historia

Miusta ainakin on tosi siistiä, että Lapualla on osattu hyödyntää noita vanhan tehtaan tiloja niin tehokkaasti ja hienosti. Kannattaa joskus muuten käydä tuolla Lapuan kirjastossa jos vaan mahdollista, se on kyllä jotenkin tosi persoonallinen ja kodikas paikka.

Vapaaehtoisena ERIAFF-konferenssissa

Ooooo miun elämässä tapahtuukin jotain! Kerrankin miulla on ihan oikeesti asiaa! Tai oisko ehkä parempi, etten lupaile liikoja?

Mutta tosiaan, olin koulun kesäkurssin kautta vapaaehtoistyöntekijänä tuolla ERIAFF-konferenssissa. Tarkemmin sanottuna olin töissä Infopisteessä, ja yllätyksekseni se oli jopa aika kivaa. Paljon tuli kiperiä kysymyksiä, mutta niistäkin selvittiin, ja ihmiset oli yleensä tosi kärsivällisiä ja mukavia ja rentoja. Paljon oli ulkomaalaisiakin, joten englantiakin sai harjoitella ihan mukavasti. Ja silloin kun ihmiset oli luennoilla, oli kivaa juoruta muiden työntekijöiden kanssa.

Hommaan kuului myös erittäin mukavia luontaisetuja, eli lähinnä ruokaa. Tuossa ylempänä kuva tiistai-illan ruuasta, keskiviikkona saatiin herkkuleipiä, marjapiirakkaa ja kahvia. Niin ja tietysti ilmainen lounas. Työporukka oli tosi ihana, ja kaikkiaan tää oli kyllä tosi kiva kokemus. Yhteensä työntunteja kertyi tuolta parilta päivältä 12, ja kun työ oli lähinnä infopisteen takana seisoskelua on jalat nyt aika loppu. Onneksi on pari päivää vapaata ennen seuraavaa tapahtumaa.

Meistä oli jopa juttu paikallisuutisissa, mutta se oli niin lyhyt, että ei sitä kannata edes tähän nyt linkittää. Tuota jannua siihen vaan haastateltiin. Meitä ei siinä näy joten ihan tylsä juttu on.

Ruotsiin ja takaisin!

Ensimmäinen päivä: Lähtö Seinäjoelta, saapuminen Turun terminaaliin ja lähtö kohti Tukholmaa. Yö laivalla.

Toinen päivä: Tukholmaan saapuminen, ensimmäiset matkakohteet (Tukholman kaupunginkirjasto, Internationella bibliotek, Kulturhuset ja Medeltidsmuseet).

Stockholm stadsbibliotek.

Päästiin käymään kirjaston vanhassa neuvotteluhuoneessa,
 jossa on "kesäillan tunnelma".

Nyt ollaan lastenosastolla!

Päästiin myös kirjaston kellariin katsomaan kirjojenlajittelurobottia.

Internationella bibliotekin eteinen.

Matkamuistokojussa Kulturhusetin edessä myytiin söpöjä magneetteja.

Kuvaa Kulturhusetin nuortenosastolta. (Kulturhusetissa oli kaikkea muutakin hirmu hienoa ja kivaa!)

Sitten matkattiin Medeltidsmuseettia kohti

Medeltidsmuseetin edestä avautui tällainen näkymä.

Kolmas päivä: Vierailu Luma bibliotekissä, Fotografiskassa (josta minulla ei ole kuvia) ja Gamla stanissa sekä paluu takaisin Suomeen.

Etsimme parin kaverin kanssa kahvilaa jossa syödä aamupalaa,
 ja tällaisen patsaan ohi käveltiin. Oltiin jossain Sergelin torin lähellä.

Kahvila  löytyi, ja se olikin oikein kiva, tykkäsin erityisesti seinämaalauksista.

Tunnelbanassa kohti Luman kirjastoa.

Luman kirjasto on panostanut erityisesti lapsiin. Vessaankin on lapsille ihanoma ovi (ja pytty)!

Fotografiskan jälkeen piti suunnistaa vanhaankaupunkiin syömään,
vaikka jalat olikin seisoskelusta kipeät.

Lankapallokauppa eli valaisinliike erästä sarjakuvaliikettä vastapäätä.

Sitten suunnistettiinkin jo laivalle päin!

Neljäs matkapäivä: Paluu Suomeen ja Turun kaupunginkirjasto.

Jälleen kuvia lastenosastolta. My Little Pony-näyttely.

Lastenosastolla oli paljon kivoja kurkistusluukkuja, ja Muumit olivat Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden
kunniaksi monessa paikassa esillä. Tove Jansson-fanina en voi valittaa. ;)

Turun kaupunginkirjaston jälkeen suuntasin muista tovereistani poiketen juna-asemalle, ja sieltä Pasilan kautta kotiin Joensuuhun. Tukholma oli niin hieno kokemus, että varmasti suuntaan sinne vielä joskus uudestaan! 

Niin tai noh, heti kun on taas rahaa...