Kummallisia hyvän olon aaltoja

En tiedä johtuuko kummallinen onnellisuuden tunne siitä, että opiskelun raadollisuus ei ole vielä täysin iskenyt päin naamaa, vai siitä, että olen ainakin jonkin verran (tai aika paljonkin?) vähentänyt sokerin syömistä tämän kuun aikana, senhän pitäis kai vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti siihen miltä tuntuu. Oli syy sitten mikä tahansa, niin huomasin eilen illalla olevani jotenkin aivan erityisen postitiivinen, mikä oli outoa kun ajattelee sitä, että viime vuosi oli enimmäkseen täynnä masentuneisuuskohtauksia. Kyllä miulla oli myös vastaavasti erityisen iloisiakin hetkiä, mutta ilmeisesti niitä ei ole kovin pitkään aikaan ollut koska eilinen onnellisuuspuuska tuntui miusta suoraan sanoen melkein vieraalta ja ainakin oudolta. Tiivistetysti voisi sanoa, että tuntui lähinnä siltä, että oonkin itse asiassa aika mahtava (heh) ja elämä menee muutenki aika kivasti tällä hetkellä ja tulevaisuuskin näyttää ihan hauskalta.

Seinäjoella asuminen on toisinaan ahdistanut, vaikka olenkin ollut tyytyväisempi siitä lähtien kun sain yksiön. Viime päivinä kaupungilla kävellessäni olen ihmetellyt myös sitä miten paljon kotoisammalta tää kaupunki tuntuu, eikä sekään ehkä enää niin haittaa, että Seinäjoki on niin ruma paikka. Erityisesti tänään kun aurinko paistoi ja oli pakkasta, ja varoin kaatumasta epätasaisella kävelykadulla kun kävelin kirjastolta kotiin, miulle tuli semmonen jännä ja mukava tuntemus. Vähän semmonen, että kyllä mie nyt kuitenkin oon ehkä siellä missä miun pitääkin olla tällä hetkellä. Lisäksi innostun koko ajan enemmän siitä ajatuksesta, että miusta tulee isona kirjastonhoitaja.

Tästä tuli melko imelä kirjoitus, anteeks siitä. Toivotaan nyt kuitenkin, että tää hyvä fiilis kestäis ainakin jonkin aikaa vielä. Sitä paitsi, eihän tästä kirjotuksesta mitään muuta voinu tulla kuin imelä kun tää olotilakin on tämmöinen!

Koulussa taas

Kas niin! Joululoma on takana, samoin kuin ensimmäinen kouluviikko ja viikonloppukin pian. Olenkin pitänyt pitkän tauon blogiin kirjoittelussa, siksikin kyllä, ettei ole ollut mitään opiskeluun tai Seinäjokeen liittyvää kerrottavaa. Olin kotona peräti kuukauden yhteen menoon, ja loman loputtua oli toisaalta vähän sellainen olo, että hyvä päästä pois, ja toisaalta taas olisin voinut vielä jäädäkin.

Kuitenkin pääsen kenties jo piankin takaisin Itä-Suomeen, sillä kolmannen vuoden syksy alkaa työharjoittelulla, ja minulla sellainen saattaa olla jo haavissa. En ihan varmuudella uskalla mennä sanomaan vielä mitään, muuta kuin ehkä sen, että Savonlinnan kaupunginkirjasto ei ainakaan täysin tyrmännyt ajatusta työharjoittelijasta. Katsotaan nyt kuitenkin haastattelun jälkeen tarkemmin. Jos kaikki kuitenkin menee niin kuin olen suunnitellut, niin ainakin loppuvuosi kuluu kotoisassa Savonlinnassa. Itä-Suomeen pääsen toivottavasti jo kesäksi sillä eihän Seinäjoen asuntoa ole oikein syytä pitää tyhjänä yli puolta vuotta. Muutto onkin sellainen ongelma, että sitä tulee useinkin mietittyä ja pohdittua, minulla kun on kämppä täynnä isoja kalusteita. Sitä paitsi työharjoittelun jälkeen on koulua vielä vuosi (?) koulua jäljellä, joten tarvitsisin kämpän myös siksi aikaa. No kai ne asiat toisaalta järjestyy aikanaan, vaikkei se aina siltä tunnukaan kun olen tämmönen hössöttäjä ja hermoilija. Ehkä mietin näitä asioita myöhemmin.

Kouluun oli joka tapauksessa kiva palata, ja oma rauha omassa kämpässä on mukava asia sekin. Toisaalta vaarana saattaa olla viikonloppumuumioituminen, jonka osasin tosin melko hyvin välttää näin ensimmäisenä viikonloppuna. Sunnuntai vain meni vähän heikommin, ja olin jumissa sohvalla jossa katselin kaikki Komisario Palmut (ne kun olivat kaikki Youtubessa). Lauantaina sentään pakottauduin kauppaan, vaikkei sinne mitään asiaa ollutkaan. Ja silloin kun ei ole kauppaan mitään asiaa niin tulee yleensä ostettua myös jotain semmoista mitä ei välttämättä tarvitse, tällä kertaa se oli tämmöinen:

Kuvasta ei sitä näe, mutta kyseessähän on siis yöpaituli. Oranssi hintalappu ja ihanan värikäs kuva saivat minut vakuttuneeksi siitä, että tämä on hyvä ostos. Ja enpä kyllä vielä ainakaan ole katunut.

Mutta koska huomenna on taas koulua, ja minun pitäisi hankkia jonkinlainen unirytmi, niin lopetan tämän kirjoittamisen tähän ja toivotan kaikille värikästä vuotta 2015!

Roikun sinussa kuin hirsipuussa

... Kielon kukkia suussa ja vailla huolta!

Eilen, lauantaina oli Seinäjoella Happoradion Eleganttimarssi-kiertueen konsertti jota oltiin kaverin kanssa katsomassa. Siitä asti on soinut päässä erityisesti Hirsipuu, syytä en tiedä. Mutta olipa kiva kerrankin käydä jossain harrastamassa vähän kulttuuriakin, kun tulee niin harvoin lähdettyä mihinkään, jos ja kun kirjastoa ei lasketa.

Tää alempi video ei oo Seinäjoelta, mutta melko samanlainen esitys se oli täälläkin. Miusta erityisen kivaa oli, kun lavalla oli tuommosia jalkalamppuja. Koko keikka itse asiassa alkoi niin, että kaikki esiintyjät sytytti oman lamppunsa yksi kerrallaan.

En saanu keikalta kauheasti mitään kuvia, kun kamerani ei oo mikään paras. Ja sitten toisaalta, halusin ihan vaan keskittyä olennaiseen. Miusta oli itse asiassa tosi ärsyttävää kun paikalla oli sellasia ihmisiä, jotka ei selkeesti osanneet muuttaa kännykkäkameroidensa asetuksia ollenkaan vaan räiskivät salamavaloilla (joillain oli siinä kamerassa vielä äänetkin päällä, öärnggh). Olihan se kyllä vähän häiritsevää. Tai aika paljonkin oikeestaan. Jos kerran on ihan pakko ottaa kuvia, niin eikö niitä voi ottaa mahollisimman huomaamattomasti?

Mutta kaikkiaan oi kuitenkin tosi kiva keikka. Saatiin istua koko keikan ajan koska Eleganttimarssi on konserttisalikiertue, joka tarkotti myös sitä, että soittajina oli myös kolme viulistia ja kosketinsoittaja. Seinäjoella tuo konsertti ei tosin ollut konserttisalissa vaan Rytmikorjaamolla joka on enemmänkin rokkiklubi, siksi tuolitkin oli vähän... No ne ois voinu olla paremmatkin, sanotaan vaikka niin. Mutta vaikka nyt vaikuttaa ehkä siltä että valitan asioista vaan, niin kyllä miulla oikeesti oli tosi kivaa!

Tässä Che Guevara joka oli ehkä tän keikan suosikkibiisini (tääkään video ei oo Seinäjoelta, mutta sillähän ei ole merkitystä, samalta kiertueelta tää kuitenkin on) :

Tää päivä menee varmaan noita keikkavideoita katsellessa ja kuunnellessa. Yksi esseekin pitäis tehdä loppuun mut sehän menee siinä sivussa.

Tässä vielä loppuun vähän humppaa, eli Ihmisenpyörä:

P.S. Jouluun on kuukausi enää!

Ihana pieni kahvihetki

Tänään tipahti postiluukusta käsityölehti jonka kansi oli joulunpunainen. Ajattelin kerrankin keskittyä sen lukemiseen ja siivosin ruokapöydän niin, että siihen mahtuu nyt kunnolla lukemaan ja keitinpä vielä kahviakin. Yleensä en koskaan syö mitään ruokapöydän ääressä vaan se on enemmänkin muuttunut taas yhdeksi sellaiseksi tasoksi jolla voi säilyttää tavaroita. Kahviakaan en juo kovin usein, kai se johtuu vaan siitä että teetä on nopeampi keittää. Mutta nyt sytytin vielä kynttiöitäkin, ja puoliksi vahingossa laitoin Samuli Edelmannia soimaan. Yllätyin miten ihana pieni kahvihetki miulle syntyikään, näitä pitäis ehkä pitää useamminkin. Tuli myös jotenkin kummallisen jouluinen olo vaikka on vasta (tai oikeastaan jo) marraskuun puoliväli.

Sulla on aikaa olla yksin, ehkä tyytyväinenkin
ja taito nähdä asioiden hyvät puoletkin