Ketuttaa

 Meillä on tällä hetkellä meneillään lasten- ja nuortenkirjastotyön kurssi johon kuuluu oikeiden kirjavinkkausten ja satutuntien pitäminen pienille ihmisille. Satutunnin aiheeksi päätettiin kahden kaverin kanssa ketut, koska miksi ei! Tänään vietettiinkin miun residenssissä neljä tuntia lueskellen kirjoja ääneen ja piirrellen satutuntimainosta/-julistetta. Piirtämishommat kyllä ulkoistettiin melko lailla miulle, miksi lie, kaveri piirsi tosin hiiren ja väritti ketun. Oon itsekriittinen, mutta ehkä tuosta tuli lopulta ihan kelvollinen. En oo parhaimmillani sillon kun pitäis piirtää jotain selkeetä isolle paperille.

Satutunneille vois periaatteessa pukeutuakin, ja ostin ihan siitä inspiroituneena silmänrajauskynän, jolla oli tietysti pakko heti alkaa leikkiä. Kettu tarvitsisi tietysti korvatkin mutta ne ehtii tehdä sitten joskus. Tuo keskimmäinen kuva on Vähä-Kettulan veijarit-kirjasta jossa oli aivan ihania kuvia. Ei ajateltu kyllä tuosta nimenomaisesta kirjasta lukea mitään tarinoita, mutta tykkäsin kuitenkin selailla sitä ja ihastella piirroksia.  Eläimet ihmisten vaatteissa on kyllä niin veikeitä. Varsinkin ketut.

En kyllä osaa sanoa mikä ketuissa erityisesti niin kiehtoo... Jotain tosi jännää niissä kuitenkin on!