Miulla on hieno piirrospäiväkirja joka sain äidiltä jo kaks vuotta sitten, mutta johon en ole vielä piirtänyt mitään. Itse asiassa tässä onkin kaksi ensimmäistä sotkua jotka olen saanut vasta aikaan, ja se on iso saavutus koska en oo piirtäy tosi pitkään aikaan mitään. Olen aika tyytyväinen oikeanpuoleiseen, vaikka itse sanonkin. Ei se tässä tosin niin hyvältä näytä kun tää kuva vähän vääristää ja sillee. Seliseli. Mutta tosiaan, kirja on odottanut kotona vaan sopivampaa aikaa. Ja tässä kun nyt mietin, nii parempi vaan että alotin tän kirjan täyttämisen vasta nyt.
Oikeestaan miun piti hehkuttaa tässä Pinkiä ja sitä miten mahtava se on. (Niin siis kuvasta ei tunnista, mutta yritin siis piirtää Pinkin. Kyllä se muuten miusta onnistu, mutta suu on vähän vaikee piirrettävä, ois tehny mieli jättää se kokonaan pois.) Oon jostain syystä tykänny Pinkistä ainaki yläasteelta asti ja se on ollu aina miun ylitsevuotavaisen ihailun kohde ja inspiraation lähde.
Miun tykkäämiset menee aina sillä tavalla, että ne pulpahtaa joskus esiin, ja sit ne taas painunu pidemmäks aikaa pinnan alle ja sitten taas määräämättömän ajan päästä pomppaa takas esiin. Voisin muuten laittaa tähän vaikka kuinka monta videota Pinkistä, mutta ehkä tyydyn nyt vaan näihin kahteen:
Se laulaa niiiiin hyvin.
Wau.
(Ja nuo hiukset!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti