Ostin Seinäjoen Infosta pokkarin viidellä eurolla tammikuun 30. päivä, ja nyt melkein neljä kuukautta myöhemmin sain sen luettua loppuun. Tuo on ollut semmoinen mukava, lämpöisiä tunteita herättävä kirja jota ei miusta pidäkään lukea kovin nopeasti. On ollu myös jännä huomata miten erilaista on ollu lukea samaa kirjaa talvella ja nyt kesällä! Jossain blogissa joku oli sitä mieltä, että tuo kirja on just nimenomaan erinomainen kesäkirja, ja sanoisin kyllä ihan samaa (mutta tätä on toisaalta myös ihana lukea talvella ja kuvitella kesäisiä makuja ja maisemia). Jos etsitte jotain semmosta kirjaa mistä tulee lämmin ja mukava olo niin tää on kyllä just semmonen. Minä tykkäsin kovasti.
Jostain syystä mie oon erityisen ihastunu ruotsalaisten kirjailijoiden kirjoihin, (vaikka tää kyseinen kirja onkin alunperin kirjotettu englaniksi, koska kirjailija Linda Olsson kirjotti tän Aucklandin yliopiston romaanikirjoituskurssilla, mutta Olsson on kuitenkin syntyjään ruotsalainen) niissä on jotenkin ihan omanlaisensa tunnelma. Tai ainakin niissä on ollu mitä mie oon lukenu. Tai sitten mie vaan kuvittelen. No ei ku on niissä. Tässä nimenomaisessa kirjassa oli jotenkin samanlainen tunnelma kuin Inge Löökin mummo-korteissa.
Kolme päivää katosi jättäen jälkeensä yksinomaan joukon houreisia kuumehahmoja. Vanhan naisen mentyä Veronika kapusi heti takaisin sänkyyn ja nukkui seuraavaan aamuun asti. Kun hän heräsi, käpristyneet letut ja sininen termospullo keittiön pöydällä olivat ainoa näkyvä todiste naisen vierailusta. Naapuri olli arvoituksellinen ilmestys, joka nivoutui sulavasti hänen uniinsa. Hän ei tiennyt mitään naisesta, joka oli ilmestynyt hänen kynnykselleen. Mutta kun hän katsoi ikkunasta ulos, talo pellon laidalla ei näyttänyt enää asumattomalta.
Kirja kertoo siis kahden naisen, 30-vuotiaan Veronikan ja vanhan Astridin ystäystymisestä. Tapahtumat sijoittuvat hiljaiseen ruotsalaiskylään, jonne maailmanmatkaaja Veronika on vetäytynyt kirjoittamaan seuraavaa kirjaansa. Veronikan vuokraamaa mökkiä vastapäätä on Astridin talo, ja Astrid onkin Veronikan ainoa naapuri -vaikka talo ensialkuun vaikuttaakin tyhjältä ja asumattomalta.
Naiset kuitenkin tutustuvat toisiinsa, ja mitä pidemmälle kirja etenee sitä syvemmäksi naisten ystävyys kehittyy. Lopulta Veronika päätyykin kirjottamaan ihan erilaisen kirjan kuin hänellä ensin oli mielessään.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (alkuteos Let me sing you gentle songs), ilmestynyt vuonna 2005. Suomalainen kustantaja: Gummerus.
Jostain syystä mie oon erityisen ihastunu ruotsalaisten kirjailijoiden kirjoihin, (vaikka tää kyseinen kirja onkin alunperin kirjotettu englaniksi, koska kirjailija Linda Olsson kirjotti tän Aucklandin yliopiston romaanikirjoituskurssilla, mutta Olsson on kuitenkin syntyjään ruotsalainen) niissä on jotenkin ihan omanlaisensa tunnelma. Tai ainakin niissä on ollu mitä mie oon lukenu. Tai sitten mie vaan kuvittelen. No ei ku on niissä. Tässä nimenomaisessa kirjassa oli jotenkin samanlainen tunnelma kuin Inge Löökin mummo-korteissa.
Kirja kertoo siis kahden naisen, 30-vuotiaan Veronikan ja vanhan Astridin ystäystymisestä. Tapahtumat sijoittuvat hiljaiseen ruotsalaiskylään, jonne maailmanmatkaaja Veronika on vetäytynyt kirjoittamaan seuraavaa kirjaansa. Veronikan vuokraamaa mökkiä vastapäätä on Astridin talo, ja Astrid onkin Veronikan ainoa naapuri -vaikka talo ensialkuun vaikuttaakin tyhjältä ja asumattomalta.
Naiset kuitenkin tutustuvat toisiinsa, ja mitä pidemmälle kirja etenee sitä syvemmäksi naisten ystävyys kehittyy. Lopulta Veronika päätyykin kirjottamaan ihan erilaisen kirjan kuin hänellä ensin oli mielessään.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (alkuteos Let me sing you gentle songs), ilmestynyt vuonna 2005. Suomalainen kustantaja: Gummerus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti