keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Pitsapäivä

Tykkään kun ilmat viileni taas, pääsin paistamaan pitsaa! On se vaan niin paljon parempaa kun tekee pohjasta asti itse. Mmm...

Tämän viikon osalta oppitunnit on ohi, seuraavaksi miulla on neljä päivää vapaata. Kyllä tää kesällä opiskelu on niin rankkaa. ;) Tänään jouduin kyllä heräämään kahdeksaksi kouluun, ja sen ansiosta olin iltapäivällä niin väsyny, että piti ottaa "pienet" ettonet. Toisin sanoen nukuin kolmisen tuntia, ja ellen ois pakottanu itteeni ylös oisin varmaan nukkunu enemmänkin ja sehän taas ois tarkottanu sitä, etten ois saanu yöllä unta.

Mietin kyllä tänään, että tää kesäopiskelu sopii miulle (laiska kun olen), rahaahan tästä touhusta ei kauheasti saa, mutta vuokran saa ainakin maksettua. Satuinkin tänään kuuntelemaan Hectorin biisin mulla ei oo rahaa ja nauroin sille miten osuva se onkaan:

Eikä mulla ole rahaa!
Eikä mulla ole rahaa!
Eikä mulla ole rahaa!
Muttei rahalla voi sitä paitsi rakkautta ostaakaan.

No ei. On miulla vielä onneks säästöjä. Mutta sikäli ne kesätyöt vois olla kiva, että sais vähän käyttörahaa.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Mamma mia!


Uskaltauduin eilen kaupungille helteestä huolimatta. Ainoa kiva asia joka minua sielä kohtasi oli tuo nätti puu, muuten minuu vaan vähän kiukutti, kun joka paikassa oli liikaa ihmisiä ja ne liikkuu melkein poikkeuksetta ihan liian hitaasti. Vaatekaupoissa oli ilmeisesti kaikki Seinäjoen mammat ostoksilla samaan aikaan (toisilla oli myös isä mukana työntelemässä rattaita). Väliin ne lässytteli vaunuihin jätetyille kullanmuruille kuinka "mamma vähän kiipeilee täällä! Niiiii.. TUITUI äidin pieni..." BHAARG. Pukukopit oli täynnä, mutta toisaalta enpä ois mitään halunnukaa sovittaa ku kaikki on liian kallista.

Haaa, mutta! Ilta oli taas kiva kun pääsin kämpille viileään. Katsoin Mamma mia!:n ja kuuntelen niitä biisejä vielä tänäänkin ja riehun ympäri kämppää (harmi tosin kun on niin kuuma, ei kehtaa niin kauheesti riehua kuitenkaan). Onneks tv:stä sattui illalla tulemaan tuo elokuva, se saa aina niin paljon paremmalle mielelle. Sitä paitsi oli kiva kattoo pitkästä aikaa leffa jossa on sekä Colin Firth, että Meryl Streep.

Voisin laittaa tähän perään kaikki ne biisit jotka siinä leffassakin on koska kaikki on yhtä hyviä, muttaa...
Eiku hehhe, niin mie teenkin. Laitan tähän koko soundtrackin:



Kohdasta 09:48 alkaa mm. Dancing Queen, ja heti sen perään tulee Our Last Summer, mutta koska kaikki kappaleet on kivoja nii kuunnelkaa vaikka kaikki! ;)

Mie jatkan ainakin kaikkien näiden kappaleiden kuuntelemista ja ympäri kämppää kieppumista.

torstai 22. toukokuuta 2014

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Ostin Seinäjoen Infosta pokkarin viidellä eurolla tammikuun 30. päivä, ja nyt melkein neljä kuukautta myöhemmin sain sen luettua loppuun. Tuo on ollut semmoinen mukava, lämpöisiä tunteita herättävä kirja jota ei miusta pidäkään lukea kovin nopeasti. On ollu myös jännä huomata miten erilaista on ollu lukea samaa kirjaa talvella ja nyt kesällä! Jossain blogissa joku oli sitä mieltä, että tuo kirja on just nimenomaan erinomainen kesäkirja, ja sanoisin kyllä ihan samaa (mutta tätä on toisaalta myös ihana lukea talvella ja kuvitella kesäisiä makuja ja maisemia). Jos etsitte jotain semmosta kirjaa mistä tulee lämmin ja mukava olo niin tää on kyllä just semmonen. Minä tykkäsin kovasti.

Jostain syystä mie oon erityisen ihastunu ruotsalaisten kirjailijoiden kirjoihin, (vaikka tää kyseinen kirja onkin alunperin kirjotettu englaniksi, koska kirjailija Linda Olsson kirjotti tän Aucklandin yliopiston romaanikirjoituskurssilla, mutta Olsson on kuitenkin syntyjään ruotsalainen) niissä on jotenkin ihan omanlaisensa tunnelma. Tai ainakin niissä on ollu mitä mie oon lukenu. Tai sitten mie vaan kuvittelen. No ei ku on niissä. Tässä nimenomaisessa kirjassa oli jotenkin samanlainen tunnelma kuin Inge Löökin mummo-korteissa.

Kolme päivää katosi jättäen jälkeensä yksinomaan joukon houreisia kuumehahmoja. Vanhan naisen mentyä Veronika kapusi heti takaisin sänkyyn ja nukkui seuraavaan aamuun asti. Kun hän heräsi, käpristyneet letut ja sininen termospullo keittiön pöydällä olivat ainoa näkyvä todiste naisen vierailusta. Naapuri olli arvoituksellinen ilmestys, joka nivoutui sulavasti hänen uniinsa. Hän ei tiennyt mitään naisesta, joka oli ilmestynyt hänen kynnykselleen. Mutta kun hän katsoi ikkunasta ulos, talo pellon laidalla ei näyttänyt enää asumattomalta. 

Kirja kertoo siis kahden naisen, 30-vuotiaan Veronikan ja vanhan Astridin ystäystymisestä. Tapahtumat sijoittuvat hiljaiseen ruotsalaiskylään, jonne maailmanmatkaaja Veronika on vetäytynyt kirjoittamaan seuraavaa kirjaansa. Veronikan vuokraamaa mökkiä vastapäätä on Astridin talo, ja Astrid onkin Veronikan ainoa naapuri -vaikka talo ensialkuun vaikuttaakin tyhjältä ja asumattomalta.
Naiset kuitenkin tutustuvat toisiinsa, ja mitä pidemmälle kirja etenee sitä syvemmäksi naisten ystävyys kehittyy. Lopulta Veronika päätyykin kirjottamaan ihan erilaisen kirjan kuin hänellä ensin oli mielessään.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (alkuteos Let me sing you gentle songs), ilmestynyt vuonna 2005. Suomalainen kustantaja: Gummerus.

tiistai 20. toukokuuta 2014

On niin ihanan vihreetä!


 Olen kuunnellut paljon Scandinavian Music Groupia, koska jotenkin se sopii kesään.

Näin minä vihellän matkallani:



"Ei tunnu missään
Olen matkalla taas."


Olin Ruotsin matkan jälkeen viikon kotona, mutta tulin takaisin Seinäjoelle sunnuntaina. (Otin kesäopintoja kun en saanut kesätöitä.)
Ei ois kyllä huvittanu lähtee kotoo pois! Oli hirmu kiva viikko siellä... Silittelin vaan kissaa ja höpötin äidin kanssa.

Tänä aamuna oli herätessä ensimmäinen ajatus se, ettei miulla oo mitään -siis mitään syytä nousta ylös.
Miulla ei oo kerrassaan yhtään mitään tekemistä nyt kun ensimmäisen kesäkurssin tunnitkin peruttiin tältä viikolta kun opettajalta meni ääni. Nousin sitten kuitenkin ylös kun en jaksanu enää nukkuakaan.
Ja sain mie jopa jotain hyödyllistäkin aikaan tänään, kävin nimittäin äänestämässä. Vaikka siinäpä se sitten oikeestaan olikin.

Muuten oon vaan löllöilly kämpillä ja syöny. Ja kattonu Areenasta My Mad Fat Diaryn toista kautta.

Blörgh.