"Ja ilman kuuta ja aurinkoa, tämä maailma pimiä on"

Savonlinnaankin satoi vihdoin vähän lunta ja miun piti sen vuoksi kävellä töihin sen sijaan, että oisin menny pyörällä. Oon kuunnellu Rajatonta ja mietiskelly aina vähän tulevaa joulua (Kaipaava on aivan ihana). Työharjoittelu on ihan kohta ohi ja muutto Seinäjoelle odottaa reilun kuukauden päässä. Yritän suhtautua Seinäjoelle muuttoon optimistisesti, Savonlinnassa vietetty aika ehkä antaa voimia ainakin kesään asti. Kesän voinkin viettää sitten jossain muualla kuin Seinäjoella. Mie en ihan tosiaan osaa sanoo miks vihaan Seinäjokee niin paljon.

Joulun odottaminen on kyllä ihanan kutittavaa.... Hah, jännä muuten. Heti kun kirjoitin "kutittava" miun tatuointia alko kutittaa. Nii-in! Miulla on tatuointi, semmonen minkä oon jo pitkän aikaa halunnu. Herrasmieskettu. Se ei tosin oo ihan vielä täysin valmis, viikon päästä sitten. Miun elämässä on nyt paljon uutta ja jännää, aloitin viime viikolla nimittäin potkunyrkkeilyn intensiivikurssinkin. Siellä on ollu yllättävän kivaa, joskin miulla on vieläkin takareidet vähän hapoilla. Mutta astuinpas omalta mukavuusalueeltani ja kehityin taas vähän ihmisenä.

Löysin tänään muuten täydellisen keijumekon! Harmi vaan, ettei tää kuva tee sille oikeutta. Hieno helma ei näy kunnolla ja sohvalla on vähän liikaakin tavaraa. Ehkä siitä kuitenkin idean saa. Tai jos ei saa ideaa niin ainakin näätte miten paljon miun hiukset on kasvanu, hui! Tää mekko on vielä kaiken lisäks jouluisen vihreä, joten sekin saa miun joulutuntosarvet kutisemaan ihanasti. Höhö.

En muuten tiedä miten Adelen uusi levy vaikutti miun alitajuntaan kun ostin tuon mekon... Nyt kun asiaa nimittäin hieman mietin, niin on aika adelemainen mekko.


P.S. Million years ago ♥

Valopilkkuja pimeässä

Miulla on harvoin huonoja päiviä. Eilen oli yks semmonen. Yritin kyllä ajatella positiivisesti siitäkin huolimatta ja järkeilin, että myös huonoja päiviä on elämässä pakko olla aina toisinaan.Miulla on sitä paitsi ollu niin paljon hyviä päiviä putkeen, että oli ehkä toisaalta helpompi käsitellä tuon yhen huonomman päivän tuntemukset. Miulla oli joka tapauksessa vieä tänä tänäänkin, heti herättyäni vähän kurja olo. Jostain syystä aloin katella kännykästä ottamiani kuvia ja jotenkin koin siinä semmoisen helpotuksen tunteen. Oon ottanu viime aikoina tosi paljon semmosia kuvia joista tulee puhtaasti vaan hyvä mieli, koska ne on otettu semmosella hetkellä kun oon ollu jotekin erityisen onnellinen. Laitanpa ne kuvat nyt teille tähän, koska vaikka se onkin klisee niin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Eli tässä kuvia joiden ottamishetkellä oon ollu pakahtumaisilla onnen tunteeseen. Joukossa on myös yksi video, sekä kaverin ottamia kuvia (kolme viimeistä):

 

Oon ollu pimeästä huolimatta kauheen reipas ja jaksavainen. Eilenkin neuloin, leivoin, kirjoitin, piirsin ja luin. Toissailtana kävin jopa kävelemässä töiden jälkeen. Näidenhän pitäis olla ihan normaaleja harrastuksia, eikä siinä pitäis olla mitään erikoista, että jaksaa tehä noita asioita. Kuitenkin kun ajattelen marraskuuta vuosi sitten, niin jaksaminen oli vähän toisenlaista. Mutta toisaalta, eihän se pimeä masennusta aiheuta vaan ympäristö. Oon ollu tänä syksynä ehkä poikkeuksellisen onnellinen.