Hirveen kiva nostalgialauantai

Tähän tekstiin tulee enimmäkseen kuvia, sillä niitä otettiin kaverin kanssa lauantaina paljon. Oli aurinkoinen ja lämmin ilma ja vietettiin melkein koko päivä toistemme seurassa. Kierrettiin ensin Olavinlinnan lähellä ja sen sisäpihoilla myös. Olin linnassa ekaa kertaa sillä tavalla, että pääs oikeesti liikkumaan melko vapaasti vähän joka paikassa. Ilta meni taas niin, että syötiin lettuja ja katselletiin kaikkee mukavaa kuten Gilmoren tyttöjä ja Disneyn Oliver ja kumppanit.

Oliver ja kumppanit sai meidät molemmat niin kovan nostalgia-aallon valtaan, että loppuaika menikin kuunnellessa vanhojen lastenohjelmien alkutunnareita: Nalle Puh, Tikun ja Takun pelastuspartio, Pinky and the Brain, Ankronikka... Niitähän on vaikka kuinka. Nostalgiafiilistä tuli tosiaan myös siitä että lähdettiin kahdestaan kuvailemaan Olavinlinnan läheisyyteen. Tehtiin lukiossa aika paljon tommosia kuvausreissuja kahdestaan. Räpsittiin kuvia lähinnä toisistamme, joten saatte miustakin kerrankin jotain muita kuin selfie-kuvia.

Lähdettiin kävelemään torilta linnalle päin ja pysähdyttiin jonkin matkan päässä istumaan. Miun ilme kenties kertoo kuinka paljon tykkäsin istua tuolla tavalla laiturilla. Koko ajan pelotti että tipun veteen. Tai että tiputan sinne puhelimet tai aurinkolasit tai jotain muuta. En kauheesti tykkää vedestä. Ainakaan jos se on syvää ja mustaa. Tuosta lähdettiin jonkin ajan päästä kävelemään linnalle päin. Nähtiin muuten paljon sorsia:

Oon käyny Olavinlinnassa muutamia kertoja aiemminkin, mutta nyt pääsin tosiaan ekaa kertaa kulkemaan siellä melko vapaasti. Siellä oli jonkun verran muitakin ihmisiä, enimmäkseen turisteja. Mukavan hiljaista siellä oli kuitenkin, silleen, että saatiin ihan omassa rauhassa kuljeskella ja keskustella.

 Olin kesän jälkeen vähän lukossa, silleen henkisesti. En tiiä osaanko selittää kovin hyvin, mutta miulla oli joku rajotin päällä. Nyt huomasin että osaan pitkästä aikaa pitää aidosti hauskaa ja asettaa itteni ehkä enemmän naurunalaiseksi. Vaikee selittää, mutta olin tavallaan vapautunu niin, että tuntu taas hyvältä hassutella.

Kyllä Savonlinna on vaan paras paikka. En tosiaan tiedä miten miun pää kestää vielä ensi vuoden Seinäjoella. No joo... Pitää tietysti ottaa päivä kerrallaan ja elää hetkessä. Nyt on huippua ja sehän on ainoo asia millä on merkitystä. 

Ois miulla tietysti paljon muutakin asiaa

Töissä on oikein kivaa mutta jotenkin sitä loppuviikkoa kohti aina väsyy. Oon onnellinen, että miulla on nyt viikonloppu vapaata. Eikä kirjasto edes ole sunnuntaisin auki, mutta jossain vaiheessa miun kyllä pitää varmaan mennä lauantaina töihin.

Tällä viikolla miulla oli muuten ensimmäiset iltavuorot. Ne alkaa noin 12:30 ja loppuu vähän seitsemän jälkeen. Miun unirytmi on kuitenkin jo niin tottunu aamuvuoroihin, että herään joka tapauksessa aamuisin viimeistään kahdeksalta (myös viikonloppuisin). Eikä aamulla mitään järkevää jaksa tai ehdi tehdä niin tuntuu että aika menee vähän hukkaan. Ehkä oonkin ollu just niiden iltavuorojen takia tän viikon niin uupunu. On se vaan yllättävän rankkaa kun yhtenä iltana pitää olla seitsemään töissä ja seuraavana aamuna mennä taas kaheksaks. En valita, mutta oon vaan tehny semmosen huomion. Tykkään tuosta työstä edelleen ja pääsen tekemään tosi monipuolisesti vähän kaikkee.

Tänään pääsin nauttimaan myös harjoittelupalkan mukanaan tuomista iloista. En oikein oo ikinä osannu käyttää rahaa kovin huolettomasti, ja ehkä mie oon ollukin ihan hirveen pihi. Mutta toisaalta sille on ihan hyvä syy, kun en oo saanu paljoo muuta kuin tukia. Nyt kun saa palkkaa niin osaa ottaa huomattavasti rennommin, tänään käytin esimerkiks vaatteisiin paljon enemmän rahaa kun olin alunperin ajatellu. Ostin myös Suomalaisesta kolme korttia miun kokoelmiin. En voinu olla ostamatta kun ne oli niiiiin söpöjä. Tässäpä ne onkin:

Ja piti miun ottaa myös muutama mukataiteellinen ja mukahauska selfie uusista ihanista paidoista (jotka on muuten oikein mukavia ja pehmoisia päällä):

Sen lisäksi, että oon ottanu tänään vähän liikaakin selfieitä, oon myös lukenu Peter Pomerantsevin kirjaa Uuden Venäjän surrealistinen sydän -mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista. Kirjastosta löytää tosiaan kaikkee kivaa ja mielenkiintosta!

Paluu arkeen, lempikaupunkiin ja blogimaailmaan

On taas tapahtunu paljon sen jälkeen kun viimeksi oon kirjoitellu tänne miun pikku blogiin. Oon muuttau Seinäjoelta Savonlinnaan (tosin valitettavasti vain väliaikaisesti), oon työharjottelussa kirjastossa ja oon saanu sen myötä kunnollisen päivärytmin jonka ansiosta oon tavallista pirteempi ja jaksavampi.

Oon ollu harjoittelun alettua tosiaan hirmu reipas ja herään viikonloppuisinkin jo yhdeksän aikoihin. Ehkä osa energisyydestä selittyy myös ihan vaan sillä, että asun lempikaupungissani. Eilen kun kävelin vesisateessa keskustan tuntumassa, niin totesin taas ihastuksissani rakastavani Savonlinnaa ihan hirveesti. Vaikka joudun muuttamaan takas Seinäjoelle vasta tammikuussa, niin minuu harmittaa se toisinaan jo nyt. Enemmän kuitenkin nautin siitä, että saan asua edes viisi kuukautta täällä. Sitä paitsi miulla on ollu tosi hyvä tuuri työharjoittelupaikan suhteen -paitsi, että saan palkkaa koko harjotteluajalta, niin kaikki työkaverit on mukavia ja pääsen tekemään kaikkea tosi monipuolisesti. Kirjastokin on just sopivasti iso, että opin kyllä paljon uutta.

Harjoittelu alkoi tosiaan jo kolmisen viikkoa sitten, ja siitäkin huolimatta, että eka päivä ois voinu mennä ehkä paremminkin, niin oon nyt päässy hyvin kärryille työnteosta. Kirjasto on jotenkin herkullinen paikka olla töissä: koko ajan löytää jotain tosi mielenkiintoista luettavaa tai katsottavaa. Miulla onkin jo melko pitkä lista luettavista kirjoista. Tykkään myös asiakaspalvelutyöstä, ihmiset on yllättävän ilosia aina kun niille löytää just semmosen kirjan mitä ne on ollu ettimässä.

Oon tähän mennessä tutustunu lähinnä aikuistenosastoon ja ollu sen asiakaspalvelupisteessä, tehny tiedonhakuja ja muuta. Oon kasannu jo paria näyttelyä ja tutustunu kaukopalveluun ja ensi viikolla pääsen lasten- ja nuortenosastolle.

Lempivuodenaikani syksy lähestyy ja olen siitäkin innoissani!
Tähän loppuun laitan elokuun 25. päivä ottamiani kuvia Sulosaaresta, joka on melkein miun takapihalla: