Ensimmäisenä tekisi mieli kertoilla kämpästäni, mutta koska miulla ei oo kameraa niin en taida. Paitsi että täällä on paljon kortteja ja julisteita ja muita kuvia seinillä, pari mattoa lattialla ja kamalasti sotkua vaikka olen asunut täällä vasta vajaan viikon.
Eilen kiertelin vähän uudessa kaupungissani. Löysin SPR:n kirpparin ja katselin mattoja, mutta ne olivat kaikki ehkä vähän liian isoja miun pieneen kämppään. Kävin kirjastossa hakemassa kirjastokortin, ja katselin vähän paikkoja. Seinäjoen kirjasto on hieno! Siellä oli esimerkiksi mukavan näköisiä, pehmustettuja kolosia jonne voi käpertyä lukemaan tai muuten vaan istuskelemaan. Sen jälkeen pyöriskelin kaupungilla etsien rautakauppaa, mutta löysinkin sen sijaan kirjakaupan, josta ostin pari postikorttia, joista toinen lähti kaverille Turkuun ja toinen löysi tiensä seinälleni, yllättäen. Lisäksi ostin päiväkirjan, ja sain ostoksistani jopa euron opiskelija-alennuksen kun sellaista kysyin! Ihan mukavaa olla taas opiskelija vuoden työttömyyden jälkeen. Sen jälkeen taapersinkin ruokakauppaan ja takaisin kämpille syömään jotain, kun en ollut koko päivänä vielä syönyt mitään.
Vähän aikaa oleskelin kämpilläni, mutta sitten oli taas pakko lähteä asioille. Vein kortin postiin, ja poikkesin Clas Ohlsonille ostamaan ruuvimeisselin, (tuolin istuin piti ruuvata paikoilleen). Paluumatkalla poikkesin vielä Filmtowniin jonka olin löytänyt ihan vahingossa, ja hetken etsiskeltyäni löysin sieltä Les Misérablesin, jota en vielä ollut nähnyt, ostin sen (ihan ikiomaksi!) ja palasin taas kämpälle lepäilemään ja ihmettelemään.
Hirveästi olisin jo siinä vaiheessa halunnut katsoa Les Misin, mutta kammottava pitsanhimo iski, eikä miulla sitten lopulta ollut muita vaihtoehtoja kuin käydä vielä kaupassa ja kotipizzassa. Vihdoin pääsin kuitenkin katsomaan musikaalia ja voi jestas miten hyvä se oli! Siitä tuli mahdollisesti yksi miun lempielokuvista.
Näyttelijät oli aivan loistavia, musiikki oli upeaa -itse asiassa miun tekis mieli katsoa se elokuva vielä uudestaan tänään. Visuaalisesti se oli kans aaivan maaaaaahtava. Nii että kattokaa ihmeessä jos ette oo vielä kattonu. Mie ainaki tykkäsin hirmusen kovasti niin ku varmaan jo tajusitte. Jee.
Eilen kiertelin vähän uudessa kaupungissani. Löysin SPR:n kirpparin ja katselin mattoja, mutta ne olivat kaikki ehkä vähän liian isoja miun pieneen kämppään. Kävin kirjastossa hakemassa kirjastokortin, ja katselin vähän paikkoja. Seinäjoen kirjasto on hieno! Siellä oli esimerkiksi mukavan näköisiä, pehmustettuja kolosia jonne voi käpertyä lukemaan tai muuten vaan istuskelemaan. Sen jälkeen pyöriskelin kaupungilla etsien rautakauppaa, mutta löysinkin sen sijaan kirjakaupan, josta ostin pari postikorttia, joista toinen lähti kaverille Turkuun ja toinen löysi tiensä seinälleni, yllättäen. Lisäksi ostin päiväkirjan, ja sain ostoksistani jopa euron opiskelija-alennuksen kun sellaista kysyin! Ihan mukavaa olla taas opiskelija vuoden työttömyyden jälkeen. Sen jälkeen taapersinkin ruokakauppaan ja takaisin kämpille syömään jotain, kun en ollut koko päivänä vielä syönyt mitään.
Vähän aikaa oleskelin kämpilläni, mutta sitten oli taas pakko lähteä asioille. Vein kortin postiin, ja poikkesin Clas Ohlsonille ostamaan ruuvimeisselin, (tuolin istuin piti ruuvata paikoilleen). Paluumatkalla poikkesin vielä Filmtowniin jonka olin löytänyt ihan vahingossa, ja hetken etsiskeltyäni löysin sieltä Les Misérablesin, jota en vielä ollut nähnyt, ostin sen (ihan ikiomaksi!) ja palasin taas kämpälle lepäilemään ja ihmettelemään.
Hirveästi olisin jo siinä vaiheessa halunnut katsoa Les Misin, mutta kammottava pitsanhimo iski, eikä miulla sitten lopulta ollut muita vaihtoehtoja kuin käydä vielä kaupassa ja kotipizzassa. Vihdoin pääsin kuitenkin katsomaan musikaalia ja voi jestas miten hyvä se oli! Siitä tuli mahdollisesti yksi miun lempielokuvista.
Näyttelijät oli aivan loistavia, musiikki oli upeaa -itse asiassa miun tekis mieli katsoa se elokuva vielä uudestaan tänään. Visuaalisesti se oli kans aaivan maaaaaahtava. Nii että kattokaa ihmeessä jos ette oo vielä kattonu. Mie ainaki tykkäsin hirmusen kovasti niin ku varmaan jo tajusitte. Jee.
Voi ziisus tätä syksyä ja ihmisten uudelleen heräävää bloggausviettiä :D Mut asiaan: Les Misérables on eeppinen. Käytiin kattomassa se kaverin kanssa elokuvissa ja isolta kankaalta se oli vielä eeppisempi. Kysymys: missä vaiheessa aloit itkeä?
VastaaPoistaJoo uus blogi on ollu miulla mielessä taas jo jonkin aikaa. :D
VastaaPoistaVarmasti oli vielä huikeempi isolta kankaalta! Miun on ollu jo pitkään tarkotus kattoo tuokin elokuva mutta en oo tätä aiemmin tosiaan saanu aikaseks. En muista itse asiassa ihan tarkkaan missä vaiheessa aloin pillittää, mahdollisesti Anne Hathawayn I Dreamed a Dreamissa,(ehkä jo aiemminkin) mutta sen muistan, että kyynelehdin useemmassakin kohtaa. ;D harmi vaan kun jouduin kattomaan sen yksikseni, ehkä joskus katson sen uudestaan jonkun kaverin kanssa...