Ois miulla tietysti paljon muutakin asiaa

Töissä on oikein kivaa mutta jotenkin sitä loppuviikkoa kohti aina väsyy. Oon onnellinen, että miulla on nyt viikonloppu vapaata. Eikä kirjasto edes ole sunnuntaisin auki, mutta jossain vaiheessa miun kyllä pitää varmaan mennä lauantaina töihin.

Tällä viikolla miulla oli muuten ensimmäiset iltavuorot. Ne alkaa noin 12:30 ja loppuu vähän seitsemän jälkeen. Miun unirytmi on kuitenkin jo niin tottunu aamuvuoroihin, että herään joka tapauksessa aamuisin viimeistään kahdeksalta (myös viikonloppuisin). Eikä aamulla mitään järkevää jaksa tai ehdi tehdä niin tuntuu että aika menee vähän hukkaan. Ehkä oonkin ollu just niiden iltavuorojen takia tän viikon niin uupunu. On se vaan yllättävän rankkaa kun yhtenä iltana pitää olla seitsemään töissä ja seuraavana aamuna mennä taas kaheksaks. En valita, mutta oon vaan tehny semmosen huomion. Tykkään tuosta työstä edelleen ja pääsen tekemään tosi monipuolisesti vähän kaikkee.

Tänään pääsin nauttimaan myös harjoittelupalkan mukanaan tuomista iloista. En oikein oo ikinä osannu käyttää rahaa kovin huolettomasti, ja ehkä mie oon ollukin ihan hirveen pihi. Mutta toisaalta sille on ihan hyvä syy, kun en oo saanu paljoo muuta kuin tukia. Nyt kun saa palkkaa niin osaa ottaa huomattavasti rennommin, tänään käytin esimerkiks vaatteisiin paljon enemmän rahaa kun olin alunperin ajatellu. Ostin myös Suomalaisesta kolme korttia miun kokoelmiin. En voinu olla ostamatta kun ne oli niiiiin söpöjä. Tässäpä ne onkin:

Ja piti miun ottaa myös muutama mukataiteellinen ja mukahauska selfie uusista ihanista paidoista (jotka on muuten oikein mukavia ja pehmoisia päällä):

Sen lisäksi, että oon ottanu tänään vähän liikaakin selfieitä, oon myös lukenu Peter Pomerantsevin kirjaa Uuden Venäjän surrealistinen sydän -mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista. Kirjastosta löytää tosiaan kaikkee kivaa ja mielenkiintosta!

Paluu arkeen, lempikaupunkiin ja blogimaailmaan

On taas tapahtunu paljon sen jälkeen kun viimeksi oon kirjoitellu tänne miun pikku blogiin. Oon muuttau Seinäjoelta Savonlinnaan (tosin valitettavasti vain väliaikaisesti), oon työharjottelussa kirjastossa ja oon saanu sen myötä kunnollisen päivärytmin jonka ansiosta oon tavallista pirteempi ja jaksavampi.

Oon ollu harjoittelun alettua tosiaan hirmu reipas ja herään viikonloppuisinkin jo yhdeksän aikoihin. Ehkä osa energisyydestä selittyy myös ihan vaan sillä, että asun lempikaupungissani. Eilen kun kävelin vesisateessa keskustan tuntumassa, niin totesin taas ihastuksissani rakastavani Savonlinnaa ihan hirveesti. Vaikka joudun muuttamaan takas Seinäjoelle vasta tammikuussa, niin minuu harmittaa se toisinaan jo nyt. Enemmän kuitenkin nautin siitä, että saan asua edes viisi kuukautta täällä. Sitä paitsi miulla on ollu tosi hyvä tuuri työharjoittelupaikan suhteen -paitsi, että saan palkkaa koko harjotteluajalta, niin kaikki työkaverit on mukavia ja pääsen tekemään kaikkea tosi monipuolisesti. Kirjastokin on just sopivasti iso, että opin kyllä paljon uutta.

Harjoittelu alkoi tosiaan jo kolmisen viikkoa sitten, ja siitäkin huolimatta, että eka päivä ois voinu mennä ehkä paremminkin, niin oon nyt päässy hyvin kärryille työnteosta. Kirjasto on jotenkin herkullinen paikka olla töissä: koko ajan löytää jotain tosi mielenkiintoista luettavaa tai katsottavaa. Miulla onkin jo melko pitkä lista luettavista kirjoista. Tykkään myös asiakaspalvelutyöstä, ihmiset on yllättävän ilosia aina kun niille löytää just semmosen kirjan mitä ne on ollu ettimässä.

Oon tähän mennessä tutustunu lähinnä aikuistenosastoon ja ollu sen asiakaspalvelupisteessä, tehny tiedonhakuja ja muuta. Oon kasannu jo paria näyttelyä ja tutustunu kaukopalveluun ja ensi viikolla pääsen lasten- ja nuortenosastolle.

Lempivuodenaikani syksy lähestyy ja olen siitäkin innoissani!
Tähän loppuun laitan elokuun 25. päivä ottamiani kuvia Sulosaaresta, joka on melkein miun takapihalla:

Räjähdän kohta

 Jännä, miten saa paljon enemmän aikaan kun on aurinkoista. Olo on paljon postitiivisempi ja energisempi ja luovempi ja vaikka sun ja mitä. Koulujututkin tuntuu helpommilta kun ulkona on kaunista. Katupöly on ehkä nyt ainoa vähän kurjempi juttu, mutta vain pieni ja melko mitätön semmoinen.

Kun pahimman kaamosmasennuksen aikaan saattoi olla jopa useita päiviä kun en jaksanu mennä ees käymään ulkona, niin nyt ei voi oikeestaan olla menemättä ulos vaikkei sinne varsinaisesti mitään asiaa asiaa oiskaan.

Eräänä, yllättäen sateisena viikonloppuna kävimme esimerkiksi kahden kaverin kanssa kiertämässä kenkäkauppoja. Ensimmäisten liikkeiden jälkeen tuli tarve saada jotain pientä mukavaa suuhunsa, joten päätimme testata yhtä semmoista kahvilaa jossa ei oltu vielä käyty. Sieltä siis ensimmäinen kuva, ja kyseessä oli vielä muuten tapasbaari. Ei tosin otettu tapaksia, itse join minttuteetä ja söin vegaanileivän (ei ollu tehty vegaaneista se leipä siis, siinä oli munakoisoa ja jotain muuta kasvia).

Toinen kuva on eräältä ihanalta illalta kun sain inspiraation lähteä iltakävelylle. En muista mihin aikaan lähdin, mutta pimeää oli. Kävelin joen viertä ja koulun ohi ja napsin välillä kuvia, vaikka eihän niistä melkein mitään tullu kun oli niin pimeää. Mutta en ollu ainoa joka otti kuvia, jotkut aasialaiset vaihtarit oli myös ottamassa koulusta kuvia! Eilen tein hampurilaisen johon tein myös ihan ite soijarouhepihvin. Oli oikein hyvää vaikkakin oli niin nälkä etten meinannu pysyä housuissani kun tuota kokosin. Sen takia kaikki menee mieluummin pikaruokapaikkoihin, sieltä saa äkkiä (joskaan ei tietenkään yhtä hyvää).

Tänään pidin koko päivän huivia jonka löysin kevätsiivousta tehdessä hattuhyllyltä, siksi viimeinen kuva. Mutta tämmöistä turhaa lätinää miulla oli taas. Pääpointti oli se, että aurinko on kiva ja kevät on kiva ja valo kans ja monet muut asiat. Elefantit ja siilitkin on kivoja. Miulla on niiiiiiin paljon energiaa!

Hassuja hiuskokeiluja

Enneeeen...

... Jälkeeeeen.

 Löysin helppojen kiharoiden ohjeen netistä jo aikoja sitten, mutta tänään kun kävin kerrankin viikonloppua vasten suihkussa päätin uskaltaa uskaltaa. Kun ei tämmöstä voi kokeilla jos on seuraavana päivänä vaikka koulua, kun eihän sitä voi tietää mikä lopputulos on.

Ja lopputuloshan vois olla jopa ihan hauska... Jos jaksais kiertää noi hiukset kunnolla sen hiuspannan (tai sukkahousujen) ympärille eikä tehdä niin kuin minä ja kierittää ne vaan jotenkin ja suunnilleen sinne päin. Takaa ei hiukset kihartunu ihan kuten oli suunniteltu mutta ei se mitään. Onneks on viikonloppu eikä oo varsinaisesti pakko mennä minnekään.

Mutta oli tää aika veikee ohje, kannattaa kokeilla jos vaan omaa riittävän pitkät hiukset! Eli hieman kosteet hiukset vaan kieputetaan pääpannan ympärille ja annetaan niiden olla silleen jonkin aikaa, yön yli -tai kuten tässä tapauksessa, kuusi tuntia.

P. S.Kyllä, miulla on aina näissä kuvissa sama paita päällä, johtuu siitä, että se on miun rakas paras rento kotiasu.