Miulla on harvoin huonoja päiviä. Eilen oli yks semmonen. Yritin kyllä ajatella positiivisesti siitäkin huolimatta ja järkeilin, että myös huonoja päiviä on elämässä pakko olla aina toisinaan.Miulla on sitä paitsi ollu niin paljon hyviä päiviä putkeen, että oli ehkä toisaalta helpompi käsitellä tuon yhen huonomman päivän tuntemukset. Miulla oli joka tapauksessa vieä tänä tänäänkin, heti herättyäni vähän kurja olo. Jostain syystä aloin katella kännykästä ottamiani kuvia ja jotenkin koin siinä semmoisen helpotuksen tunteen. Oon ottanu viime aikoina tosi paljon semmosia kuvia joista tulee puhtaasti vaan hyvä mieli, koska ne on otettu semmosella hetkellä kun oon ollu jotekin erityisen onnellinen. Laitanpa ne kuvat nyt teille tähän, koska vaikka se onkin klisee niin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Eli tässä kuvia joiden ottamishetkellä oon ollu pakahtumaisilla onnen tunteeseen. Joukossa on myös yksi video, sekä kaverin ottamia kuvia (kolme viimeistä):
Oon ollu pimeästä huolimatta kauheen reipas ja jaksavainen. Eilenkin neuloin, leivoin, kirjoitin, piirsin ja luin. Toissailtana kävin jopa kävelemässä töiden jälkeen. Näidenhän pitäis olla ihan normaaleja harrastuksia, eikä siinä pitäis olla mitään erikoista, että jaksaa tehä noita asioita. Kuitenkin kun ajattelen marraskuuta vuosi sitten, niin jaksaminen oli vähän toisenlaista. Mutta toisaalta, eihän se pimeä masennusta aiheuta vaan ympäristö. Oon ollu tänä syksynä ehkä poikkeuksellisen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti