Viime päivinä tapahtunutta

Meillä on tämmönen tylsä pesutupa

Lauantaina olin oikein ahkera: imuroin, tiskasin, vein roskat... Ja tietysti pyykkäsin, ja vieläpä neljä koneellista. Mutta muuta jännää ei oikestaan lauantaina tapahtunukaan, paitsi että, miten se sanotaan? Poltin sulakkeen. Hauskinta on se, etten ensin ees tajunnu että niin oli käyny. (Johtuu vaan siitä, ettei miulle koskaan aiemmin oo sattunu niin). Miulla kesti peräti tunti, ennen ku tajusin, että vika oli sulakkeessa. Oon aika hyvä.

Sunnuntaista en muista muuta kuin sen, että sain luettua Lassi Sinkkosen Solveigin laulun vihdoin loppuun. Voisin kertoo siitä lisääkin mutta tyydyn vaan toteamaan, että se on oikein hyvä kirja ja tykkäsin siitä, erityisesti lopusta. Ehkä kerron siitä myöhemmin tai ehkä en.

Tänään, on ilon päivä (vaikka onkin maanantai), sillä heti aamulla postiluukusta kolahti Hakekaa kätilö!-sarjan ensimmäinen kausi, ja tää päivä meneekin sitten sitä katsellessa. Lisäksi sain uusintatentistä hyvät pisteet (16/18) ja kurssin arvosana nousi ykkösestä neloseen. Jeee! Aurinkokin paistaa, vaikka pienenä miinuksena vois ehkä sanoo sen, että tänään on vähän kylmempi päivä kuin aiemmin on ollu. Vaikka ei sekään oikeestaan niin haittaa.

Oon kyllä ihan innoissani tuosta sarjasta, rakastan jo tuota pelkkää alkutunnaria! Ja kaikki jaksot on jotenkin niin sydämellisiä ja ihania ja aah... Tää on just semmonen sarja joka saa miut toisaalta tosi hyvälle tuulelle, mutta toisaalta taas saa miut välillä itkemään silmät päästäni.

Nyt miullta tosin on yks ongelma. Nimittäin se, että miulla on tätä sarjaa vaan yksi kausi...
Pahus!

Mutta niin, tämmöstä pientä kivaa miulla oli kerrottavana viime päivistäni.
Mitään erityisen jännää ei oo tapahtunu.

Positiivisempia leffakokemuksia

Kävimme tänään kaveriporukalla katsomassa elokuvan Only Lovers Left Alive. Elokuva oli loistava, mutta samaa ei voi taas sanoa salista. Vaikka tämä sali oli huomattavasti paljon paljon parempi, niin yksi pieni vika siinä kuitenkin oli: viereisen salin tehosteet oli niin kovat, että ne jyris meidänkin salissa. Vähän vaikee selittää, mutta elokuvaa häiritsi semmoset järjettömät bassojytinät, tiedättekö? Kuitenkin jäi kivat fiilikset, kun elokuva oli niin mielettömän hieno ja ihana ja mahtava.

Leffa kertoo vampyyripariskunnasta, Adamista (Tom Hiddleston) ja Evestä (Tilda Swinton) jotka ovat olleet vuosisatoja yhdessä. Adam on underground-muusikko ja synkistelevä romantikko joka asuu elokuvan alussa yksin asunnossaan Detroitissa. Adamin apuna häärää "zombi" Ian (Anton Yelchin) Eve taas asuu maapallon toisella puolella Tangerissa, mutta hän lentää Detroitiin rakkaansa luo tämän masentuneisuuden vuoksi. Kuvioihin sotkeutuu jossain välissä myös Even pikkusisko Ava (Mia Wasikowska) joka aiheuttaa päänsärkyä erityisesti Adamille.
Elokuvassa kaikki tapahtuu yöaikaan, joka luo oman ihanan tunnelmansa, samoin matkustelu jota sitäkin on aika paljon.

Tää oli tämmönen hidastempoinen taideleffa jossa on kuitenkin huumoriakin mukana, just sellanen mistä mie tykkään siis. (Ja olihan tässä tietysti miun lempinäyttelijäkin) mutta erityisesti tykkäsin tästä leffasta sen tunnelman takia, miulle tuli sitä kattoessa samanlainen olo kun sillon kun matkustaa ulkomaille tai kun kävelee kaupungilla yöllä, semmonen... Että kaikki on vaan kaunista, arvoituksellista ja ihanaa! Musiikki oli tietenkin piste iin päälle.

(Kuvan lähde: www.horrorpedia.com)

Tiesittekö, että Espanjassa teloittajat pukeutuivat joskus kauan sitten keltaiseen?

 Täällä on sää vähän heittelehtinyt koko viikon ajan. Ensin oli keväistä, aurinko paistoi ja oli jo lämmintäkin. Sitten eräänä päivänä satoi paljon lunta, ja tuli kylmä. Silloin ajattelin, että se olis jo päivässä ohi mutta sitä kestikin yllättävän pitkään. Yksi päivä oli loskainen ja märkä ja hämärä kun lumi suli pois ja satoi paljon paljon vettä ja nyt sitten on taas keväisen aurinkoista ja lämmintä.

Kävin tänään Tuurissa kaverin kanssa, alin kuva on sieltä. Joskus oon väittäny, että en oo mikään kenkäfriikki, mutta ehkä mie kuitenkin ihan pikkusen oon. Heh... Nuokin valkoiset kengät ois ihanat, jos ei oteta huomioon sitä, että valkoiset kangaskengät onkin ehkä huonoin keksintö ikinä, ainakin kun asuu Suomessa.

Meillä alkoi koulussa somistuskurssi jonka valitsin siis vapaasti valittavista kursseista. Siitä saa helpot kaks opintopistettä, eka tehtävä on esimerkiks kuvata näyteikkunoita ja arvioida kenelle ne on suunnattu, mitä teemoja niissä on ja miten tuotteet erottuu ja muuta vastaavaa. Sit meidän pitää tehdä muutamia paritöitä, yks tehtävä on pitää esitelmä jostakin väristä, ja meille sattui sitten keltainen väri. Sit meidän pitää mennä johonkin yritykseen tekemään joku ihan oikee somistus näyteikkunaan (tai sitten vaan jonnekin myyntipöydälle). Ihan tuommosta mukavaa puuhaa siis muun koulun ohessa.

Kuluneella viikolla oon myös saanu todistaa aivan surkeeta asiakaspalvelua kun oon soitellu vähän sinne ja tänne. Nyt sen vielä varman huomaa eri tavalla, kun meillä alko koulussa asiakaspalvelun kurssi. Siell koko ajan oppii sitä, että millaista sen asiakaspalvelun oikeesti pitäis olla, ja miten yritysten oikeesti pitäis toimia.

Viime päivinä on ollu paljon (tai liikaa) vapaa-aikaa

Venäjän tehtävä, jossa piti itsestään kertoa asioita.

 

Piña Colada

Kenkäkuvan jälkeiset kuvat on tältä päivältä, muut on viime viikolta. Kävin perjantaina katsomassa elokuvateatterissa 12 Years a Slave:n. Loistava elokuva, mutta sali jossa se näytettiin oli aivan järkyttävän kamala. Hyyi. Jos nyt siitä jotain haluaa mainita nii vaikka sen, että viereisestä salista kuului musiikki sinne meidän saliin, vaikka ei se ainut ongelma siinä salissa ollu. Ainakin kun ottaa huomioon lipun hinnan (9e), nii oisin odottanu edes jotain tasoa. Mutta noo, enpähän erehdy sinne toista kertaa enää... En oo ollu tuohon elokuvateatteriin muutenkaan kamalan ihastuksissani, ne hommat ei vaan ihan toimi niinku niiden pitäis toimia. Harmi, koska se on Seinäjoen ainoo elokuvateatteri!

Tänään oli vapaa maanantai, ja kävin kaverin kanssa Pancho Villassa syömässä oikein kunnolla. Kotoa lähtiessäni vaa vetäisin kengännauhoja liian innoissani... Otti mokoma ja katkesi (ja vieläpä monesta kohtaa)! Piti sitten keksiä äkkiä joku ratkaisu pulmaan, ja onneksi semmonen löytyikin läheltä, miulla oli nimittäin lasipurkin ympärillä koristenarua joka just ja just riitti kengännauhaksi. Tuli ihan boheemi olo. Haha.

Loppuun voin kehua vielä mitä oon viime aikoina kuunnellu, koska kaikkia kiinnostaa: E-Typeä, kammottavan tarttuvia biisejä niillä! Esimerkiks Ding Ding Song ja Russian Lullaby. Huh.

Hypin täällä typerästi ympäri kämppää aina kun niitä kuuntelen.

Tänään nukuin pommiin

Kuten otsikossakin lukee, niin nukuin tänään pommiin. Ekaa kertaa piiiitkään aikaan. Tunsin kyllä herätessäni, että jotain on vialla, kun on niin kummallisen levännyt olo. Kuitenkin siinä vielä makoilin silmät kiinni peiton alla odottelemassa puhelimen herätystä, koska olin varma että kyllä se kohta soi. Koska niin siinä yleensä käy: herään just vähän ennen ku kello soi.

Mutta.
Kun sitä herätystä ei sitten alkanut kuulua päätin tarkistaa, että paljonko se kello nyt oikeestaan onkaan. En oo varmaan ikinä hypänny niin nopeesti ja virkeenä ylös kun tänä aamuna kun huomasin, että ekan tunnin pitäis alkaa about kymmenen minuutin päästä! Puin ennätysvauhtia vaatteet päälle, pesin hampaat, täytin vesipullon ja keräsin tärkeimmät tavarat mukaan ja lähdin. Enkä edes myöhästynyt kun vaan ehkä noin 20 minuuttia. Ainut huono oli tietysti se, etten ollu ehtiny syödä mitään ja maha piti pari tuntia ihan järkyttävää meteliä, mutta enpä varmaan ollu ainut jolla oli nälkä.

Ruuasta puheenollen... Tein eilen soijamakaronilaatikkoa, ja yllätyin kovin kun se jopa onnistui. Miulla ei ollu mitään tarkkoja mittoja, koska miun uunivuoka on aika pienenlainen, mutta osasinpa tehdä just sopivan määrän ruokaa.

Tänään sitten kävin koulun jälkeen katselemassa paitoja vaatekaupasta. Ja löysin, kuten näkyy. Välttelen yleensä tekstipaitoja koska ihmiset jostain syystä haluu lukee sen tekstin aina ääneen. Mutta tuossa oli niin kiva kuva, että kelpuutin sen. Eikä ollut kallis kun sai puoleen hintaan. Eli siis maksettavaa jäi sen jälkeen jotain.. Neljä euroa. Suunnilleen.

Noin muuten oleilu on oikein mukavaa, keväistä on ja aurinko paistaa. Oon kuunnellu Apocalypticaa ja lueskellut kirjoja kotimaisen kirjallisuuden kurssille (tällä hetkellä luen Petri Tammisen Elämiä), ja toisinaan oon tehny molempia samaan aikaan. Sitten on tosin pitäny lopettaa molemmat kun on tullu liian äklö olo. Tiedättekö, kun lukee just semmosta perus suomalaista kirjallisuutta jossa kaikki on alkoholisteja ja tekee itsemurhia tai sitten elämä on muuten vaan ankeeta ja kurjaa, ja sit kun vielä kuuntelee tämmöstä musiikkia samaan aikaan:

...Nii eiköhän tuu vähemmästäki semmonen ällö ja kyllänen olo?

Taiteellisia ruokakuvia tai ruuallisia taidekuvia

Olin tänään kamalan laiska ja tein kunnon opiskelijaruokaa eli wokkivihanneksia, nuudeleita ja lisäsin siihen sitten semmosta valmiskastiketta vielä. Heh. Näyttää ihan hyvältä mutta ei se nyt ihan herkkua kuitenkaan ollu. Vähän harmi. No mutta ehkä teen sitte ens kerralla parempaa.

Rahka onnistu oikein kivasti kyllä! Namnamnam. Banaania on pohjalla, päällä rahkaa ja jäisiä marjoja kuten kaikki varmaan kuvasta näkee.

Ja sitten keitin tietysti teetä koska jäisistä marjoista tuli vähän vilu.

On se muuten vaan ihan eri tavalla hauska tehdä ruokaa kun on oma keittiö. Tai siis enhän mie aiemmin saanut ees tehtyä oikein mitään kun ei ollu omaa rauhaa tehä. En tykkää nimittäin siitä jos joku tulee kommentoimaan miun tekemisiä.

Syöminen on kivaa! Ja eipä miulla sitten mitään muuta pointtia taas ollukaan. Oon kirjotellu tänne tiuhempaan kun tavallisesti. Vaikee sanoo miks. Kun ei miulla varsinaisesti oo sen enempää asiaa ku normaalisti (ja senhän kyllä huomaa näistä kirjotuksista).
Mutta jee.

Ja kesytän yössä huutavan, hullun kapisen kulkukoiran

Tänään oli niin kaunis ilma, että oli pakko käydä hieman kävelyllä. Kavereiden kanssa löydettiinkin sitten osittain sattumalta Seinäjoen laskettelukeskus Joupiska, joka on muuten varmaan täällä ainoa paikka jossa on lunta. Hauskaa muuten, että keskelle ei mitään on vaan päätetty rakentaa tommonen "vuori" niinku sitä ilmeisesti täällä kutsutaan. Yllättävän lähellä keskustaa tää vuori muuten sijaitsee! Meidän koululta tuonne ei ole kuin ehkä kilometri.

Kaunis ihana päivä oli tänään kyllä, mutta armottoman tuulinen. Hiekkaa lensi silmiin ja vähän joka paikkaan, ja vastatuuleen käveleminen oli aika työlästä.

Oon ihan kamala albuminarkkari. Jumitun aina johonkin tiettyyn levyyn ja kuuntelen sen saman tien varmaan kymmenen kertaa läpi. Enkä onneksi vielä senkään jälkeen kyllä kyllästy. Nyt on menossa Happoradion uusi Elefantti, jonka muuten kovasti haluaisin jo itsellenikin. Rahaa vaan ei oikein olisi siihen laittaa, varsinki kun tiedän, että sen saa jossain vaiheessa halvemmalla. No onneksi sitä voi kuunnella netistäkin.

Haluaisin tähän kovasti laittaa jonkin biisin siltä levyltä, mutta kun oikeestaan pidän ihan jokaisesta sen levyn kappaleesta niin on hirveän vaikea valita!

Tykkään tän levyn sanoituksista, sävellyksestä ja jopa kansikuvasta!
Tää musiikki sopii niin täydellisesti kevääseen ja pyöriskelinkin vaan tänään pienessä kämpässäni iloisena kun aurinko paistoi sisään ja parvekkeen oven välistä kuului ohikulkevien autojen äänet. Ah!
Tykkään keväästä.

Kyllä miun on kuitenkin pakko laittaa vielä ainakin toinen biisi tähän loppuun...

Tule tule tyttöni
hupajava hupsuni
elämäni luu
elämäni valtti
Tule tule tyttöni
ehtoisa eukkoni
matkamiehen tie
matkamiehen maali
tule tule tyttöni
vapiseva vaimoni
tutkimaton puu
tutkimaton metsä
tule tule tyttöni
maailmani mestari
sinä olet hän
sinä olet kyllä

Tuparit

Kotipihalta näkyy Lakeuden Risti.

En kehitelly mitään isoja tupareita, mutta muutamalle kaverille olin luvannut pitäväni tupaantulijaiset.
Sen verran näin vaivaa kuitekin, että siivosin koko kämpän ja leivoin suklaamuffineja, jotka sai sitten paljon kehuja! Hih. Salaattia tein myös eikä sitäkään haukuttu, onneksi. Juomista ja pientä hyvää oli luonnollisesti myös tarjolla. Sitten keskusteltiin ja kuunneltiin musiikkia. Elokuvaakin seurattiin ja sen jälkeen lähdettiin vielä käymään kaupassa koko porukka.

Olin muuten erittäin yllättynyt siitä, että sain tuparilahjoja! Maailman hienoimpia semmosia, melkein ainaki. Tulin niin mielettömän iloiseksi kun availin kauniita paketteja, en ollu nimittäin itse asiassa odottanu mitään lahjoja.
Sain nimenomaan kaikkea hyödyllistä: aivan ihania, värikkäitä magneetteja, ihanat vihreet salaatinottimet ja samanvärisen pyyhkeen (jotka tuli myös samanvärisessä vihreessä paketissa), ihana pullonavaaja jossa roikkuu keittiöpyyhkeeni väreihin sopiva raidallinen kala, ja sitten sain vielä teepallon (niitä ei oo ikinä liikaa) vaniljafudgea ja semmosen kätevän tuubipuristimen. Oon niin otettu ja hirmu hirmu onnellinen.

Ilma oli myös ihana (kuten ilmeisesti kaikki muukin tänään) jajaja... Kyllä. Oli vaan aika hauskaa pitää pienet juhlantapaiset. On tämäkin kämppä nyt virallisesti vihitty käyttöön, vaikkakin näin kuukauden myöhässä.

So so what?

Miulla on hieno piirrospäiväkirja joka sain äidiltä jo kaks vuotta sitten, mutta johon en ole vielä piirtänyt mitään. Itse asiassa tässä onkin kaksi ensimmäistä sotkua jotka olen saanut vasta aikaan, ja se on iso saavutus koska en oo piirtäy tosi pitkään aikaan mitään. Olen aika tyytyväinen oikeanpuoleiseen, vaikka itse sanonkin. Ei se tässä tosin niin hyvältä näytä kun tää kuva vähän vääristää ja sillee. Seliseli. Mutta tosiaan, kirja on odottanut kotona vaan sopivampaa aikaa. Ja tässä kun nyt mietin, nii parempi vaan että alotin tän kirjan täyttämisen vasta nyt.

Oikeestaan miun piti hehkuttaa tässä Pinkiä ja sitä miten mahtava se on. (Niin siis kuvasta ei tunnista, mutta yritin siis piirtää Pinkin. Kyllä se muuten miusta onnistu, mutta suu on vähän vaikee piirrettävä, ois tehny mieli jättää se kokonaan pois.) Oon jostain syystä tykänny Pinkistä ainaki yläasteelta asti ja se on ollu aina miun ylitsevuotavaisen ihailun kohde ja inspiraation lähde.

Miun tykkäämiset menee aina sillä tavalla, että ne pulpahtaa joskus esiin, ja sit ne taas painunu pidemmäks aikaa pinnan alle ja sitten taas määräämättömän ajan päästä pomppaa takas esiin. Voisin muuten laittaa tähän vaikka kuinka monta videota Pinkistä, mutta ehkä tyydyn nyt vaan näihin kahteen:

Se on vaan niiiin mieletön.
Se laulaa niiiiin hyvin.
Wau.

(Ja nuo hiukset!)

Kunnollinen kotipäivä

 Tunnetaan myös: "UlkonaOnMärkääJaTuuleeJotenEnMeneUlos"-päivänä. Miulla on ollu näitä päiviä oikeestaan jo kaks. Eilen koululla oli nimittäin vain yksi info eikä muuta, ja sen jälkeen palasinkin kirjakaupan kautta kotiin. Kirjakaupasta löysin ihania Muumi-kortteja! Eihän tommosia voi olla ostamatta. Erityisesti ihastuin Hemuliin. Korttien taustalla on tyynynpäälliset jotka ostin Anttilasta, ne ois ens kerralla lähdössä äidille kotiin.

Eilen imuroin ja tiskasin. Tein ehkä sitten jotain muutakin hyödyllistä, en vain nyt muista mitä. Tänään sitten pyykkäsin, vein roskat ja JOO. Keitin kiisseliä. Tuli namia, ei ollenkaan liisteriä tai möykkystä tai mitään semmosta. Ainoa ongelma siinä oli se, että laitoin siihen liikaa sokeria. Mutta ei kuitenkaan ollenkaan huono, kun ottaa huomioon että oon tehny kiisseliä viimeks yläkoulussa (vaikka eihän kiisselin tekeminen nyt vaikeeta oo), enkä muista kyllä sitäkään millon oisin viimeks sitä syöny.

Sit oon vähän askarrellu täällä myös. Eilen ompelin uuden hienon haalarimerkin haalareihin kiinni, ja tänään leikkelin tuommoset kyltit vessaan, kun meen iteki sekasin mikä pyyhe on vieraiden ja mikä oma. Niille on siis tarvetta! En tehny niitä vaan sen takia, että välttelisin jotai tärkeemmän asian tekemistä.... Krhöm.

Tänään pitäis ilmeisesti suunnata vielä kauppaan.


♥

Oui, värikästä!

Sain kotoa tällasen hienon pöydän ja tuoleja.

Kirjakori.

...Ja sen sisältö.

Bonjour!

 Tänään on värikäs, ihana, kaunis päivä! (Vaikka lunta sataakin, tai räntää, tai vettä, tai mitä onkaan.) Kouluun paluu alkoi kokeella, joka meni muuten hyvin, uskallan väittää! Huutomerkkejä käytän taas paljon. Anteeksi. Väsynyt olen kyllä myös melkoisesti. Isä kävi kylässä kun se ystävällisesti toi miulle Joensuusta pöydän, enkä saanut nukuttua kun se vähän kuorsas. Isä, ei pöytä. Tai ehkä en siks vaa saanu unta kun en ollukaan täällä yksin. Ensin en meinannu saada ollenkaan unta, ja sitten heräilin tunnin välein, tai siltä se ainakin tuntu. Noo ens yö menee jo ehkä paremmin!

Saatoinhan mie sitä koettakin vaan hermoilla. Kuka tietää!

Tässä erinomaisesti päiväni tunnelmaan sopivaa musiikkia:

Ranskaa en ymmärrä tai osaa mutta se ei haittaa! Tää kuulostaa ihanalta.
Värikkäältä!
VÄRI on hieno asia.

Pyydän muuten vähän anteeks, miun piti ottaa miun järkkäri Seinäjoelle  mutta en ottanukaan. Oisitte saanu ehkä hienompia kuvia jos oisin jaksanu ottaa sen mukaan. Kivaa ja värikästä päivää kaikille kuitenkin! Miulla ainaki oli pitkästä aikaa ihana päivä. (Lomaa ei lasketa, koska loma on tietysti ihana, mutta siis pitkästä aikaa on Seinäjoella ihanaa ja kivaa ja värikästä ja stressitöntä.)